Toimittaja testaa: Kolmen päivän tehoseuranta

Inspiksen toimittaja Elina Viitanen hoiti diabetestaan tehostetun tarkasti kolmen päivän ajan ja testasi voiko supertarkka seuranta palauttaa repsahtaneen tasapainon takaisin uomiinsa.

Kuinka moni teistä laiskotteli diabeteksen hoidossa jouluna?

Verensokerikäyrää ei tullut analysoitua, aterian jälkeiset verensokerit jäivät mittaamatta eikä ihan jokaisen suupalan hiilareita jaksanut laskea. Myönnän, minä ainakin.

Rakastan joulua, ja yksi parhaista asioista keskitalven juhlassa on syöminen. Tästä syystä joulun aikaan minulla on jatkuvasti olo, että pitäisi pulauttaa viimeinen ruuanmurunen ulos kurkusta. Ei ihme: mässäily alkaa jo aatonaattona kinkun valvojaisilla, jatkuu riisipuuron, joulutorttujen, suklaan ja pipareiden kautta perinteiseen pursuilevaan joulupöytään ja sieltä kalapöydän kautta rääpiäisiin.

Välipäivinä herkutellaan roskaruualla, salaateilla, keitoilla ja lämpimillä voileivillä ja uutena vuotena ahdetaan vielä nakkeja ja perunasalaattia. Huh! Vähemmästäkin hengästyy. Tämän iloisen mättämisen vuoksi loman aikainen verensokerikäyräni lähentelee näköjään Linnanmäen vuoristorataa.

Haikeus joulun ja loman takana olosta ärsyttää ja siksi olisi mukava hieman kieriskellä itsesäälissä ja kaivautua peiton alle tuijottamaan jotain ihanaa jouluelokuvaa nenäliinapaketin ja suklaalevyn kanssa.

Onneksi tammikuu on jokaiselle meille myös jokavuotisen uuden elämän alku. Kuntosalit täyttyvät kesäkuntoon 2018 -ihmisistä, harrastuskurssit pihalla olevista aloittelijoista ja yleensä syntyy vielä jokin uusi ruokatrendi, jota ihmiset lähtevät sen kuukauden ajan orjallisesti noudattamaan.

Tämä innostus ajoi myös minut ottamaan itseäni niskasta kiinni diabeteksen hoidon suhteen.

Muistan diabeteslääkärini neuvoneen minua pitämään välillä kolmen päivän tehoseurantajaksoja, jos hoidon punainen lanka on hukassa. No, nyt se todellakin on! Nopealla googlauksella löydän Diabetesliiton sivuilta ohjeen verensokerin tehoseurannasta, jossa verensokeria mitataan vähintään kolmena päivänä tavallista useammin ja kaikki verensokeriarvot, insuliinimäärät, liikunta ja stressi kirjataan ylös. Tämän tuloksena verensokerikäyrän pitäisi tasoittua normaaleihin uomiin. Kuulosta sangen helpolta.

Palkinnon arvoinen startti

Maanantai 8.1.2018

Klo 07.05
Ensimmäisenä arkipäivänä, herätyskellon päristessä korvanjuuressa pitkästä aikaa, on hyvä aloittaa uusi elämä. Pinkaisen ylös sängystä, hapuilen keittiöön ja tarkistan verensokerin Librellä. 12,1 mmol/l ja nuoli ylöspäin. Ah, ihana get up -ilmiö! Tarkistan verensokerin myös tavallisella verensokerimittarilla. Sen mukaan verensokerini on 9,2 mmol/l. Pistän viisi yksikköä 30 hiilihydraatille ja katsahdan kelloon. Nyt minun pitäisi odottaa noin 15 minuuttia, ennen kuin saan syödä, jotta insuliinin vaikutus ehtii hiilareiden kyytiin.

Laitan Libreen muistutuksen, että tarkistaisin verensokerin kahden tunnin kuluttua. Muuten minun ei varmasti tule mitattua, sillä paneudun usein töihini niin, että hyvä kun syödä muistan. Aamupesun jälkeen popsin sämpylän ja kaurajugurtin suuhuni. Koirani odottavat vaativasti ulospääsyä. Kierränkin niiden kanssa reippaan parin kilometrin lenkin ennen kuin käyn kasaantuneiden töideni kimppuun.

Libre piipittää vieressäni. Irrotan ajatukseni vastentahtoisesti töistäni ja tarkistan verensokerin. 10,6 mmol/l ja nuoli alaspäin. Olen tyytyväinen lukemaan ja erityisesti siihen, ettei verensokeri ole kivunnut aamupalan jälkeen paljon yli 10.

Klo 10.24
Havahdun äänekkääseen murinaan. Minulla on sudennälkä, mutta vielä ei ole lounastauon aika. Libre kertoo verensokerin olevan 8,2 mmol/l. Syön pari klementiiniä, mutta en pistä niille mitään. Kauaa ne eivät pidä nälkää, joten alan kokata lounaaksi soijapaloja, makaronia ja paprikakastiketta. Kylkiäisiksi syön palan juuresleipää ja juon lasin kauramaitoa. Normaalista poiketen punnitsen leivän ja mittaan makaronien määrän desimitalla. Leivän hiilihydraattimäärän laskeminen on työlästä ja turhauttavaa. En ymmärrä miksei kaikkiin tuotteisiin voida merkitä hiilihydraatteja valmiiksi. 2 dl makaronimäärä yllättää minut pienuudellaan. Mietin tuskastuneena, kuinka usein olenkaan syönyt enemmän hiilihydraatteja, kuin olen arvioinut. Saan kasaan 50 hiilihydraattia, joille annostelen 6 yksikköä insuliinia.

Klo 15.30
Lopputyöpäivän verensokeri liikkuu 10 mmol/l molemmin puolin. Oloni on kuitenkin sellainen, niin kuin verensokerini olisi puolet korkeammalla. Ehkä viime viikolla sairastettu influenssa uuvuttaa vielä. Työpäivän loputtua raahaudun sohvalle ja otan tunnin päiväunet ennen kuin lähden ulkoiluttamaan koiriani.

Klo 18.07
Syön nopeasti samaa ruokaa kuin aiemmin päivällä ja suuntaan kauppaan. Kassajonossa tarkistan verensokerin, joka on 6,8 mmol/l. Hymyilen ja taputan itseäni selkään niin, että muut jonottajat katsahtavat minuun oudoksuvasti. Nappaan kassalta suklaapatukan itselleni palkinnoksi hyvästä ensimmäisestä tsemppipäivästä.

Klo 20.56
Uppoudun katsomaan lempisarjaani ja nautiskelemaan suklaapatukastani hyvällä omallatunnolla. Tarkistan hiilihydraatit patukan kyljestä ja pistän pumpun ehdottaman määrän. Nukkumaan mennessäni verensokerini on 9,2 mmol/l. Mielialani kohenee entisestään.

Jäätynyt lounas

Tiistai 9.1.2018

Klo 04.23
Yöllä herään kamalaan oloon ja pumpun huutoon. Nousen istumaan ja mietin miksi kanyylikohtaan sattuu niin kamalasti. Pumppu ilmoittaa, että insuliininannostelussa on häiriö, ja pumppu on deaktivoitava. Minua ärsyttää suunnattomasti, että hyvä putkeni katkesi käytännössä ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan, ja vielä minusta johtumattomasta syystä. Libren avulla näen, että verensokerini on ollut nousujohteinen jo monta tuntia. Minä se en ilmeisesti herää, vaikka pommi räjähtäisi vieressä. OmniPodin hälytysääni on kuitenkin todella voimakas. Vaihdan pumpun ja laitan 10 yksikköä insuliinia.

Klo 07.15
Aamulla verensokerini on ilokseni 5,9 mmol/l. Päätän syödä aamupalaksi leivän ja kaksi passionhedelmää. Tarkistan netin hiilihydraattikirjastosta, että passionhedelmässä on 13 hiilihydraattia. Pistän ja odottelen jälleen 15 minuuttia ennen ruokailua. Ostin eilen kaupasta lounaaksi pakastesushia. Pakkauksessa lukee, että sulamisaika on kolme tuntia, joten otan gourmet-ruokani jo sulamaan.

Klo 11.02
Sushi on edelleen syväjäässä. Mikroon en herkkupaloja halua laittaa, joten minun ei auta muu kuin odottaa.

Klo 13.15
En tiedä johtuuko se myöhästyneestä lounaasta vai aamullisista passionhedelmistä, mutta verensokerini laskee hypoille. Huomaan sen, kun juttua kirjoittaessani ajatukset luistavat tavallistakin hitaammin. Syön sämpylän ja juon tripin. Reaktiivinen nousu nostaa verensokerini 19,9 mmol/l. Ärsyttää. Juuri tällaista vuoristorataa pitäisi välttää.

Klo 14.38
Iltapäivä on jo pitkällä kun vihdoin pääsen syömään sushejani. En voi sanoa, että odotus palkittaisiin, sillä sushit ovat edelleen kylmiä ja kaikenlisäksi sitkeitä. Syön kuitenkin kaameaan nälkääni koko annoksen ja pistän pakkaukseen merkittyjen hiilihydraattien mukaan. Kun saan vihdoin vastani täyteen, olen hirvittävän väsynyt. Mieleni tekisi jälleen heittäytyä sohvalle, mutta sen sijaan päätän lähteä ulos nauttimaan viimeisistä valonsäteistä. Aion tehdä pitkän lenkin, joten laitan pumpusta menemään liikunnan aikaisen madalluksen, 90 % normaalista basaalista.

Klo 17.15
Piristyn kipakassa pakkassäässä niin, että päätän palattuani antaa vielä villakoirillekin kyytiä. Lenkillä ollessani mieheni on tullut töistä kotiin ja valmistanut meille maittavaa kasvisvokkia, jonka palanpainikkeena juon lasin kauramaitoa. Verensokeri on kuuden pinnassa, ja arvelen lenkkeilyn ja siivouksen hoitelevan ateriasta saamani vähäiset hiilihydraatit, enkä pistä päivälliselle mitään.

Klo 21.13
Päätös osoittautuu oikeaksi, sillä ennen iltapalaa verensokerini on 8,9 mmol/l. Siivotessa minulle tulee kova nälkä, joten syön tuhdin iltapalan: kaksi sämpylää, kananmunan ja ison mukillisen teetä. Lasken hiilarit tarkasti sämpyläpussin taulukon mukaan ja annostelen viisi yksikköä insuliinia. Silti juuri kun olen menossa nukkumaan, tunnen verensokerini laskevan. Libre varmistaa epäilyni: verensokerini on 3,7 mmol/l ja menossa kovaa vauhtia alaspäin. Yritän miettiä pääni puhki, mistä hypo johtuu, enkä keksi muuta selitystä kuin, että lenkki ja siivoaminen vaikuttavat edelleen verensokeriin. Juon tripin ja ohjelmoin varmuuden vuoksi pumpun pysäytyksen tunnin ajaksi.

Itkupotkuraivareita ja oivalluksia

Keskiviikko 10.1.2018.

Klo 03.33
Seuraavana yönä jälleen kamalaan oloon ja pumpun piippaukseen. Tarkistan mikä piippausta nyt aiheuttaa. Pumppu pyytää lupaa jatkaa insuliinin annostelua. OmniPod on ollut käytössäni pian vuoden enkä ole aiemmin ymmärtänyt, ettei pumppu jatkakaan automaattisesti annostelua asetetun ajan jälkeen, jos en itse sitä hyväksy. Mieleni tekisi heittää koko vekotin seinään, mutta lasken kymmeneen ja pistän viisi yksikköä korjaussarjaa.

Klo 07.23
Aamulla torkutan muutamaankin otteeseen, sillä parin yön katkonainen uni väsyttää. Makoillessani sängyssä pohdin, miksi ihmeessä olin niin typerä enkä pistänyt enempää korjausinsuliinia. Edellisyönä verensokerini oli ollut lähes samoissa lukemissa ja aamulla todella hyvä, kun olin pistänyt puolet enemmän korjausinsuliinia. Nyt verensokerini on aivan varmasti edelleen pilvissä. Arvaukseni osoittautuu oikeaksi, 13,8 mmol/l. Juuri nyt minusta tuntuu, etten yhtään jaksaisi tsempata. Tuntuu, että koko yritys saada verensokeri tasapainoon, on mennyt pipariksi. Mieleni tekisi kaataa kulho täyteen jugurttia ja mysliä ja heittää insuliinimäärä hatusta. Kieriskeltyäni hetken keittiönmatolla lattiaa hakaten, nousen ylös ja ryhdistäydyn. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin pärjännyt hyvin ja tehnyt oikeitakin ratkaisuja. Yli 20 verensokerit ovat johtuneet minusta riippumattomista syistä, ja vaikka eivät olisikaan, niin on vain hyväksyttävä, että tällaista elämä diabeteksen kanssa on. Kaivan jälleen desimitan kaapistani ja alan tutkia jugurttipurkin ja myslipaketin ravintotaulukkoa.

Klo 11.36
Työpäiväni on kiireinen. Puolen päivän aikaan syön nopeasti eilistä kasviswokkia ja pistän sille muutaman yksikön. Työskentelen ahkerasti iltaan asti, ja tarkistelen välillä verensokeriani. Se liikkuu 15 mmol/l paikkeilla todennäköisesti stressin takia. En kuitenkaan lähde korjaamaan lukemaa ennen päivällistä.

Klo 18.19
Olen kliseisesti väsynyt, mutta onnellinen istahtaessani viimein keittiönpöydän ääreen ja saadessani naaman eteen annoksen riisinuudelia ja kasvisnugetteja. Syön hyvällä ruokahalulla lautasen tyhjäksi ja riennän vaihtamaan vaatteet. Olemme lähdössä mieheni kanssa elokuviin. Mikä ihana rentoutushetki, juuri tällaista kaipaan nyt.

Klo 19.37
Nappaan leffaherkuksi pienen karkkipussin, vaikka tiedän, ettei se välttämättä ole järkevää verensokerin kannalta. Laitan hyvissä ajoin ennen elokuvan alkua 10 yksikköä insuliinia ja toivon sen riittävän. Elokuva on loistava ja karkit superherkullisia.

Klo 21.58
Elokuvan jälkeen päätän mennä suoraan nukkumaan. Verensokerini on 14,4 mmol/l, joten pistän muutaman yksikön korjaavaa. Nukahdan toivoen, ettei minun tänä yönä tarvitsisi herätä pumpun piippaukseen.

Toimittajan kommentti: Tehokuuri vaan ei ihmekuuri

Olisi hienoa, jos kolmen päivän perusteella pystyisi kirjoittamaan omasta diabeteksesta ohjekirjan, josta voisi jatkossa katsoa, miten missäkin tilanteessa tulisi toimia.

Jos olisimme robotteja, joiden päivät olisivat liikunnan, ruuan ja mielialan perusteella täysin samanlaiset, voisi tällainen ohjekirja toimiakin.

Me ihmiset olemme kuitenkin eri juttu. Diabeteksen hoito on jatkuvia ratkaisujen tekemistä ja niistä vastuuta ottamista, meni sitten hyvin tai päin mäntyä. Näitä ratkaisuja on jaksettava tehdä päivästä toiseen, joka päivä on jaksettava tsempata. Ajatus voi tuntua musertavalta, mutta silloin kannattaa muistaa Diabetesliiton erikoislääkärin Anu-Maaria Hämäläisen sanat:

–Kokonaiskuvan kannalta oleellista on kokonaisuus, eli missä mennään keskimäärin useimmin. Olen huomannut, että antoisimpaan elämään riittää yleensä ”riittävän hyvä hoito”, eli kun ei stressaa verensokereista, niin ne yllättäen usein ovat tasaisempiakin.

Vaikkei kolmen päivän seuranta ole ihmekuuri, joka helpottaisi tasapainoilua merkittävästi, ei sen tekeminen ole turhaa. Sen avulla on mahdollista selvittää diabeteksen ja omahoidon ongelmakohtia, ja oppia tekemään pieniä muutoksia, jotka heilauttavat tasapainoa pikkuhiljaa paremmaksi. Paras juttu tehotarkkailussa on mielestäni motivoituminen.

Itselleni tuli monta kertaa tunne, että nyt minä himputti vie, saan tuon ruudulla kieppuvan lukeman vielä hieman matalammalle. Olenkin päättänyt jatkaa verensokerien ylösmerkkailua ja saada hinattua verensokeritasapainoani kympistä seiskaan. Se olkoon uuden vuoden tavoitteeni.