”Diabetes kuuluu tähän perheeseen”

– Ai. Taas yksi, tuumi Lempi Lehtinen viitisen vuotta sitten, kun kolme vuotta vanhemmalle veljelle puhkesi diabetes. Toinen isoveli on ollut ykköstyyppi pikkulapsesta asti.

– Minusta tuntui ihan normaalilta, että diabetes kuuluu tähän perheeseen, Lempi muistaa ajatelleensa.

Näyttelijä Kai Lehtisen kuudesta lapsesta kolme on diabeetikoita, Lempi heistä nuorin ja katraan kuopus muutenkin.

Miten diabeteksen kanssa pärjää? Itsestään selvää latteutta on 15-vuotiaalta karjalohjalaiselta turha kysellä:

– En osaa edes kuvitella elämää ilman, koska olen sairastanut niin pienestä asti.

Lempin sairaus saatiin kiinni erikoisella tavalla, alle kouluikäisenä. Kun vanhemmat taas kerran mittasivat poikansa sokereita, pikkusisko pyysi, että ottakaa minulta myös. Yllättäen lukema oli korkea. Uusintamittaus antoi saman arvon. Seuraavana päivänä sokerit katsottiin uudestaan, ja sen jälkeen lähdettiinkin sairaalaan. Siellä selvisi, että diabetes on puhkeamaisillaan. Tilannetta alettiin korjata pienellä lisäinsuliiniannoksella. Vuoden päästä haiman oma tuotanto oli täysin loppunut.

– Alkuajoista muistan lähinnä sen, kun äiskä ja iskä olivat verensokeriarvoistani hirveän huolissaan, Lempi kertoo.

15-vuotias Lempi Lehtinen sairastui diabetekseen alle kouluikäisenä.

Alku aina hankalinta

Lehtisen perheessä on koettu sekä pikkulapsena että murrosiässä sairastuminen. Ykköstyyppi hiipi taloon puskista, kummankaan vanhemman suvussa diabetesta ei ole ollut.

Ensimmäisen diagnoosin jälkeen muut sisarukset kyselivät, saanko minäkin nyt sen. Äiti rauhoitteli, että samaan perheeseen tauti tuskin osuu kahta kertaa. Sen jälkeen kun kolmas sairastui, hän lakkasi ennustamasta mitään.

Kai Lehtisen mielestä diabeteksessa pahinta on alku, ja vaikeimmalta tuntui ensimmäinen tapaus.

– Asian ymmärtämiseen meni pitkä aika. Että kuinka tämä on mahdollista, kun itse olen ollut koko ikäni terve kuin pukki, urheilijakin vielä. Oli mahdoton tajuta, että minun lapseni on lopun ikäänsä sairas, näyttelijä tilittää.

– Melko nopeasti homma on jokaisen kanssa lähtenyt eteenpäin, paikalleen junnaamaan ei ole jääty. Kun vanhempana ylipäätään oppii olemaan ja touhuamaan lasten kanssa, oppii olemaan myös lasten sairauden kanssa. Ei se järkytä, vaikka kyse on vakavasta sairaudesta. Vaikka diabetes ei ole kiva, sitä ei pidä dramatisoida, vaan pyrkiä hallitsemaan niin, että sairaus on mahdollisimman hyvin hanskassa.

Lauma on tukeva selkänoja

Perhekeskeistä elämää viettävä näyttelijä Kai Lehtinen nimittää joukkoaan laumaksi, joka elää tiettyjen sääntöjen mukaan, ja jossa kaikilla on omat tarpeensa. Lauma on tarvittaessa tukeva selkänoja, vaikkei kaikesta keskustella ja joka kuulumisesta yksityiskohtaisesti raportoida. Kaikki liikkuvat paljon omissa kuvioissaan, töissään, harrastuksissaan. Jokainen saa olla yksikseen niin halutessaan.

Lempin ja kahden diabeetikkoveljen päällimmäiset puheenaiheet koskevat muuta kuin sairautta.

– Silti on hienoa, kun heidän kanssaan voi tarvittaessa jutella ja kysyä neuvoa. Lähellä on joku, joka tietää ja ymmärtää, Lempi kuvaa.

Nuortenkurssilla oli kivaa

Lempi ja toinen veljistä ovat osallistuneet Diabetesliiton nuortenkurssille, ja molemmat palanneet Tampereelta tyytyväisenä kotiin.

– Siellä oli tosi kivaa. Tutustuin samanikäisiin diabeetikoihin, joiden kanssa sai jakaa ajatuksia. Puhuttiin diabeteksesta, mutta kaikesta muustakin. Oli myös vapaata aikaa vain olla uusien kaverien kanssa, Lempi kehuu.

– Opin paljon uutta, esiin tuli käytännön asioita, joista en tiennyt. Ajattelin hakea kurssille uudestaan. Viime kerralla minulla ei vielä ollut pumppua, ja nyt haluaisin tietää lisää kaikesta siihen liittyvästä.

Isä ja tytär, Kai ja Lempi Lehtinen, ovat yhtä mieltä siitä, että yhteen hiileen puhaltava perhe on hyvä lauma.

Ketoasidoosi yllätti

Vuoden verran käytössä ollut insuliinipumppu tuntuu Lempistä kätevältä.

– Ei tarvitse koko aikaa pistää, riittää kun painelee nappeja. Myös sokerit ovat pysyneet paremmin tasapainossa, hän iloitsee.

Veljillä on monipistoshoito, vanhempi heistä palasi takaisin kynään kokeiltuaan välillä pumppua.

Viime marraskuussa huonovointinen ja oksenteleva Lempi joutui ketoasidoosin takia sairaalaan.

– En ollut katsonut lukemia, ja sokerit olivat nopeasti kääntyneet nousuun. Pumpussa oli ongelma, se oli jotenkin mennyt tukkoon, hän selittää.

Happomyrkytyksestä ei jäänyt pelkoa tai pumppukammoa, mutta se opetti vilkaisemaan laitetta tarpeeksi usein. Isä-Kai myöntää säikähtäneensä pahanpäiväisesti sitä, kuinka pian diabeetikon tila voi muuttua.

– Lasten sokerit ovat ennenkin olleet hetkellisesti ylhäällä tai alhaalla, mutta aina ne on saatu kotikonstein korjattua. Ketoasidoosi oli meille aivan uutta, vaikka diabeteksesta on kokemusta yli 20 vuoden ajalta. Jos ei näitä tilanteita itse koe, tietäminen on teoria-asteella. Vasta käytäntö opettaa, hän sanoo.

Tekeväinen porukka

Sammatissa Steiner-koulua käyvä Lempi Lehtinen aikoo aloittaa ensi syksynä lukion Lohjalla. Yläkoululaisen vapaa-aika kuluu hevosharrastuksen lisäksi muodostelmaluistelussa, käsitöissä, piirtämisessä.

– Tykkään myös näytellä, ja aina koulun näytelmissä minut valitaan rooleihin. En taida olla ujoimmasta päästä, hän hymyilee. – Pienenä ajattelin, että minusta tulee näyttelijä, mutta enää se ei ole ykkösvaihtoehto.

Karjalohjalaisperheen lapset ovat liikkuvaisia ja taiteellisesti lahjakkaita, teatteriharrastuksen lisäksi kuvataiteet ja käden taidot kiinnostavat. Kotona vanhempien kanssa on tehty ja nikkaroitu yhtä ja toista, on myös totuttu yhdessä kulkemaan niin Lapin kuin etelän luonnossa.

Keittiössä jääkaapin ovessa on hiilihydraattitaulukot. Tarkkuutta on vuosien mittaan tarvittu, kun yhtä aikaa on laskettu kolmen lapsen syömisiä.

– Minulla on päässä näppituntuma hiilihydraattimääristä ja insuliiniannoksista. Jos olemme esimerkiksi Lapissa, tiedän, paljonko suurin piirtein kuuluu ottaa insuliinia. Ihan metsään arvioni ei taatusti menisi. Koska tämä on meidän lauma, ei jäsenten tällaisiakaan asioita voi silloin ohittaa, isä-Kai vakuuttaa.

– Joo-o, aikamoinen lauma me ollaankin, Lempi kuittaa.

Iso kiitos lääkärille

Näyttelijä Kai Lehtinen antaa täyden tunnustuksen lääkäri Timo Otonkoskelle, joka on Helsingin Lastenklinikalla hoitanut perheen lapsia yhtämittaisesti yli 20 vuotta. Hyvällä hoitosuhteella on ollut suuri merkitys jaksamiselle. Kolme tyypin 1 diabeetikkoa samassa perheessä ei ole ainutlaatuista, mutta harvinaista. Otonkosken mukaan siinä on alttiusgeenien lisäksi mukana jo huonoa tuuria.

Kai Lehtisen Iso Kiitos Timo Otonkoskelle on nähtävissä Yle Areenassa.

Kai Lehtinen

Näyttelijä, ohjaaja, tuottaja

Esiintynyt kymmenissä elokuvissa ja tv-sarjoissa, mm. Raid, Mosku lajinsa viimeinen, Päätalo, Umur (käsikirjoitus ja ohjaus), Havukka-ahon ajattelija, tuorein rooli jouluna 2014 ensi-iltaan tulleessa Päin seinää -elokuvassa