Liigakiekkoilija Martin Berger sairastui diabetekseen, mutta ei joutunut luopumaan unelmistaan

Martin Berger on pelannut jääkiekkoa lapsesta asti ja saavuttanut jo 21-vuotiaana yhden suurimmista haaveistaan. SM-liigapuolustajan ilosanoma on, ettei diabetes ole este unelmille.

Kaksi vuotta sitten Martin Berger eli unelmiensa toteutumisen aikaa. Hän pääsi pelaamaan SM-liigaan, voitti kauden lopuksi A-nuorten maailmanmestaruuden ja solmi kolmevuotisen sopimuksen TPS:n kanssa. Saavutukset tuntuivat Martinista huikaisevan upeilta erityisesti siksi, että hän oli koko syksyn kamppaillut henkilökohtaisten epäonnistumisten kanssa. Luistin oli tökkinyt pahasti.

–Pelini ei ollut sujunut kunnolla hetkeen ja olin pohtinut, mistä taantumukseni johtuu. Sitten minua alkoi janottaa kauheasti ja kävin öisin vessassa useasti aina samalla kellonlyömällä. Kun 18-vuotissyntymäpäivänäni kerroin sairaanhoitajaäidilleni oireista, vei hän minut heti sairaalaan mittauttamaan verensokerin.

Piinallisten sekuntien jälkeen mittarin näytölle piirtyi lukema 24 mmol/l. Martin otti tiedon raskaasti. Ei siksi, ettei hän nyt pääsisi juhlimaan ystäviensä kanssa täysi-ikäisyyttä, vaan koska Martinista tuntui, että hänen terveytensä on mennyt.

–Kysyin miksi juuri minä ja ajattelin, että diabetes on jonkinlainen rangaistus minulle. En vain tiennyt mistä, Martin sanoo surullisena.

Pysy positiivisena

3-vuotiaasta asti jääkiekkoa pelannut Martin mietti myös, miten hänen unelmalleen jääkiekkoammattilaisen urasta käy. Martinille tehtiin kuitenkin heti aluksi selväksi, ettei diabetes olisi harrastukselle tai uralle este. Diabetesta lähestyttiin myönteisyyden kautta ja niin myös Martin on opetellut tekemään.

–Keskityn positiivisiin asioihin, joita diabetes on elämääni tuonut. Esimerkiksi muut jääkiekkoa ammatikseen pelaavat diabeetikkokaverini. Yksi heistä on minulle todella hyvä ystävä ja vertaistuki. Ilman diabetesta meistä ei välttämättä olisi tullut näin läheisiä.

Kaverukset kertovat toisilleen omista tavoistaan hoitaa diabetestaan pelin tuoksinassa.

"Haluan olla itse vastuusssa"

Diabeteslääkäreiden lisäksi jääkiekkoilijoilla on käytössään myös joukkuelääkärin tuki. Martin on kuitenkin halunnut huolehtia diabeteksestaan itse.

–Huolto pitää huolen, että minulla on aina hätävaraa ja hoitovälineet saatavilla ja eväät kopissa odottamassa erätauoilla. Joukkuelääkäri kyselee välillä, miten diabeteksen kanssa sujuu, mutta haluan kuitenkin itse hoitaa diabetestani. Se on taakka, joka on annettu minulle kannettavaksi ja se pitää kantaa mahdollisimman hyvin.

Martin mittaa verensokeriaan arkenakin tiuhaan, mutta erityisesti peleissä on oltava tarkkana. Verensokerimittari otetaan esiin pelin alussa, lopussa ja erätauoilla. Ahkeralla seurannalla Martin on huomannut, että verensokeri vaihtelee pelin aikana paljon riippuen siitä, joutuuko hän jäähylle, luisteleeko paljon, vai onnistuuko tekemään maalin.

–Pitkäaikaisverensokerini on diabeteslääkärini mielestä jopa liian hyvä: 38 mmol/l eli 5,6 %. Toki minullakin on päiviä, ettei verensokeri millään asetu ja diabetes ottaa päähän, mutta pääsääntöisesti menee kiitettävästi, Martin hymyilee.

Eniten Martinia ärsyttää diabeteksessa se, ettei hän voi juhlia yhtä huolettomasti kuin ystävänsä, tai syödä pitsaa ja sipsejä. Molemmissa tilanteissa Martinin verensokeri nousee korkeuksiin ja olosta tulee ikävä.

Kiekkoilijan arki

Jääkiekkopelaajan arki kuulostaa varsin mukavalta. Viisi kertaa viikossa joukkue harjoittelee jäällä, välillä huolletaan kroppaa kuntosalilla tai portaita juoksemalla. Usein istutaan pukukopissa ja katsotaan sekä omia että vastustajien pelejä ja hiotaan taktiikkaa, mutta vielä useammin pelataan konsolipelejä joukkuekavereiden kanssa.

–Toki liigapelit, joita on noin kolme kertaa viikossa, vievät paljon aikaa. Osa peleistä on muualla ja kauemmas lähdemme jo edellisenä päivänä ja palaamme myöhään pelipäivän iltana. Joten rankkaakin tämä on, Martin huomauttaa.

Martinin kohdalla erityisen haastavaa, sillä hänen on samalla huolehdittava tarkasti diabeteksestaan, sillä verensokerilukemilla on suorayhteys hänen pelisuoritukseensa. Korkeilla verensokereilla reaktiokyky on hitaampi ja puolustajalle erittäin tärkeä pelin lukeminen vaikeaa. Matalilla Martin taas sanoo miettivänsä liikaa.

–Huomaan helposti, jos verensokeri pyrkii alas, sillä minulle tulee päälle kauhea tärinä ja vaivun pohtimaan peliä liikaa. Onneksi mehua on saatavilla heti, joten verensokeri on helppo saada nousemaan.

Haaveet todeksi

Diabeteksesta tietävät joukkueen johdon ja huollon lisäksi myös kaikki pelaajat. Kukaan ei koskaan ole epäillyt Martinin pelikykyjä diabeteksen vuoksi, ei Martin itsekään. Martin toivookin, että jokainen pitäisi kiinni unelmistaan, olivat ne sitten kuinka mahdottoman kuuloisia tahansa.

–Minä olen saavuttanut pikkupojasta asti olleen unelmani: pystyn elättämään itseni jääkiekolla. Seuraava haaveeni on pysyä mahdollisimman terveenä ja pelata lätkää kovaa seuraavat 10 vuotta. Sen eteen olen valmis tekemään töitä.