Kilpirauhashäiriöt ja ykköstyypin diabetes ovat samaa perhettä

Kilpirauhashäiriöt eli kilpirauhasen liika- ja vajaatoiminta ovat useimmiten keski-ikäisten ongelmia, mutta myös nuoret voivat sairastua niihin. Ykköstyypin diabeetikolla on kohonnut riski erityisesti kilpirauhasen vajaatoimintaan.

Kilpirauhanen on kaulalla sijaitseva elin, joka säätelee elimistön toimintaa. Kilpirauhashormonit vaikuttavat kasvuun, energian käyttöön, lämmöntuottoon ja lisääntymiseen. Ne säätelevät sekä ravinnon imeytymistä ja hyväksikäyttöä että immuunivasteita.

–Jos kilpirauhashormonia ei erity tarpeeksi, puhutaan kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Jos tilanne on päinvastainen, kutsutaan elimistön tilaa kilpirauhasen liikatoiminnaksi, kertoo diabetologi Atte Vadén.

Tyypin 1 diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta ovat molemmat autoimmuunisairauksia. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa elimistö on itse tuhonnut kilpirauhashormonia tuottavia soluja samoin kuin diabeteksessa insuliinia tuottavat beetasolut ovat tuhoutuneet. Ykköstyypin diabeetikoilla, tai muita autoimmuunisairauksia sairastavilla henkilöillä, on perinnöllinen taipumus sairastua muihinkin autoimmuunisairauksiin. Siksi vajaatoiminta on diabeetikoilla yleinen vaiva.

–Tietenkään kaikki, joilla on esimerkiksi ykköstyypin diabetes, eivät sairastu muihin autoimmuunisairauksiin. Tämä johtuu siitä, että sairauden syntyyn tarvitaan muitakin tekijöitä, joiden tutkiminen on vielä kesken.

Vajaatoiminta väsyttää, liikatoiminta rasittaa

Kilpirauhashäiriöt voivat olla pitkään oireettomia, joten tilannetta on hyvä seurata diabeetikon vuosiverikokeissa. TSH-kilpirauhasarvo kertoo, onko elimistön kapellimestari, eli aivolisäke tyytyväinen kilpirauhasen toimintaan.

–Aivolisäke säätelee kilpirauhasen toimintaa ja siksi TSH:n määrä veressä kertoo yleensä ensimmäisenä, jos itse kilpirauhasen toiminnassa on häikkää.

Kilpirauhashormonin puute hidastaa aineenvaihduntaa, mistä seuraa muun muassa väsymystä, paleluherkkyyttä, painonnousua ja ummetusta. Kilpirauhasen vajaatoimintaan voi liittyä myös muistihäiriöitä tai mielentilan muutoksia.

–Silloin kun masennus todetaan, olisi syytä tutkia myös kilpirauhasarvo, sillä taustalta voi löytyä kilpirauhasen vajaatoiminta, Vadén huomauttaa.

Kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastaa Suomessa yli 300 000 henkilöä, eli noin 4 % väestöstä. Sairaus on naisilla neljä kertaa yleisempi kuin miehillä. Suurin osa potilaista on myöhäisessä keski-iässä tai sitä vanhempia, mutta sairaus voi ilmaantua nuoremmillekin. Liikatoimintaan puolestaan sairastaa Suomessa vain 1 % väestöstä. Heistä suurin osa on naisia. Kilpirauhasen liikatoiminta puhkeaa yleisimmin 30–40 vuoden iässä.

–Liikatoiminnan tyypilliset oireet ovat sydämen tykytys ja rytmihäiriöt, väsymys, vapina ja hermostuneisuus. Lämmönsieto voi myös heiketä ja esimerkiksi saunassa ei enää pysty olemaan pitkään ilman tukalaa oloa.

Yleisin syy kilpirauhasen liikatoiminnalle on Basedowin tauti -nimellä kulkeva tila, joka liittyy kilpirauhasen autoimmuunitulehdukseen. Elimistöön muodostuu kilpirauhaskudoksen osia kohtaan vasta-aineita, jotka aktivoivat rauhasen toimimaan liian vilkkaasti. Diabetes ei vaikuta liikatoiminnan syntyyn.

Tehokas hoito

Kilpirauhashäiriöitä on lähes mahdoton estää, mutta onneksi niiden hoito on tehokasta. Kilpirauhasen liikatoimintaa pyritään tasaamaan erilaisilla lääkkeillä tai leikkaushoidolla. Vajaatoimintaa hoidetaan jatkuvalla kilpirauhashormonilääkityksellä.

–Tasapainotilan löytäminen voi kestää useitakin kuukausia, mutta yleensä molemmat sairaudet saadaan hoidettua hyvään hoitotasapainoon.

Kun kilpirauhashäiriö todetaan, on hyvä panostaa verensokerin tarkkailuun, sillä sekä liika- että vajaatoiminta hankaloittavat diabeteksen hoitoa. Pielessä olevat ja muuttuvat hormonitasot vaikuttavat insuliinin toimintaan ja elimistön sokeriaineenvaihduntaan, jolloin insuliiniannoksia täytyy aktiivisesti muuttaa ja oppia, kuinka elimistö käyttäytyy uudessa tilanteessa.

–Yleispätevä ohje on se, että kilpirauhasen vajaatoiminnassa insuliinin tarve vähenee ja liikatoiminnassa kasvaa, mutta toki tämä on tapauskohtaista, Vadén muistuttaa.