Tähänastinen noin vuoden mittainen matka diabeteksen kanssa on sujunut hyvin, ja Aada on ottanut alusta asti itsenäisen otteen diabeteksen hoitoon. Sen sijaan lähtölaukaus yhteiselle elämälle diabeteksen kanssa tuotti Aadalle ja hänen perheelleen harmaita hiuksia ja pahaa mieltä.

–Laihduin jonkin verran, minulla oli koko ajan vessahätä ja janotti. Lisäksi söin treenien jälkeen aina paljon karkkia. Kouluterveydenhoitaja epäili, että minulla on anoreksia. Vanhempani eivät tätä kuitenkaan sulattaneet vaan varasivat minulle ajan terveyskeskukseen.

Tutkimuksissa Aadan verensokeri oli niin korkea, että hänet kiidätettiin heti Jorvin sairaalaan Espooseen. Uutinen oli järkytys koko perheelle, mutta kun nuori kiekkoilija palasi treeneihin sairaalassa vietetyn viikon päätteeksi, oli kaikille selvää, ettei diabetes estäisi Aadaa pelaamasta kuten ennenkin.

Joukkuetoverit tukevat

Kun Aada sairastui diabetekseen, tukivat joukkuekaverit häntä upeasti. He suhtautuivat Aadan diabetekseen rauhallisesti ja lupasivat olla heti valmiita auttamaan, jos Aadan verensokeri laskisi kesken pelin niin matalalle, ettei hän pystyisi itse puuttumaan tilanteeseen.

–Onneksi niin ei ole vielä käynyt. Kesken treenien olen tankannut lisähiilareita, mutta pelejä hypot eivät ole häirinneet, Aada sanoo.

Valmentajan kanssa on sovittu, että Aada saa mennä otteluissa heti vaihtoon, jos häntä alkaa heikottaa ja olla siellä niin kauan, että olo paranee. Valmentaja on Aadan perheelle ennestään tuttu ja seurannut Aadan uraa alusta asti.

–Vanhempani ilmoittivat minut 5-vuotiaana Hippoliigaan, jossa opeteltiin luistelun ja kiekkoilun perusasioita ja pelattiinkin hieman.

Nyt Aada on pelannut aktiivisesti neljä vuotta. Hän pelaa Harjun Kiekon 2004 syntyneiden poikien joukkueessa. Tämän lisäksi Aada käy pelaamassa D-tyttöjen otteluita. Aadan kotipaikkakunnalla, Lohjalla, ei ole riittävästi tyttöjä aktiiviseen harrastamiseen, joten tytöt treenaavat enintään kahta vuotta nuorempien poikien joukkueissa.

–Olen joukkueeni ainoa tyttö, mutta se ei minua haittaa. Päinvastoin minusta on kivempaa pelata poikien kuin tyttöjen kanssa. Pojat ovat alusta asti ottaneet minut joukkueeseen yhtenä poikana.

Aada tuntee joukkueensa pojat hyvin, sillä osa heistä oli Aadan kanssa samassa alakoulussa. Lisäksi Aadasta on mukavaa, että poikien pelit ovat fyysisempiä: tyttöjen peleissä ei yleisen säännön perusteella saa taklata.

Kova tahti

Treenit ovat 3–5 kertaa viikossa, lisäksi joka viikonloppu on yksi tai kaksi peliä eri puolilla Suomea. Välillä pelireissut ovat parin tunnin mittaisia, välillä reissuilla ollaan jopa yötä. Tämä vaatii Aadalta ja hänen perheeltään jaksamista etenkin diabeteksen hoidossa.

–Mittaan verensokerin aina ennen treenejä ja pelejä sekä niiden jälkeen. Olenkin huomannut, että verensokerini nousee aina jäällä adrenaliinin takia, mutta romahtaa parin tunnin kuluttua matalille.

Aada on pyrkinyt korjaamaan tilannetta syömällä aina treenien jälkeen ja pistämällä ateriainsuliinia vähemmän. Korkeaa verensokeria hän ei koskaan korjaa suoraan, koska se putoaa automaattisesti. Aadan hoitohenkilökunta on aktiivisesti mukana ja tukee Aadan pärjäämistä jääkiekkoharrastuksen parissa.

–Keskustelemme usein polilla miten verensokerini on treeneissä ja peleissä käyttäytynyt ja onko ollut jotain erityistilanteita esimerkiksi hypoja. Olen saanut hoitohenkilökunnalta hyviä vinkkejä ja kaikki on sujunut hienosti.

Omaa tietään kulkeva sentteri sanoo olevansa oman itsensä suurin idoli. Tulevaisuudesta Aada ei vielä osaa sanoa: joko jääkiekosta tuulee ammatti, tai sitten se kulkee mukana rakkaana harrastuksena käsi kädessä diabeteksen kanssa.

 Juttu on julkaistu lokakuussa 2017