Minun elämäni - meidän diabeteksemme
Lue juttuja Diabetes-lehden avoimesta arkistosta
Dekaani Maarit Ruikalle erilaisuus on voimavara
Muotoilija-taiteilija ammentaa ideoita omasta elämästään
Juhis Saksa on rento rehtori ja diabeetikko
Tuulentytöt hiihtivät halki Grönlannin
Hoviniemen perheessä diabetes on kolmella lapsella neljästä
Kaisa Koski tähtää huipulle
Juha Nurmela juoksee Nuorgamista Helsinkiin
Kalastaja Pentti Linkola sairastui tyypin 1 diabetekseen 64-vuotiaana
Näyttelijä Kai Lehtisen perheessä on kolme diabeetikkonuorta
Merikilpikonnat uivat Matti Liikalan elämään
Kalle-Ville Ruohosen elämä muuttui kun hän suuttui itselleen
Varaosien voimin elävä Mikko Vento ei ole antanut periksi
Taina West teki elämäntaparemontin ja hoitaa itseään naurulla
Jaakko Siltakoski osti verensokerimittarin heti, kun niitä tuli markkinoille 1980-luvulla. Siihen asti verensokerin tilaa saattoi päätellä vain virtsaliuskoista, ja niistäkin sen näki hiukan viiveellä.
- Kun menin hakemaan verensokerimittariin liuskoja, hoitaja kysäisi kerran, että miten niitä kuluu noin paljon. Totesin hänelle, että jos toisessa vaakakupissa ovat sinun antamasi liuskat ja toisessa minun hyvinvointini, niin vaaka kallistuu minun puolelleni.
Dekaani Maarit Ruikalle erilaisuus on voimavara
Diabetes merkitsee kuitenkin jatkuvaa varmistelua ja huolehtimista. Vaikka Maarit hoitaa itseään esimerkillisesti, on hänellä paha hypo noin kerran vuodessa.
Maaritille erilaisuus on muutakin kun diabetes. Hän tuntee kuuluvansa kolmeen vähemmistöön: hän on lappilainen, diabeetikko ja homoseksuaali.
Lue toimittaja Katja Holopaisen juttu Diabetes-verkkolehdestä
Muotoilija-taiteilija ammentaa ideoita omasta elämästään
Ludovico katseli jo lapsena ympäristöään lumoutuneena: muotoja, värejä, yksityiskohtia, esineiden käyttötarkoitusta. 14-vuotiaana hän sairastui ykköstyypin diabetekseen.
- Yksi elämäni dramaattisimmista hetkistä oli, kun lääkäri vahvisti, että minulla on diabetes.
Seuraava shokki tuli kuitenkin heti kotona, kun insuliinia piti alkaa pistää itse. Opettelun ja harjoittelun myötä hoito alkoi vähitellen sujua.
Tänä päivänä 27-vuotias Ludovico tuskin huomaa diabetestaan, vaikka toteaakin sairauden ilman muuta vaikuttavan elämäänsä.
Saksa miettii, että kehittyneet diabeteksen hoitomenetelmät ovat mahdollistaneet sen, että enää ei tarvitse elää diabetekselle, vaan voi elää diabeteksen kanssa.
– En ole antanut diabeteksen rajoittaa elämääni. Minua harmittaa ainoastaan se, etten voi koskaan lentää lentokonetta.
Tuulentytöt hiihtivät halki Grönlannin
Edessä häämötti 600 kilometriä arvaamatonta Grönlannin jäätikköä, jonka Tuulentytöt-retkikunta eli Jenni sekä Marjo Lindberg ja Jaana Vanhatalo aikoivat ylittää hiihtäen 30 vuorokaudessa, ensimmäisenä suomalaisena naisretkikuntana.
Reissun haasteita lisäsi Jenni Nurmisen tyypin 1 diabetes. Naiset miettivät yhdessä etukäteen kaikki mahdolliset riskitilanteet.
– Diabetes ei ollut vain minun sairauteni, vaan koko retkikunnan sairaus, Nurminen tiivistää.
Lue toimittaja Pirkko Tuomisen juttu Diabetes-verkkolehdestä
Hoviniemen perheessä diabetes on kolmella lapsella neljästä
12-vuotiaalla Melindalla todettiin diabetes 5-vuotiaana vuonna 2010. Suvussa ei ollut ykköstyypin diabetesta kenelläkään, ja diagnoosi oli vanhemmille aikamoinen shokki.
Geenitutkimuksissa todettiin, että kaikilla perheen sisaruksilla on alttius diabetekseen. Vuonna 2016 myös 15-vuotias Matilda ja 10-vuotias Jouka sairastuivat.
Diabetes ja sen hoito oli Hoviniemen perheelle tuttua, mutta silti elämä muuttui, kun perheessä oli yhtäkkiä kolme diabeetikkoa. Arjesta tuli entistä vaativampaa.
Lue toimittaja Katja Holopaisen juttu Diabetes-verkkolehdestä
Katso juttuun liittyvä video
Kaisa Koski tähtää huipulle
16-vuotiaana tyypin 1 diabetekseen sairastunut Kaisa aloitti ampumaharrastuksen kymmenen vuotta sairastumisensa jälkeen. Siksi hän ei ole kokenut suuria haasteita niiden yhdistämisessä, vaikka toki hänellekin on virheitä sattunut.
- Aluksi luulin suorituksen jälkeen tulevia adrenaliinipiikkejä hypoiksi, kun astellessani pois radalta käteni tärisivät ihan holtittomasti. Menin syömään ja hetken päästä ihmettelin, kun verensokeri oli pilvissä.
– Toisilta diabeetikoilta olen oppinut, miten kuluttava laji practical-ammunta voi olla. Jotkut diabeetikot eivät pistä kisapäivinä yhtään insuliinia, ja silti verensokeri pysyy aisoissa. Tärkeintä on kuitenkin ollut vertaistuki: olen saanut huomata, että lajissa voi menestyä diabeteksesta huolimatta, Kaisa kertoo.
Lue toimittaja Elina Luoman juttu Diabetes-verkkolehdestä.
Juha Nurmela juoksee Nuorgamista Helsinkiin
Juha päätti tehdä urheilusta elämäntavan vasta aikuisiässä kaverien kanssa tekemänsä vedon ja diabeteshoitajan antaman herätyksen myötä.
- Pitkän aikavälin verensokerini oli ok, mutta liikasyöminen, alkoholin reipas käyttö ja tupakointi saivat aikaan sen, että olin aika huonossa jamassa. Diabeteshoitaja sanoi suoraan, että en elä sillä tyylillä 50-vuotiaaksi.
Juha löi kaveriensa kanssa vetoa siitä, kuka pystyy juoksemaan maratonin. Ja on tänä päivänä sitä mieltä, että sokeritasapainon ylläpitäminen on helpompaa maratonilla kuin työpäivän aikana.
Lue toimittaja Minna Kinnarin juttu Diabetes-verkkolehdestä
Juha kirjoittaa verkkolehteen myös blogia, seuraa Juhan matkaa Suomi 100 -juoksuun tästä.
Kalastaja Pentti Linkola sairastui tyypin 1 diabetekseen 64-vuotiaana
"- Sairaalassa minua opastettiin insuliinin pistämisessä. Se on helppoa, kunhan vain muistaa pistää insuliinia säännöllisesti kolmesti päivässä. Valitettavasti toimitus tahtoo unohtua päiväsaikaan. Aamulla se kyllä tulee mieleen ja illalla nukkumaan mennessä."
Linkolan mielestä diabetes on rajoittanut hänen elämäänsä, kun ateriavälien kanssa täytyy olla tarkkana. Polkupyörän sarvessa roikkuva reikäleipä ja aina maastossa mukana olevat eväät varmistavat sen, että verensokeri ei pääse laskemaan liikaa.
Lue toimittaja Timo Elon juttu Diabetes-verkkolehdestä
Näyttelijä Kai Lehtisen perheessä on kolme diabeetikkonuorta
Lehtisen perheessä kukkivat huumori ja luovuus. Synkkiäkin päiviä on matkalle mahtunut.
Ensimmäisen diabetesdiagnoosin jälkeen muut lapset kyselivät, saanko minäkin nyt diabeteksen. Äiti Pirjo Viheriäkoski rauhoitteli, että samaan perheeseen tauti tuskin osuu kahta kertaa. Kun kolmas lapsi sairastui, hän lakkasi ennustamasta mitään.
Lue toimittaja Pirjo Silverin juttu Diabetes-verkkolehdestä
Merikilpikonnat uivat Matti Liikalan elämään
Liikala on yhdessä tyttärensä kanssa tehnyt vapaaehtoista merikilpikonnien suojelutyötä Grenadan valtioon kuuluvalla pienellä Carriacoun saarella.
”Matka opetti konkreettisesti, mitä diabeetikko voi itse tehdä sairautensa hoitamisessa. Liikunnan ja kasvisravinnon ansiosta painoni putosi matkan aikana seitsemän kiloa, ja sain jättää insuliinin kokonaan pois. Mielialani kohentui ja opin ainakin jonkin verran vähentämään kaiken maailman murehtimista.”
Lue Matti Liikalan itse kirjoittama matkatarina Diabetes-verkkolehdestä
Kalle-Ville Ruohosen elämä muuttui kun hän suuttui itselleen
55-vuotias Kalle-Ville Ruohonen katsoi televisiosta ohjelmaa Elämä pelissä, ja päätti selvittää, millainen on hänen oma
”Oliko minulla todella enää vain muutama elinvuosi jäljellä? Tajusin, että enhän minä ehdi tehdä siinä ajassa oikein mitään. Suutuin ja sammutin television saman tien. Sitten suutuin itselleni.”
Kalle-Villellä oli todettu 2000-luvun vaihteessa tyypin 2 diabetes. Myös verenpainelukemat olivat korkeat. Yläpaine huiteli 200:n paikkeilla, ja alapaine oli pitkälle yli 100.
Lue toimittaja Helena Hyvärisen juttu Diabetes-verkkolehdestä
Varaosien voimin elävä Mikko Vento ei ole antanut periksi
Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta Vento uskoo itseensä ja elämään.
- Vaikka olen joutunut kohtaamaan ajatuksen kuolemasta, minua ei pelota. Pelko hidastaa elämää. Jos pelkäisin, passivoituisin, Vento sanoo.
Vaikeasta näkövammastaan huolimatta Vento on tarttunut kameraan ja hänen kuviaan voi nähdä sekä kirjassa että näyttelyissä.
Lue toimittaja Tiina Suomalaisen juttu Diabetes-verkkolehdestä
Myös YLE on haastatellut Mikko Ventoa, lue juttu
Taina West teki elämäntaparemontin ja hoitaa itseään naurulla
Taina West ei suurpiirteisenä ihmisenä muista, saiko tietää sairastumisestaan 10 vai ehkä 15 vuotta sitten. Hän ei vuosikausiin
West kertoo olevansa optimistinen ihminen. "Välillä tulee silti masennus- ja ahdistuskausia, mutta ajattelen, että nekin kuuluvat elämään. Voin huonosti, ellen saa nauraa päivittäin. Tarvitsen myös ei voi olla totta -ajatuksia. Onneksi maailma jaksaa jatkuvasti hämmästyttää."
West on vapaa toimittaja ja käsikirjoittaja. Hän on pitkän uransa aikana kirjoittanut kirjoja ja kolumneja, käsikirjoittanut viihdeohjelmia ja opettanut journalistiikkaa. Koko Suomen kansan tietoisuuteen hän tuli Aune-sketsihahmonsa kanssa80-luvun lopulla. Suorasanainen ja kärjekäsluonteinen Aune herätti laajalti ihastusta mutta myös suunnatonta vihastusta.
Lue toimittaja Eeva Mehton juttu Diabetes-verkkolehdestä