Hengenpelastaja – ihmeellinen insuliini

Apidra, insu, Actrapid, bolus, Huma, inska, Lanttu – diabeetikolle elintärkeällä insuliinilla on monta nimeä. Sen toiminta on kuitenkin pohjimmiltaan samanlaista hoitomuodosta tai tuotemerkistä riippumatta. 

– Insuliini on proteiini, ja ruuansulatuskanavan mahahapot sekä suolistoentsyymit pilkkovat valkuaista tehokkaasti, oli se sitten pihviä tai insuliinia. Maailmalla kyllä kehitellään ”syötäviä” insuliineja, jotka pystyisivät suojautumaan pilkkoutumiselta ja ohittamaan vaarallisimmat paikat. Myös suun limakalvolle sumutettavaa insuliinia tutkitaan, mutta näillä tähdätään ensisijaisesti kakkostyypin hoitoon, selittää lasten diabeteslääkäri Päivi Keskinen.

Insuliini herkkänä

Pumppu- ja monipistoshoidon suurin ero insuliinin toiminnan kannalta on se, että pumpuissa käytetään ainoastaan pikainsuliinia. Monipistoshoidossa on aina mukana myös pitkävaikutteinen insuliini, mutta pumppua käyttävillä tällainen ihonalainen insuliinivarasto puuttuu. Tämän vuoksi insuliinin puute voi kehittyä pumppuhoidossa nopeasti, jos esimerkiksi kanyyli irtoaa tai tukkeutuu.
  – Jostain syystä insuliini tuntuu toimivan hiukan tehokkaammin, kun sitä virtaa pumpun kautta ihon alle jatkuvasti. Siksi insuliinin kokonaismäärät ovat pumppuhoidossa usein jonkin verran pienempiä kuin monipistoshoidossa.

Insuliinin tehoon eli insuliiniherkkyyteen vaikuttavat monet asiat. Esimerkiksi paljon liikkuvilla ihmisillä insuliini tehoaa paremmin, kun taas ylipaino usein heikentää insuliinin tehoa.

 Sairastaminen ja stressi lisäävät insuliinin tarvetta, mutta myös aterioiden koostumuksella on merkitystä.
 – Suuret määrät nopeita höttöhiilareita tietysti lihottavat ja nostavat verensokereita, mutta myös vähentävät insuliinin tehoa. Toisaalta myös hiilihydraattien välttely voi vaikuttaa samalla tavalla insuliiniherkkyyteen. Siksi tasainen, riittävän kuitupitoisten hiilarien syöminen auttaa ylläpitämään insuliinin toimivaa vaikutusta, muistuttaa Keskinen.

Tärkeä insuliinin tehoon vaikuttava juttu on korkea verensokeritaso. Jos sokerit ovat ehtineet olla liian korkealla jonkin aikaa, alkuun voidaan tarvita tosi isoja annoksia insuliinia ennen kuin se saadaan laskemaan. Ilmiöön on helppo turhautua, kun sokerit eivät tahdo hoidosta huolimatta millään laskea. Siitä ei kuitenkaan kannata lannistua, vaan ottaa opiksi seuraavalla kerralla.

Insuliini – mikä, mistä, miten?

• Insuliini on haiman tuottama hormoni, joka säätelee verensokeria.
  
• Kemialliselta rakenteeltaan insuliini on proteiini, joka koostuu kahdesta pitkästä aminohappoketjusta. Nämä yhdessä muodostavat toimivan insuliinimolekyylin.
• Insuliinin avulla solut ottavat verestä glukoosia (sokeria, energiaa) sisäänsä.
  
• Ilman insuliinia ja sitä kautta sokeria solut eivät saa tarpeeksi energiaa. Sokeri jää vereen lillumaan eikä pääse soluihin sisälle. Elimistö alkaa muodostaa ketoaineita, jotka voivat aiheuttaa vaarallisen happomyrkytyksen, ketoasidoosin.
  
• Toisaalta liian suuri insuliinimäärä laskee verensokerin liian alas, mikä johtaa hypoglykemiaan. Korjaamattomana tilanne voi johtaa tajunnan menetykseen eli insuliinisokkiin, sillä aivosolut tarvitsevat riittävästi sokeria toimiakseen.

Totta vai tarua?

Lasten endokrinologian erikoislääkäri, dosentti Päivi Keskinen Tampereen yliopistollisesta sairaalasta vastaa insuliiniaiheisiin väittämiin.

Insuliini lihottaa

Insuliini voi lihottaa, jos sitä on liikaa tarpeeseen nähden. Harmillista kyllä, insuliinivajeessa on helpompaa pysyä hoikkana kuin silloin, jos annostelee insuliinia riittävästi, koska insuliini on "kehoa rakentava" hormoni. Sen ansiosta syömämme ravintoaineet varastoituvat rasva- ja lihaskudokseen sekä maksaan.
Kun syö kohtuullisesti, pistää insuliinia sopivasti ja muistaa liikkua riittävästi, lihomisvaaraa ei ole. Kannattaa muistaa, ettei insuliinivajeen aiheuttama painon putoaminen ole pelkästään rasvakudoksen vähenemistä. Silloin myös lihaskudos pienenee, mikä on aika kauhistuttava ajatus mielestäni - puhumattakaan muista vaaroista, joita insuliinihoidon laiminlyömiseen liittyy.

Insuliini on myrkkyä

Tyypin 1 diabeetikon haima ei tee tarpeeksi insuliinia, jota tarvitaan erityisesti verensokerin säätelyyn ja muihinkin elintoimintoihin. Meille diabeetikoille insuliini on siis hengenpelastaja, ei myrkky!
Käsitys insuliinista myrkkynä on saattanut syntyä siitä, että jos muuten terve ihminen syö suuria määriä huonoja hiilareita, kuten karkkia, limsaa ja pullaa, haima joutuu tekemään luonnottoman suuria määriä insuliinia. Silloin sen teho heikkenee. Kun insuliinia on elimistössä liikaa, se lihottaa, ja sillä on myös haitallisia vaikutuksia esimerkiksi verisuonten terveyteen.

Jos en syö lainkaan hiilareita, voin jättää insuliinin pistämättä

Ei pidä paikkaansa! Ihminen ei pärjää ilman hiilihydraatteja, ne ovat tärkeä ravintoaine. Muun muassa aivot käyttävät ravintonaan ensisijaisesti hiilihydraateista muodostuvaa glukoosia. Lisäksi hiilihydraattipitoisissa ruoissa kuten viljoissa on paljon tärkeitä hivenaineita, vitamiineja ja kuitua.
Toisekseen tarvitsemme hiilihydraatteja elimistön toiminnan ylläpitämiseen. Jos diabeetikko ei syö hiilihydraatteja eikä pistä insuliinia, verensokeri nousee siitä huolimatta. Maksa alkaa tehdä vallattomasti glukoosia, joka ei kuitenkaan pääse nälkäisille soluille energiaksi.
Epätoivoissaan keho alkaa tehdä vielä ketoaineita, jotka happamoittavat elimistön ja pahimmillaan johtavat happomyrkytykseen. Siinä kaikki elintoiminnot sydäntä myöten kärsivät, ja voi hyvin kuvitella, mitä siitä pahimmillaan seuraa.

Liian kylmät lämpötilat ovat haitallisempia insuliineille kuin liian kuumat

Tietääkseni molemmat ovat yhtä haitallisia. Insuliini on valkuaisaine, joka ei kestä jäätymistä tai kuumenemista. Insuliinimolekyylin rakenne tuhoutuu sekä jäätyessä että yli 42 asteen lämmössä, jolloin se menettää tehonsa. Suojaa insuliinikynäsi kylmältä ja kuumalta!

Insuliini pistäminen aiheuttaa möykkyjä ihoon.

Näin voi käydä, jos pistää liian usein samoihin kohtiin. Insuliini ei imeydy möykyistä kunnolla, eivätkä ne myös näytä kovin kauniilta. Käytä mahdollisimman laajoja pistosalueita, ja vaihda neula jokaisella pistoskerralla niin vältyt möykyiltä. Jos huomaat jossain kohtaa iholla möykyn alkua tai turvotusta, jätä se kohta muutamaksi viikoksi lepäämään.

Vaikka minulla on diabetes, elimistöni voi joskus vielä alkaa tuottaa insuliinia

Valitettavasti näin ei käy. Kun diabetes todetaan, insuliinia tuottavista soluista on jo yli 80 prosenttia tuhoutunut. Toisaalta tiedetään, että pikkuinen määrä näitä soluja sinnittelee hengissä vielä kymmenien diabetesvuosien jälkeen. Toivottavasti jonain päivänä tiedemaailma keksii keinot noiden selviytyjien lisäämiseksi, jolloin oma elimistö voisi alkaa tuottaa uudelleen riittävästi insuliinia.

Insuliini imeytyy vatsasta paremmin kuin reidestä tai pakarasta

Pitää paikkansa erityisesti vanhojen insuliinien kohdalla, mutta nykyisin yleisimmin käytetyt pika- ja pitkävaikutteiset insuliinit imeytyvät melko samalla tavalla joka paikasta. Vatsa on kätevin paikka pikainsuliinipistoksille, joita otetaan paljon kodin ulkopuolellakin. Pitkävaikutteiset kannattaa pistää reiteen tai pakaraan jotta käytössä on mahdollisimman laajat pistosalueet.

Kakkostyypin diabeetikko pärjää ilman insuliinipistoksia

Riippuu tilanteesta. Tyypin 2 diabeteksessa ei alkuvaiheessa ole puutetta insuliinista, joten silloin tosiaan pärjätään muilla lääkkeillä. Ne parantavat oman insuliinin vaikutusta tai lisäävät sen eritystä haimasta. Usein kakkostyypin diabeteksessakin oma insuliinineritys vähitellen heikkenee, jolloin tarvitaan myös insuliinihoitoa.