10 deemäistä mokaa

Inspis keräsi ykköstyypeiltä täyden kympin verran hulvattomia sattumuksia, joille saa nauraa, mutta joista voi ehkä oppiakin jotain.

Kallein omaisuus(ko?)

Viime kesänä Krakovan matkalla kävimme Auschwitzin keskitysleirillä. En tiennyt etukäteen, että paikkaan ei saa ottaa mukaan kuin pienen käsilaukun. Minun omani oli liian suuri, enkä siis saanut sitä mukaan kierrokselle. Onneksi oli hattu. Hattuun laitoin verensokerimittarin, insuliinit, Siripiriä ja vesipullon. Jätin täysin vieraalle miehelle käsilaukun, jossa olivat kaikki rahat, Visa, kamera ja niin edelleen. Hoitovälineet olivat ne tärkeimmät, joista en luopunut. Parin tunnin kierroksen jälkeen kaikki oli onneksi tallella. Nauratti jälkeenpäin, että en edes älynnyt rahaa tai pankkikorttia antaa oman mieheni kuskattavaksi. Oli vain hätä, että tarvikkeita en jätä. -Virpi-

Lainahousuissa

Olin pari kuukautta sairastanut diabetesta, kun lähdimme mieheni kanssa viikoksi mökille. Niin paljon huolehdin hoitotarvikekassista ja insuliineista, että jätin vaaterepun kotiin. Onneksi miehelläni oli tarpeeksi paljon boksereita mukana, että minullekin riitti. -Erja-

Aina ajoissa

Olin eräänä aamuna lähdössä töihin hirveällä kiireellä, koska olin nukkunut pommiin. Ehdin juuri ja juuri syödä aamupalan ja pestä hampaat, kun kello oli jo 7:55 ja kahdeksaksi piti ehtiä töihin. Ennen lähtöä vaihdoin vielä pikaisesti vaatteet ja irrotin sen vuoksi insuliinipumpun hetkeksi. Ehdin tasan kahdeksaksi töihin ja noin varttitunnin päästä aloin katsomaan pumpun sensorista verensokeria, kunnes huomasin, että koko pumppua ei edes ollut taskussani. Lähdin töistä kiireesti kotiin hakemaan pumppua. Onneksi sain kummitädiltäni kyydin, eikä verensokeri ehtinyt nousta kovin paljon. -Henni-

Tärkein ensin

Olin mennyt yöllä shokkiin ja herätessäni kotonani pörräsi ambulanssiporukkaa. Olin tosi sekava ja huonovointinen ja he halusivat viedä minut loppuyöksi ensiapuun tarkkailuun. Pitkän maanittelun jälkeen suostuin lähtemään, mutta ilmoitin ensin käyväni vessassa. Siellä kampailin ja lakkailin hiukset kuntoon sekä laitoin huulipunaa, sillä nainen on nainen hypon jälkitiloissakin. -Kaisa-

Vaarallinen herkkuhetki

Minulla oli nelisen vuotta sitten sellainen pieni "oho, melkein tapoin itseni vahingossa" -tilanne, että olimme kavereiden kanssa huvipuistossa ja ostin sellaisen isohkon hattaran ja bolustin sille. Verensokeri ei ollut mitenkään korkealla, ehkä kahdeksan pinnassa. Pumppu oli jo melkein annostellut, kun diabeetikkokaverini kysyivät, että paljonko laitoin. Vastasin, että 8 yksikköä. Aika nopeasti tuli kavereilta ohje, että mitä jos kävisin ostamassa limpparia lisäksi. Hattarassa kun on ruokalusikallisen verran sokeria. Jotenkin olin ajatellut, että hattarassa on paljon enemmän hiilareita, koska se on niin suuri ja pelkkää sokeria. -Miika-

Kauhuleffan päähenkilönä

Olin kahvilassa syömässä lounasta ja mittasin verensokerin pöydässä ennen ruokailua. Kun pistin sormeeni reiän, verta ei tullutkaan tarpeeksi, joten aloin puristamaan sormenpäätä. Yhtäkkiä veri ruiskahti sormenpäästäni niin kovalla paineella, että verta lensi naamalleni. Viereisessä pöydässä istui vanhempi pariskunta, jotka sattuivat juuri vilkaisemaan suuntaani, kun tämä tapahtui. Mummolta tippui viineri kädestä ja suu jäi auki. Minä purskahdin nauruun ja sanoin: ”Anteeksi, olen diabeetikko”. -Anna-

Madalletut vadelmat

Minulla oli yöllä matala verensokeri ja olin kuulemma unissani kysynyt tyttöystävältäni, että miten vadelmia madalletaan. Sitten havahduin, kävelin jääkaapille ja lastasin leivälle kaikkea mitä kaapista löytyi, kuten grillimakkaraa ja banaanin. Onneksi tajusin syödä banaanin erikseen. -Harri-

Pieleen mennyt pakkaaminen

Olin perheeni kanssa viikon reissussa toisessa kaupungissa. Vanhempani olivat pakanneet diabeteshoitovälineeni, koska itse en ehtinyt sitä tekemään. Kun reissussa piti ensimmäistä kertaa vaihtaa kanyyli, huomasin, että asetin olikin jäänyt kotiin, enkä ilman sitä pysty vaihtamaan kanyylia. Soitimme kyseisen kaupungin sairaalan diabetespolille ja kysyimme, olisiko heillä asetinta. Onneksi oli, joten kävimme polilla tekemässä kanyylin vaihdot. Jatkossa olen pakannut itse hoitovälineet matkaan mukaan. -Minja-

Mitä saisi olla?

Kesätyöpaikassani oli yksi diabeetikkoasiakas. Hän valitti huonoa oloa ja mittasin hänen verensokerinsa joka olikin 2.4 mmol/l.  Annoin asiakkaalle voileipää ja maitoa. Kun hän oli syönyt ja kysyin, että joko olo helpottaa, asiakas vastasi kiukkuisena "mitä sitä helevettiä" ja lähti omaan huoneeseensa. Ajattelin vain mielessäni, että olipas hän pahalla päällä, kunnes tajusin, etten ollut voidellut hänen leipäänsä ollenkaan. Menin toimistoon ja mittasin oman verensokerini joka oli 3.2 mmol/l. Naureskelin itsekseni, että niin ”mitä sitä helvettiä” ja lähdin itsekin syömään leipää. -Teija-

Pommihälytys

Sain insuliinipumpun 10-vuotiaana ja lähdimme sitten perheeni kanssa lomalle Dubaihin. Kun loma oli takana ja olimme lähdössä paluulennolle, lentokentänturvatarkastaja kysyi taskuni sisältöä. Reippaana tyttönä vastasin hänelle, että "It's an insulin BOMB". Myöhästyimme lennolta ja jouduimme vanhempieni kanssa selittämään monta tuntia takahuoneessa rallienglannin alkeitani. -Iida-