Yksi piikki vai monta pistosta?

Järvenpääläisellä Miska Krasilalla, 15, on pumpusta erinomaisia kokemuksia.
– Minulla oli aluksi viisi vuotta monipistoshoito, mutta sitten pääsin testiryhmään, jossa kokeiltiin pumppua. Olen ollut erittäin tyytyväinen, ja voin suositella tätä lämpimästi. Pumppuni ja verensokerimittarini välillä on langaton yhteys, joten saan mittarista suoraan oikean insuliinimäärän, mikä on todella kätevää!

Pesäpalloa pelaavan Krasilan mielestä pumpun etu on se, ettei esimerkiksi urheillessa tarvitse kantaa suurta reppua hoitovälineille. Ongelmia laitteen kanssa hänellä ei juuri ole ollut.
– Ainoastaan kerran Thaimaassa lentokentän turvatarkastuksessa pumppu piippasi. Virkailijat puhuivat huonoa englantia, eivätkä aluksi meinanneet ymmärtää, mistä on kyse. Onneksi vanhempieni avustuksella asia saatiin lopulta selväksi heillekin. 

Kemiläistä Ida Takkusta, 15, mietitytti pumppuhoidossa juuri tekniikka.

– Aluksi vastustin ajatusta, koska pelkäsin, että pumppu menee rikki tai en osakaan käyttää sitä. Muutin kuitenkin mieleni, ja olen pumpusta tykännyt.  Vaihdan kanyylin joka toinen päivä, ja se on helppo laittaa paikoilleen.

Lääkäri ehdotti hänelle pumppua kipeiden pistospaikkojen hoitamiseksi sekä paremman tasapainon saavuttamiseksi.
– Pumppuhoitoon siirryttyäni pitkäaikaissokeri laski, mutta jonkin ajan päästä nousi taas, Takkunen sanoo.

– Hoitopaikan henkilökunta ehdotti, että ainakin kokeilisin pumppua, ja tällä hetkellä olen jonossa sen saamiseksi, kertoo Patrik Mörsky, 14, Mäntsälästä. 

Vaikkei hänellä ole pistoskammoa, hän uskoo pumpun olevan pistoshoitoa käytännöllisempi.
– Silloin ei tarvitsisi kantaa kynäpaketteja, jos vaikka menee ulos ja syö jotakin.

Valtaosa pumpun käyttäjistä on ollut tyytyväisiä, mutta kaikille se ei sovi. Jokioislainen Tiia Vähämäki, 14, on kokeillut pumppua kaksi kertaa mutta palannut lopulta insuliinikynien käyttäjäksi. 

– Äiti ja lääkäri halusivat, että testaisin pumppua. He uskoivat, että se soveltuisi minulle ja sillä saisin myös pitkäaikaissokerin hyvään tasapainoon. 

Vähämäen ensimmäinen pumppukokeilu kesti pari kuukautta, toinen vain kaksi viikkoa.
– Eniten minua ärsytti se, että laitetta piti kantaa mukana joka paikkaan. Se tuntui myös nukkuessa epämukavalta. Pumppu ei ole minun juttuni, tykkään enemmän pistää, Vähämäki sanoo.

Haastattelu on tehty Diabetesliiton järjestämässä nuorten viikonlopussa kesäkuussa 2013.

Lue myös: Insuliinipumppu sopii monille, mutta ei kaikille