Lauran epäterveellisen terve elämä
Laura Perttula on aina elänyt sata lasissa ja pyrkinyt tekemään kaiken niin hyvin kuin osaa. Täydellisyyden tavoittelu johti Lauran kuitenkin syömishäiriökierteeseen, josta paraneminen kesti kauan. Diabeteksella oli lusikkansa sopassa.
–Sairastuin 7-vuotiaana diabetekseen ja oli raastavaa tajuta, että diabetes ei lähde kulumallakaan pois. Siksi ajattelin, että kun pidän itseni muuten terveenä, diabeteksen hoitaminen on helpompaa. Näinhän asia on, mutta minulla on taipumus innostua asioista hieman liikaa.
Laura aloitti viiden vuoden pituisen herkkulakon ja jo ennestään liikunnallinen tyttö alkoi liikkua vieläkin enemmän. Hän saattoi esimerkiksi pyörittää hulavannetta ennen aamupalaa yli kaksi tuntia.
–Minulla oli selkeä aikataulu, koska teen läksyt ja koska menen lenkille tai jumppaan. Olin todella ehdoton. Yritin olla koulussa täyden kympin tyttö ja harrastaa paljon liikuntaa, jotta pysyisin mahdollisimman hyvässä kunnossa.
Aikataulutukseen ei ollut merkitty ruokailuja ja Laura söi silloin kun ehti, jos ehti. Tästä seurasi se, että pian ruoka alkoi tuntua etovalta.
Vessanpöntön paras kaveri
Kun Laura ehti syömään, hän ahmi ruokansa nopeasti. Tästä seurasi nopea kylläisyydentunne ja huonovointisuus. Ruoka oli pakko oksentaa ulos.
–Kun mahalaukku tyhjeni, minulle tuli hyvä olo, joten jäin koukkuun oksentamiseen.
–Kun koulun aiheuttama valtava stressi helpotti, aloin ajatella elämääni eri kantilta. Tajusin, että jos haluan oikeasti olla terve, minun on muutettava ajatusmaailmaani ja lopetettava elämäni liika aikatauluttaminen. Olen onnellinen, ettei syömishäiriöni päässyt niin pahaksi, että olisin tarvinnut ulkopuolista apua asiaan.
Diabetes opettaa tarkkailemaan syömistä
Jälkeenpäin Laura on pohtinut usein syitä syömishäiriön puhkeamiseen. Hän muistaa edelleen lapsuuden diabeteslääkärin sanat vanhemmilleen.
–Kun olin 10-vuotias, lääkäri sanoi vanhemmilleni, että olisi ihme, jos en sairastuisi syömishäiriöön. Olin tunnollinen, liikunnallinen tyttö ja diabeteksen vuoksi syömiseni olivat koko ajan suurennuslasin alla. Olin altis syömishäiriölle.
Yläkoulun massaan kuulumisen paineet olivat viimeinen pisara Lauran sairastumisessa.
–Yläkoulussa kaikki tarkkailevat, mitä syöt, miten pukeudut, miten olet valokuvassa ja niin edelleen. Jos poikkeat ryhmästä, se kääntyy helposti sinua itseäsi vastaan kiusaamisen muodossa. En halunnut, että minulle kävisi niin, joten yritin sulautua ryhmään niin hyvin kuin mahdollista.
Mihin muottiin yrität mahtua?
On raskasta, jos joka päivä täytyy esittää jotain muuta kuin mitä oikeasti on. Nykyään ryhmään kuulumisen paineet ja arvostelukulttuuri ovat aiempaa vahvempia sosiaalisen median vuoksi. Laura toivookin, että ihmiset antaisivat läheistensä olla sellaisia kuin ovat ja sallisivat erilaisuuden myös itselleen.
–Haluaisin kaikkien miettivän, mistä se täydellisen ihmisen muotti on tullut, ja kuka sen on määrittänyt. Kuka on esimerkiksi sanonut, että laiha on parempi kuin vähän tukevampi? Itse olen sitä mieltä, että muottia ei voi kukaan määrittää ja siksi jokaisen olisi keskityttävä vain omaan onnellisuuteensa.
Tällä hetkellä Lauran saa onnelliseksi ainakin suklaa, jolla hän on alkanut herkutella pitkän tauon jälkeen, sekä liikunta, mutta kohtuullisesti. Lisäksi Laura iloitsee suunnittelemistaan leluautoista, joilta hän odottaa tapansa mukaan isoja asioita.
–Opiskelen muotoilua Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Olen siellä työstänyt leluautoja ja tavoitteeni on saada ne niin hyviksi, että autot lähtisivät myyntiin ulkomaille. Tove Jansson vei Muumit maailmalle, mikä minua estää pyrkimästä samaan, Laura hymyilee.
INFO:
Anoreksia: Sairaus alkaa yleensä halusta syödä terveellisesti ja lisätä liikuntaa. Anorektikko noudattaa usein tarkkaa ruokavaliota, johon kuuluu vähäkalorinen ruoka. Kielletyllä listalla ovat kaikki muut ruuat ja niiden syöminen aiheuttaa anorektikolle suurta ahdistusta. Päinvastoin kuin yleensä luullaan, anoreksia ei useinkaan vie sairastuneen ruokahalua. Ruokaan liittyvät ajatukset ovat sairastuneen mielessä yleensä lähes taukoamatta. Sairastunut kuitenkin pelkää lihomista yli kaiken. Suuri osa anoreksiaa sairastavista myös liikkuu paljon ja pakkomielteisesti.
Bulimia: Laihduttaminen, ahmiminen ja ahmitusta ruuasta eroon pääseminen muodostavat bulimikon elämää hallitsevan noidankehän. Hän pyrkii hallitsemaan syömistä ja kehoaan samaan tapaan kuin anoreksiaa sairastava. Jatkuva ruuan säännöstely johtaa kuitenkin ahmimiseen, jolloin sairastunut menettää syömisen hallinnan. Ahmimiskohtausten aikana sairastunut voi syödä ruokamääriä, jotka terveestä ihmisestä tuntuvat käsittämättömän suurilta. Ahmiminen aiheuttaa sairastuneelle paitsi fyysistä pahaa oloa myös häpeää ja itseinhoa. Pahasta olosta pyritään eroon esimerkiksi oksentamalla.
Ortoreksia: Terveellinen ruoka on ortoreksiaa sairastavalle pakkomielle. Sairastunut pyrkii orjallisesti oikeaoppiseen ja terveelliseen ruokavalioon, minkä seurauksena elimistö saattaa kärsiä tiettyjen ravintoaineiden puutteesta. Tyypillinen ortorektikko saattaa kuluttaa suurimman osan päivästään aterioiden suunnitteluun, ruoka-aineiden hankintaan ja ruoan valmistamiseen. Ortorektikko voi myös yrittää saada ystäviään noudattamaan samaa ruokavaliota kuin itse noudattaa. Muunlaisia syömistottumuksia kohtaan ortorektikko saattaa tuntea ylemmyydentunnetta.
Lähde: Syömishäiriöliitto-SYLI ry ja Wikipedia
