Diabetes teki minusta täydellisen

Oletko joskus miettinyt, miksi diabeetikkokaverisi muistuttaa sinua pelottavan paljon? Kysyimme asiaan perehtyneiltä ylilääkäri Katri Makkoselta ja psykologi Minttu Niemeltä, millaisia ihmisiä diabetes meistä oikein kasvattaa.

Jokaisella ihmisellä on syntyessään erilainen temperamentti, johon vaikuttavat erityisesti perintötekijät. Temperamentti on perusta persoonallisuudelle, jota taas erilaiset elämänkokemukset muokkaavat. Yksi suuri elämänkokemus on diabetekseen sairastuminen, joka tällöin tuo väistämättä oman mausteensa persoonallisuuteemme. Diabeetikot kuvailevat itseään usein pikkutarkaksi perfektionistiksi, eikä tämä kuvaus ole tuulesta temmattu.

–Me kaikki olemme toki yksilöitä, mutta että jaksaa kantaa niinkin ison taakan kuin ykköstyypin diabeteksen ja hoitaa itseään hyvin päivästä toiseen, on siinä välttämättä oltava melko pedantti, ylilääkäri Katri Makkonen sanoo.

Se, kuinka nopeasti sopeutuu uudenlaisen persoonallisuudenpiirteen tarpeeseen, riippuu ihmisestä. Jos diabeetikko on pohjimmiltaan esimerkiksi juuri huoleton, voi tarkkuuden omaksuminen olla elämänpituinen haaste. Tähän vaikuttaa ratkaisevasti myös sairastumisikä.

–Jos diabetekseen sairastuu vauvana, on sairauden vaatiman piirteen hyväksyminen osaksi itseä todennäköisesti helpompaa, koska siihen ikään kuin kasvetaan. Jos diabetes puhkeaa myöhemmin, voi muovautuminen olla paljon haastavampaa, Makkonen huomauttaa.

Diabetes voi tuoda meissä esiin myös positiivisia piirteitä. Yksi niistä on henkinen kypsyys: elämän vastoinkäymisiin osataan suhtautua tietyllä lempeydellä. Se vaikuttaako diabetes meihin positiivisesti vai negatiivisesti, riippuu pitkälti siitä, kuinka sinut olemme sairautemme kanssa.

Diabetes on osa minua

Lapsuusiässä peilaamme voimakkaasti vanhempien suhtautumista diabetekseen, mutta murrosiässä puhjenneen diabeteksen suhteen pallo on meillä itsellämme.

–Jokaisen diabeetikon on hyvä kysyä itseltään, mitä diabetes itselle merkitsee. Onko se ominaisuus, sairaus, vai mikä? Ei myöskään kannata pelätä millaisia tunteita pohdiskelu nostaa esiin, sillä olivatpa ne sitten kielteisiä tai myönteisiä, ovat ne kaikki yhtä hyväksyttyjä, psykologi Minttu Niemi muistuttaa.

Kenenkään ei pitäisi olettaa, että jokainen diabeetikko olisi sairautensa kanssa heti sinut tai että diabetes herättäisi itsessä vain positiivisia ajatuksia. On ihan ok surra ja olla ja vihainen niin kauan, kuin itse kokee parhaakseen.

–On hyvä, että omaa sairauttaan pohdiskelee, sillä sairauden kieltäminen ja tuntemusten sivuuttaminen on hyvin haitallista. Silloin koko sairauden saattaa kieltää ja hoitaminen kärsii. Kun on antanut itselleen luvan surra sairauttaan, on sen omaksuminen osaksi itseäkin paljon helpompaa, Niemi lupaa.

Minäkuva, eli se miten suhtautuu itseensä, vakiintuu nuoruusiässä. Silloin on tavallista, että vertailla itseään muihin ja pohtia, olenko minä normaali. Kun onnistuu omaksumaan diabeteksen osaksi itseään, ymmärtää, ettei sairaus tee sinusta yhtään kyvyttömämpää tai kehostasi yhtään epätäydellisempää, kuin muidenkaan.

Kuunteleva korva auttaa hyväksymään

Diabeteksen hyväksymisessä auttavat paitsi itsensä kuunteleminen myös tuntemusten kertominen muille ihmisille. Hyviä korvia ovat kaverit, vanhemmat ja hoitohenkilökunta, mutta välillä omasta elämästä ja diabeteksen hoidosta irrallinen henkilö voi olla ihana kuuntelija.

–Mielestäni kenellekään pitkäaikaissairaalle ei tee pahaa joskus käydä juttelemassa tuntemuksistaan psykologin kanssa. Ei juttutuokion tarvitse odottaa siihen, että asiat ovat todella huonosti, vaan välillä voi ihan muuten vain käydä juttelemassa ja todeta sitten, onko kaikki ok vai jatketaanko keskusteluja, Makkonen painottaa.

Myös vertaistuki on tärkeää, sillä vaikka muu tukiverkosto olisi välittävä, ei kukaan muu, kuin toinen diabeetikko voi pohjimmiltaan ymmärtää, millaista on elää sairauden kanssa. Välillä on virkistävää kuulla, että diabeetikotkin tekevät mahtavia juttuja sairaudesta huolimatta, toisinaan taas riittää, että näkee jonkun muunkin käsivarressa tutun pyörylän.

–Diabetesleirillä on usein aivan erityinen tunnelma, sillä siellä on saman katon alla joukko ihmisiä, jotka ovat käyneet läpi samat haasteet ja selvinneet niistä. Kaikki heistä ovat yhtä lailla haavoittuvia ja yhtä lailla vahvoja, Niemi maalailee.

Kun diabetekseen suhtautuu oikein ja on valmis työskentelemään sairauden kanssa myös mielen tasolla, on pitkäaikaissairauden mahdollista antaa sinulle roppakaupalla positiivisia persoonallisuuden piirteitä ja hyvän minäkuvan. Monet diabeetikot kuvailevat itseään rohkeiksi, auttavaisiksi ja positiivisiksi ihmisiksi, joille diabetes on enemmän antanut, kuin ottanut.