”Mieluummin kaksi askelta eteenpäin kuin yksi taakse”     

Essi Hellénin arjessa verensokeri ei ole viivasuora   

Putous-viihdeohjelmasta ja useista kotimaisista elokuvista tuttu näyttelijä Essi Hellén haluaa toimia ykköstyypin diabeetikoiden kasvoina julkisuudessa ja rohkaista diabeetikoita tavoittelemaan unelmia sairaudesta huolimatta.

Essi Hellénin, 27, ”hengenvaarallinen sairaus” nousi otsikoihin viime syksynä hänen esiintyessään TV2:n Inhimillisen tekijän ykköstyypin diabetesta käsittelevässä jaksossa. Lööppeihin pohjautuva palaute ei aina ole ollut mukavaa luettavaa.

–Osa on väittänyt, etten ole sinut diabetekseni kanssa ja osa taas vähätellyt diabeteksen vakavuutta. Eniten minua kuitenkin ärsyttää sääliminen, sillä julkisesti asiasta puhumalla haluan nimenomaan tuoda esiin, että minullakin on diabetes ja pärjään sen kanssa loistavasti vaikka suorassa lähetyksessä, Essi painottaa.

Diabeetikot ja heidän läheisensä ovat olleet innoissaan Essin positiivisesta suhtautumisesta diabetekseen. Se on Essille tärkeää, sillä hän haluaa olla epätäydellinen roolimalli erityisesti nuorille diabeetikoille.

Essi pakkasi 21-vuotiaana mehupullonsa ja lähti yksin Eurooppaan reilaamaan. Temppu oli rohkea, mutta matka onnistui kuitenkin loistavasti ja sai Essin luottamaan itseensä diabeetikkona.

–Riskit pitää tietää ja itseään pitää hoitaa, mutta tämä on meidän elämämme. Kannattaa lakata pelkäämästä ja ottaa mieluummin kaksi askelta eteenpäin kuin yksi taakse.

Tuulta päin

Essi sairastui diabetekseen 18-vuotiaana ylioppilaskirjoitusten alla. Nuorta naista väsytti, janotti ja pissatti. Terveystiedon yo-kokeisiin valmistautuva ystävä tunnisti oireet ja neuvoi Essiä menemään testeihin.

–Kehotuksista huolimatta kirjoitin äidinkielen ja joinkin kokeen aikana viisi litraa vettä. Käydessäni laboratoriossa muista syistä, pyysin samalla testattavaksi virtsan glukoosipitoisuuden. Ja niin minulla todettiin diabetes.

Lääkärien ja hoitajien estelyistä huolimatta Essi vietti sairaalassa vain viikonlopun, sillä hänellä oli kiire takaisin kirjoituksiin. Toukokuun lopussa Essi painoi valkolakin päähänsä.

–Samana keväänä hain Teatterikorkeaan ja pääsinkin sisälle. Porskutin vain eteenpäin ja diabetes tuli perässä, kunnes eräänä aamuna verensokeri laski niin matalalle, että ystäväni joutui tilaamaan minulle ambulanssin.

Ambulanssissa todellisuus iski vasten Essin kasvoja: tässä voi oikeasti käydä huonosti, jos ei ole tarkkana. Essi pelkäsi hypokohtauksen uusimista  ja puhui asiasta hoitohenkilökunnalle. Essi sai lähetteen psykiatriselle poliklinikalle, jossa hän kävi viikoittain kolmen kuukauden ajan. Siellä Essi pystyi viimein pysähtymään ja käsittelemään sairauttaan ensimmäistä kertaa.

–Puhuminen kannattaa aina, oli kuuntelija sitten äiti, ystävä, lääkäri tai vaikka auttava puhelin.

Haaveissa sensoroiva pumppu

Essi myöntää, ettei hän edelleenkään aina malta pysähtyä miettimään omahoitoaan. Hektinen työ ja pikkulapsiperheen arki verottavat osansa.

–Vapaapäivinä, kun olen ihan yksikseni kotona, verensokerikäyräni on viivasuora. Mutta kun painan menemään tapaamisesta toiseen, unohdan usein pysähtyä miettimään verensokerimittarini lukemia. Vihkoon olen huono merkitsemään arvoja, vaikka se olisi todella hyödyllistä.

Essi vinkkaakin, että jos omahoidossa on jokin pulmakohta, kannattaa mitata ateriapareja, sillä niistä näkee nopeasti miten verensokeri käyttäytyy päivän aikana. Myös sensorointi voi tuoda avun.

–Minulla oli vähän aikaa sitten sensori. Se oli todella kätevä kapine, kun näin verensokeriarvoni lisäksi onko verensokeri nousussa vai laskussa. Nyt kun minulla ei enää ole sensoria, mietin missähän verensokeri mahtaa öisin seikkailla. Toivoisinkin saavani tulevaisuudessa sensoroivan pumpun.

Pumpun lisäksi Essi toivoo saavansa pitkäaikaisverensokerin niin hyvälle tasolle, että perheenlisäys olisi jälleen turvallista. Ennen äitiyslomaa Essi nähdään ainakin muutamassa tv-sarjassa. Voipa Essiä bongailla jopa pulpetin takaa, sillä hän kiertää kouluissa puhumassa; mistäpä muustakaan kuin unelmista.

Näyttelijän työ vaatii valmistelua