Diabetes yhdisti Hennan ja Roosan

Ystävyys on jokaiselle ihmiselle tärkeää. Diabeetikoille hyvän ystävän kuunteleva korva ja lämmittävä halaus ovat aivan ensiarvoisen tärkeitä diabeteksen kanssa jaksamisen kannalta. 15-vuotias Henna Ilmanen ja 14-vuotias Roosa Anttila tapasivat toisensa Satakunnan keskussairaalassa järjestetyssä pumppuryhmässä.

– Emme ehtineet paljon jutella itse tapaamisen aikana, mutta kun pääsimme sieltä pois, juoksin parkkipaikan halki Hennan perään ja pyysin hänen yhteystietonsa. Aavistin, että Henna on hyvä tyyppi, Roosa muistelee neljän vuoden takaisia tapahtumia.

Siitä asti Henna ja Roosa alkoivat pitää yhteyttä päivittäin ja nyt he ovat parhaat ystävykset – yhteisestä sopimuksesta.

– Olimme kesällä eräällä diabetesleirillä ja sanoin Roosalle, että minusta me voisimme olla parhaita kavereita ja Roosa oli samaa mieltä, Henna hymyilee.

Roosa ja Henna tunsivat olevansa samantyyppisiä ihmisiä luonteeltaan, siksi kaveruus syveni ystävyydeksi.

– Olemme kumpikin sellaisia räväköitä ja meneviä ihmisiä, Henna kuvailee.

– Keksimme yhdessä aina kaikenlaisia hulluja ideoita. Esimerkiksi kerran päätimme lähteä kävelemään Kankaanpään keskustasta monta kilometriä meille kotiin, vaikka meitä oltiin tulossa hakemaan, Roosa sanoo ja tytöt räjähtävät hersyvään nauruun.

Shoppailua ja vertaistukea

Ystävyksillä ei ole yhteisiä harrastuksia, sillä Roosa käy kuntosalilla ja Henna harrastaa hip hopia. Yhteisiä kiinnostuksen kohteita kuitenkin löytyy.

Tytöt katselevat yhdessä elokuvia, käyvät ostoksilla ja puhuvat kaikesta. Tekevät siis ihan samoja juttuja, kuin ketkä tahansa ystävykset. Diabeetikkoystävän tapailu ei tyttöjen mielestä eroakaan muiden ystävien kanssa oleilusta – paitsi, että toinen diabeetikko ymmärtää myös sairauteen liittyvät ilot ja surut.

– On ihanaa, että on näin hyvä ystävä, jolla on myös diabetes, koska muut eivät ehkä niin ymmärrä, miltä diabeteksen kanssa eläminen tuntuu, Roosa miettii.

– Minusta on tärkeää, että lähellä on joku saman kokenut ihminen, jonka kanssa voi puhua diabeteksesta ja saada vertaistukea, Henna sanoo.

Tytöt puhuvat keskenään ajoittain piinaavasta hoitoväsymyksestä ja tsemppaavat toisiaan diabeteksen kanssa.

– Juttelemme myös, jos jommallekummalle on sattunut diabeteksen kanssa jotain erikoista. Sitten yhdessä pohdimme ratkaisua siihen, Roosa sanoo.

Roosa on sairastanut diabetesta 5 vuotta, Henna 9 vuotta. Molemmilla tytöillä on käytössä insuliinipumppuhoito.

Yksi ylitse muiden

Roosa asuu Kankaanpäässä ja Henna Ulvilassa. Molempien kouluissa on muitakin diabeetikkonuoria, mutta jutustelu heidän kanssaan ei tunnu samalta kuin parhaan ystävän kanssa.

– Minulla on tuttuja, joilla on diabetes, mutta ei heidän kanssaan tule kunnolla keskusteltua aiheesta, sillä en tunne heitä niin hyvin, Roosa sanoo.

Nuorista on kuitenkin tärkeää, että heidän elämässään on muitakin diabeteskavereita, vaikka eivät he niin läheisiä olisikaan. Muita diabeetikkoja tytöt tapaavat koulun lisäksi diabetesleireillä, joilla he käyvät usein yhdessä.

– Tutustumme tapahtumissa tietysti muihinkin diabeetikkoihin, emmekä ole vain kahdestaan. Diabeteksessa on se hyvä puoli, että sen kautta saa paljon uusia kavereita, Roosa sanoo.

– On kuitenkin kiva, että jos ei heti löydä uusia kavereita, mukana on jo ennestään tuttu ystävä, johon voi tarvittaessa turvautua, Henna huomauttaa.

Roosa ja Henna uskovat, että ovat ystäviä elämänsä loppuun asti. Tulevaisuudessa he haluavat matkustaa yhdessä ulkomaille.