Roosa ja Henna eivät vaihtaisi pumppua mihinkään

- Olin aluksi jyrkästi insuliinipumppua vastaan, sillä en halunnut alkaa ampumaan itseäni kanyyleilla. Se pelotti. Pikkuhiljaa kuitenkin kypsyin ajatukseen ja ilmoitin diabeteslääkärille haluavani pumpun, Henna muistelee.

Alku insuliinipumpun kanssa ei kuitenkaan ollut helppoa. Muutamia viikkoja pumppuhoidon aloituksesta Hennalla ilmeni voimakasta pahoinvointia, jonka seurauksena hän hakeutui sairaalaan.

-  Lääkärit eivät aluksi osanneet sanoa mikä minua vaivasi, mutta sitten he huomasivat, että elimistössäni oli ketoaineita ja olin siis ketoasidoosissa. Kanyyli oli mennyt laitettaessa väärään asentoon, 90 asteen kulmaan, eikä insuliinia ollut mennyt kudokseen normaalisti, Henna sanoo.

Verensokeri saatiin kuitenkin nopeasti asettumaan ja Henna pääsi kotiin jatkamaan pumppuhoitoa.

- En ole missään vaiheessa halunnut lopettaa pumppuhoitoa. Kaikki sujuu hyvin kun muistaa mitata verensokerin usein ja keskittyä kanyylin asennukseen.

Myös Hennan diabetesystävällä Roosa Anttilalla on käytössä insuliinipumppu. Roosallakin oli aluksi ongelmia kanyylin kanssa.

- Minultakin on mennyt kanyyli muutamia kertoja vinoon asennusvaiheessa. Asia on kuitenkin huomattu riittävän ajoissa, eikä sairaalaan ole tarvinnut lähteä, Roosa sanoo.

Roosalle oli alusta asti selvää, että hän haluaisi valita insuliinipumpun hoitomuodokseen. Pumppuhoitoa alettiinkin valmistella heti kun Roosalla oli ollut diabetes vuoden verran.

- Tiesin, että pumppuhoito helpottaa menevää elämänrytmiäni suunnattomasti, siksi valitsin sen.

Näkyykö se?

Pumppuhoitoon siirtyminen on osoittautunut Roosalle oikeaksi valinnaksi, sillä hänen sokeritasapainonsa on ollut jo pitkään vakaa. Tästä huolimatta Roosa on joskus miettinyt insuliinipumpusta luopumista.

-  Välillä on ollut päiviä, että olen halunnut luopua pumpusta, koska minua on nolottanut se. Nyt olen kuitenkin päässyt asian yli.

Uteliaat tulevatkin usein kyselemään ystävyksiltä mikä palikka heissä oikein roikkuu. Tilanteesta selviää usein, sillä kun kertoo asian suoraan.

- Kerromme reippaasti, että se on insuliinipumppu. Ei siinä mitään ihmeellistä ole, Henna painottaa.

Hennaa ei insuliinipumpun näkyminen ole koskaan huolettanut. Hänen mukaansa sen saa kätevästi löysien vaatteiden alle piiloon tai kiinni alusvaatteisiin. Henna olisi kuitenkin valmis ottamaan itseensä paljon näkyvämmänkin tunnuksen diabeteksesta.

- Voisin tulevaisuudessa ottaa diabetestatuoinnin niin ei aina tarvitsisi kantaa näitä koruja mukana.

On ja pysyy

Kuten tatuointi, diabetes on ja pysyy, vaikka välillä se päähän ottaisikin. Henna ja Roosakin ovat usein kysyneet, miksi juuri minä sairastuin.

- Kyllä sitä joskus tulee mietittyä, mutta tällaisista ajatuksista pääsee eroon kun ymmärtää sen, että ei tästä sairaudesta nyt pääse yksinkertaisesti yli eikä ali, Henna sanoo.

Koska diabetes on elämän mittainen ystävä ja vihollinen, kannattaa siitä pitää huolta. Pumppuhoito on vastoinkäymisistä huolimatta tuonut Hennalle ja Roosalle myös paljon hyviä asioita mukanaan.

- On kiva kun ei tarvitse pistää joka päivä, Henna sanoo.

-  Aina silloin tällöin kun pumppuun on yhdistettynä verensokeria koko ajan tarkkaileva sensori, niin ei tarvitse itse mittailla niin usein, Roosa jatkaa.

Juuri näistä syistä molemmat suosittelisivat pumppua kaikille diabeetikkonuorille.