Ilonan sydän roihuaa partiolle

Hiekan narinaa tuhansien jalkojen alla. Huivit ilmassa vielä valoisana loppukesän iltana. Uusia kokemuksia ja ystäviä. Metsä ja järvi kaikumassa huutoja, naurua, kansainvälistä puheensorinaa. 17 000 partiolaista on kokoontunut Hämeenlinnan Evolle Suomen Partiolaisten seitsemännelle suurleiri Roihulle. Yksi heistä on kouvolalainen Ilona Olli, 16.

–Roihu on ylittänyt odotukset, täällä on mahtavaa! hän hehkuttaa.

Ilona kehuu tunnelmaa ja sitä, kuinka helppoa leirillä on jutella tuntemattomienkin kanssa.

Viikon ajaksi keskelle metsää nousi telttakylä, josta löytyi samanlaisia palveluita kuin oikeasta kaupungista: kahviloita, sairaala, uimarantoja, ohjelmapisteitä, esiintymislavoja, kappeli, ravintola. Ohjelmasta Ilonan mieleen jäi vuorokauden mittainen erähenkinen vaellus.

- Kiersimme seitsemän hengen ryhmissä erilaisia rasteja, ja kävelimme parikymmentä kilometriä. Yhdellä pisteellä kannoimme palavaa nuotiota. Myös ruoanlaitto vaelluksella oli hauskaa. Kaivoimme kuopan tulta varten, ja sitten valmistimme siinä ruuan.

Vapaaehtoistyötä ja suppailua

Iso partioleiri toimii vapaaehtoisvoimin. Jokainen auttaa leiriarjen pyörittämisessä tavallaan: jakaa ruokaa, myy jäätelöä, siistii yhteisiä paikkoja. Vierailupäivänä sukulaiset ja ystävät saivat tulla Roihulle tutustumaan, ja silloin Ilona oli opastamassa ja neuvomassa vieraita.

Monipuolinen ohjelma tarjosi ainutlaatuisia elämyksiä kaikenikäisille. Leirillä pääsi muun muassa kävelemään tulisilla hiilillä, kokeilemaan maanjäristyssimulaattoria, tutustumaan maatilan eläimiin, testaamaan älynystyröitä huonepakopelissä ja melomaan kuutamon loisteessa. Myös Ilona kokeili uusia juttuja.

–Olin suppailemassa ensimmäistä kertaa elämässäni. Se oli oikein kivaa.

Swopatessa tavarat vaihtuvat

Kansainvälisyys on tärkeä osa partiota, ja se näkyi myös Roihulla. Evolle saapui 3000 ulkomaista vierasta ympäri maailmaa muun muassa Kanadasta, Ugandasta ja Australiasta. Leirialueella törmäsi eri kansallisuuksiin, ja kuka tahansa saattoi heittää vastaantulijalle ylävitosen tai antaa ilmaisen halauksen. Ilonan lippukunnan kanssa majoittui parikymmentä partiolaista Taiwanista.

–He järjestivät yhtenä iltana hienon tanssiesityksen ja opettivat meille suomalaisille uuden leikin. Kansainvälisillä leireillä on tapana harrastaa swoppausta eli vaihtaa eri maiden partiotavaroita. Taiwanilaisen tytön kanssa vaihdoimme täällä partiohuivit.

Ilona Olli aloitti partioharrastuksen ensimmäisellä luokalla ”äidin pakottamana”. Jo toiseen kokoukseen hän halusi itse mennä. Tänä syksynä Ilonasta tulee mahdollisesti sudenpentujohtaja Kouvolan Tyttöpartiossa. Jo aiemmin hän on ollut vetämässä lippukuntansa 10–12-vuotiaiden ryhmää.

–Partiossa minulle on tärkeää luonnossa liikkuminen, ja lippukuntamme järjestääkin paljon erähenkistä ohjelmaa. Partiolaisilla on tietyllä tapaa samanlainen ajatusmaailma: tartumme oma-aloitteisesti uusiin haasteisiin ja teemme asioita yhdessä.

Diabetes harrastuksen tiellä

Rakas harrastus meinasi kuitenkin loppua vuonna 2010 todetun diabeteksen takia. Tuona kesänä Ilona joi paljon vettä ja laihtui. Kouluterveydenhoitaja passitti sairaalaan, ja Ilona joutui viikoksi teho-osastolle tiputukseen happomyrkytyksen takia.

–En tuntenut itseäni sairaaksi, vaikka ketoaineet olivat päälle kahdeksan, selvästi yli viiterajojen.  Diabetesdiagnoosi oli iso yllätys, koska suvussa kellään ei ollut tätä sairautta. Alakoulussa luokallani taisi olla kaksi diabeetikkoa, hän muistelee.

Aluksi sopeutuminen ykköstyypin elämään oli todella vaikeaa, eikä alkava murrosikä helpottanut tilannetta. Myös partiotoiminta jäi haastavassa elämänvaiheessa hetkeksi tauolle. Äiti ja vanhat kaverit kannustivat kuitenkin palaamaan takaisin.

- Ystävät partiossa ottivat tiedon diabeteksestani hyvin vastaan. Edelleenkin he huolehtivat voinnistani ja kyselevät välillä, olenhan muistanut mitata verensokerini.

Huolehtimista ja luovia ratkaisuja

Alkuvaikeuksien jälkeen helpotti. Nykyään Ilonalla on monipistoshoito, ja pistämiset hoituvat vaivihkaa muun tekemisen ohessa. Vaikka partiossa retkeillään vaihtelevissa olosuhteissa, niin kylmillä talvisäillä kuin kaatosateella, diabeteksen hoito sujuu myös maastossa.

–Kerran unohdin ottaa mukaan pitkävaikutteisen insuliinin kynän viikonloppuleirille, ja majapaikkamme oli kaukana kotoa. Ylimääräisen ampullin olin onneksi muistanut, ja lyhytvaikutteinen insuliinini oli myös täytettävässä kynässä. Siksi vaihtelin kynässä ampullia aina tarpeen mukaan. En tainnut silti kertoa tästä äidille, ettei hän olisi turhaan huolestunut, Ilona naurahtaa.

Diabeteksessa ärsyttää eniten jatkuva hoitovälineiden raahaaminen paikasta toiseen. Mittarit, kynät, neulat ja varavaravälineet pitää aina muistaa ottaa mukaan. Silti Ilona löytää sairaudestaan jotakin hyvää. Hän on löytänyt ystäviä toisista diabeetikoista ja osallistunut nuortenleireille.

- Diabeteksen ansiosta olen oppinut huolehtimaan ja kantamaan vastuuta omasta terveydestäni. Jos haluan voida hyvin, minun täytyy pitää itsestäni ja omahoidosta huolta, hän miettii.

Unohtumattomia kohtaamisia Japanissa

Ikimuistoisin partiokokemus on viimevuotiselta Japanin kansainväliseltä leiriltä, jamboreelta. Osallistujia oli 33 000 yli 140 eri maasta, ja kokonaisuudessaan leirimatka kesti lähes kolme viikkoa. Ilonaa japanilainen kulttuuri oli kiinnostanut jo pitkään, joten lähtemispäätös oli tiedossa vuosia ennen leiriä.

–Parhaiten mieleen jäi käsin kosketeltava, kansainvälinen tunnelma. Naapurissamme majoittui ruotsalaisia ja japanilaisia. Esimerkiksi vessajonossa saatoin alkaa jutella täysin tuntemattoman kanssa. Tällaisia kulttuurien kohtaamisia tapahtui leirillä jatkuvasti. Se yhteenkuuluvuuden tunne, kun kymmeniä tuhansia partiolaisia ympäri maailmaa on kokoontuneena samaan paikkaan, oli jotakin todella upeaa.

Japanissa paikalliset koululaiset opettivat osallistujille kalligrafiaa, mikä oli monelle uudenlainen kokemus. Ennen varsinaista leiriä suomalaiset tekivät viikon tutustumismatkan Tokioon ja Kiotoon.

Jamboreereissulla Ilona sai rohkeutta puhua vieraalla kielellä ja tutustua uusiin ihmisiin. Tulevaisuudessa hän haluaa lisää kansainvälisiä partiokokemuksia ja aikoo lähteä uudestaan ulkomaille leireilemään.

–Partio on kansainvälinen ja maailmanlaajuinen nuorten ryhmä. Tämä on siitä hieno harrastus, että jokainen voi tehdä sitä, mitä haluaa: yksi toimii johtajana nuoremmille, toinen nauttii luonnossa olosta ystävien kanssa, joku yhdistää näitä tai tekee jotain siltä väliltä. Täällä oppii aktiivisuutta ja rohkeutta lähteä ennakkoluulottomasti mukaan uusiin juttuihin. Partioon jokainen voi tulla mukaan omana itsenään, juuri sellaisena kuin on, Ilona kannustaa.