Jessen pumppupäätös kypsyi diabetesleirillä
Jesse Frantsi, 14, osallistui viime kesänä Suomi–Viro-diabetesleirille, jossa suurimmalla osalla nuorista oli käytössä insuliinipumppu. Aiemmin pumppua vastustanut Jesse innostui hoitomuodosta niin paljon, että kertoi pumpputoiveistaan lääkärilleen heti seuraavalla polikäynnillä. Nyt vuotta myöhemmin Jesse on insuliinipumpun onnellinen omistaja.
3-vuotiaana diabetekseen sairastuneen Jessen elämä pitkäaikaissairauden kanssa ei ole aina ollut helppoa, sillä verensokeritasapainoa ei yrityksistä huolimatta saatu kuriin monipistoshoidolla. Jessen äiti yritti ehdottaa pojalleen insuliinipumpun hankkimista. Jesseä pumppuhoito arvelutti.
–Kun on lähes koko elämänsä pistänyt kynillä, tuntui ajatus toiseen hoitomuotoon siirtymisestä tosi jännittävältä, Jesse selvittää.
Viime kesänä Jessen mielipide kuitenkin muuttui, kun hän
osallistui Tampereen Diabeteskeskuksessa järjestetylle Suomi-Viro -viikonloppuleirille.
Siellä suurin osa nuorista oli pumppuilijoita.
–Pumppuhoito näytti sivusta seurattuna tosi helpolta ja vaivattomalta hoitomuodolta, eikä pumppu näyttänyt olevan tiellä, vaikka leirillä oli vauhdikastakin ohjelmaa.
Jesse päätti kysyä diabeteslääkäriltä heti seuraavalla polikäynnillä olisiko hänen mahdollista saada pumppu. Hakemus tehtiin ja kevättalvella Jesse sai kutsun osastolle toukokuiseen insuliinipumpun aloitukseen.
Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita
Insuliinipumpun hankkiminen ei käy hetkessä, ja usein
hankintaprosessi saattaakin venyä jopa usean vuoden mittaiseksi. Kaikille
insuliinipumppua ei myönnetä, sillä pumput ovat kalliita ja ne vaativat
käyttäjältään huolellisuutta: verensokeria on tarkkailtava tiuhaan ja
ketoaineet mitattava, jos kaksi peräkkäistä verensokeriarvoa ovat korkeita. Yleensä
insuliinipumpun saamiseen täytyy olla jokin syy.
–Sain pumpun, koska minulla on ollut jo pitkään korkea pitkäaikaisverensokeri. Ennen pumppuhoidon aloitusta HbA1c oli päälle 11, kolme viikkoa myöhemmin 9,2, Jesse hymyilee.
Myös muutaman kerran todella matalalle laskenut verensokeri
oli osasyy pumppuhoidon aloitukselle. Tällä hetkellä Jessellä on käytössään
jatkuva glukoosiseuranta. Näin Jesse oppii miten
verensokerit käyttäytyvät, eikä liian matalia verensokereita tai ketoaineita
tarvitse murehtia. Jesse kuitenkin huomauttaa, ettei hän halua sensoroida
jatkossa ihan koko aikaa.
–Verensokeria ei tule mitattua sormenpäästä
kovinkaan usein, kun sensoroi. En halua, että normaali verensokerin mittaaminen
muuttuu ikäväksi asiaksi. Lisäksi sensoroidessa tulee helposti tehtyä
virhearviointeja ja pistettyä liikaa, koska sensori näyttää myös minne suuntaan
verensokeri on menossa. Sormenpäänäytteestä ei näe, kuin sen hetkisen
verensokerin.
Pumpun aloitus osastolla
Insuliinipumppuhoito aloitetaan yhdessä hoitohenkilökunnan ja pumppufirman edustajan kanssa joko poliklinikalla tai osastolla. Jessen
aloitusjakso oli osastolla, sillä hoitohenkilö halusi varmistaa, että Jesse
oppii varmasti käyttämään pumppua oikein ja, että insuliiniannokset ovat heti
kohdallaan.
–Vaikka kolmen päivän osastojaksolla meinasi aika käydä pitkäksi, oli osastojakso hyödyllinen, sillä ensimmäisenä päivänä verensokerini oli koko ajan tosi matala ja annostusta piti muuttaa. Seuraavana päivänä verensokerikäyräni tasaantui, eivätkä sokerit ole pahasti heilahdelleet normaalissa arjessakaan. Annosoppaan asetuksiin tarvitsikin tehdä vain pientä hienosäätöä ensimmäisellä pumppupolikäynnillä.
Insuliinipumppuun syötetään syödyt hiilihydraatit ja yhdessä
verensokeriarvon kanssa pumppu laskee automaattisesti kuinka paljon insuliinia
olisi sen mukaan sopiva määrä. Pumppuhoidossa on tärkeää muistaa, että
insuliinipumppu on varahaimatittelistään huolimatta vain kone, eikä se korvaa
diabeetikon päättelykykyä. Siksi on tärkeää osata laskea insuliinimäärät myös
manuaalisesti ja tarkistaa annosoppaan asetukset säännöllisesti, sillä insuliinintarve
saattavat muuttua elämäntilanteiden mukaan. Annosoppaan asetusten ollessa
kunnossa on se kuitenkin kätevä apuväline pumppuhoidossa.
–Parasta pumppuhoidossa on ehdottomasti annosopas ja se, että minun ei tarvitse enää pistää itseäni niin usein. En luopuisi insuliinipumpusta, ellei olisi ihan pakko.