Joka keskiviikko koko osasto tilaa ruuat hampurilaisravintolassa. Päivät pitkät saa pelata, katsoa elokuvia ja askarrella. Torkut voi ottaa aina, kun siltä tuntuu. Näin lokoisasti kuluvat päivät Tampereen yliopistollisen sairaalan lasten veri- ja syöpäosastolla, jonne diabeetikot tulevat tsemppijaksolle. Mukavan puuhastelun lomassa paneudutaan oman diabeteksen ongelmakohtiin.
- Tsemppijaksolle tullaan, jos HbA1c on toistuvasti korkealla, eikä sitä saada tasaantumaan säätämällä insuliiniannostusta ja tehostamalla omahoitoa, eikä tihennetyillä polikäynneillä. Osastolla pystymme paremmin löytämään hoidon ongelmakohtia, lastentautien erikoislääkäri Asta Uusitalo selvittää.
Tavallisimmat syyt korkeaan verensokeriin ovat jokaiselle diabeetikolle tuttuja: hoitoväsymys, henkilökohtaisen elämän ongelmatilanteet, muuttunut elämäntilanne tai rutinoituminen omahoitoon. Tsemppijaksolla hoidetaan hoitoväsymystä keskustelemalla, muistutellaan mieliin eri ruokien hiilihydraatteja ja yritetään löytää puuttuva hoitomotivaatio mukavan puuhastelun kautta. Mahdollisuus on myös tavata erityistyöntekijä, kuten psykologi tai ravitsemusterapeutti.
- Tsemppijakso ei ole mikään rangaistus, jonne joutuu. Sanonkin aina nuorille, että tällaisia vaiheita tulee diabeetikon eteen aina tasaisesti ja se on ihan normaalia, lasten sairaanhoitaja Paula Metsänheimo painottaa.
Tampereen yliopistollisessa sairaalassa tsemppijakso on tarkoitettu ykköstyypin diabetesta sairastaville alle 16-vuotiaille lapsille ja nuorille, jotka ovat vielä lastenpoliklinikan asiakkaita. Aikuispolin asiakkaiden ei enää tavallisesti ole mahdollisuutta päästä tsemppijaksolle.
Mysteeri ratkesi
Tsemppijaksolle voi myös itse pyytää pääsyä, mutta yleensä ehdotus tulee diabeteslääkäriltä. Näin kävi myös 14-vuotiaalle Eevi Niemelle kaksi vuotta sitten. Hänen pitkäaikaisverensokerinsa oli tuoreen verikokeen mukaan hypännyt tasolle 90 mmol/l.
Eevi ja hänen vanhempansa olivat huomanneet, että verensokerit olivat olleet korkealla, mutta eivät tienneet syytä tähän.
- Olen sairastanut diabetesta 9-vuotiaasta asti, eikä se ole varsinaisesti koskaan ottanut minua päähän. Hoidan itseäni omasta mielestäni ihan hyvin: pistän ajallaan, mittaan Librellä ja kirjaan siihen syödyt hiilarit ylös. Äitini, jolla on myös ykköstyypin diabetes, auttaa minua tarpeen vaatiessa.
Kolmen päivän osastojaksolla selvisi, että hiilihydraattien arvioinnissa olisi petrattavaa. Eevi arvioi hiilihydraatit alakanttiin ja näin myös pisti liian vähän insuliinia. Osastolla otettiin käyttöön desinmitta ja puntari, joiden avulla Eevi huomasi, että hänen silmämääräisesti arvioima ruoka-annos oli oletettua suurempi.
- Desi pastaa on oikeasti aika pieni annos, ja leipäviipaleiden hiilihydraatit vaihtelevat suuresti keskenään. Kaikissa ei ole 15 grammaa hiilihydraattia, Paula Metsänheimo huomauttaa.
Kotiin mentäessä Eevin verensokerit olivat paljon tasaisemmat kuin ennen tsemppijaksoa. Lisäksi Eevillä oli takataskussaan paljon kivoja muistoja ja yksi uusi ystävä.
Ihan normaalia elämää
Ensimmäisellä tsemppijaksolla Eevi sai huonekaverikseen syöpää sairastavan tytön.
- Piirtelimme, katselimme leffoja ja juttelimme musiikista sekä elämistä. Meistä tuli ystävät. Hänen sairautensa ei mitenkään häirinnyt tai mietityttänyt minua, eikä minun sairauteni häntä.
Kun Eevi vuosi sitten meni toisen kerran tsemppijaksolle hieman kohonneiden verensokereiden ja pissasta erittyvän valkuaisen vuoksi, sai hän huonetoverikseen vuotta vanhemman diabeetikon. Vertaistuki tuntui Eevistä kivalta.
- Huonetoverini ei halunnut mitata verensokeriaan eikä hän oikein tykännyt pistämisestäkään. Yritin kannustaa häntä hoitotoimenpiteisiin sanomalla, että hei mitataanko nyt yhdessä verensokerit, Eevi kertoo ja saa hoitohenkilökunnan riemastumaan.
Tampereen yliopistollisessa sairaalassa käy viikossa 1-2 diabeetikkoa tsemppijaksolla. Aina ei siis ole varma saako samalla vertaistukea.
- Tyypillisin tsemppijaksolle tuleva diabeetikko on teini-ikäinen, joka suhtautuu negatiivisesti diabetekseen. Silloin ei ehkä ole hyvä, että hän saa huonetoverikseen nuoren, joka myös suhtautuu kielteisesti diabetekseen, sillä silloin tsemppijakson ilmapiiri ei välttämättä ole kannustava vaan latistava, Asta Uusitalo ja Paula Metsänheimo pohtivat yhdessä.
Eevistä oli kiva tsempata huonetoveriaan diabeteksen kanssa. Lisäksi huonetoverin kanssa oli hauska seikkailla ympäri sairaalaa. Eevi myös kävi ulkona kävelemässä ja luki läksyjä.
- Tsemppijaksolla tarkoitus onkin, että ollaan mahdollisimman normaalisti. Osastolla ollaan omat vaatteet päällä. Vanhemmat ja kaverit voivat käydä kylässä ja itse voi käydä harrastuksissa tai syömässä. Läksyjä tehdään ja kokeet voi käydä suorittamassa koulussa, Paula Metsänheimo kertoo.
Turha jännittää
Kun osaston ovet ensimmäistä kertaa aukenivat Eeville, häntä jännitti kovasti. Tilanne oli uusi, eikä Eevi tiennyt, mitä osastolla tultaisiin tekemään. Jännitys kuitenkin katosi heti alkumetreillä.
- Hoitajat olivat tosi mukavia, eikä minulla ollut yhtään tylsää, sillä koko ajan oli kivaa puuhaa. Minusta oli myös ihanaa, kun sai itse välillä hengähtää ja siirtää vastuuta hoidosta ammattilaisille. Toisella kerralla tsemppijaksolle lähtiessäni, sanoinkin koulukavereilleni, että heippa, minä lähden nyt lomalle, Eevi nauraa.
Eevi haluaa tsempata muita diabeetikkonuoria menemään osastolle avoimin mielin.
- Tsemppijaksoa ei kannata pelätä tai jännittää, sillä siellä on oikeasti tosi mukavaa. Kukaan ei tuomitse tai syyllistä, vaan ennemminkin haluaa auttaa.
Tällä hetkellä Eevillä menee diabeteksen kanssa hyvin. Edellisen tsemppijakson eväät ovat kantaneet pitkälle, eikä hän koe, että uudelle jaksolle olisi tällä hetkellä tarvetta. Jos sellainen kuitenkin joskus tulee eteen, menee hän sinne avoimin mielin.
- Jotkut käyvät tsemppijaksolla neljäkin kertaa lyhyen ajan sisällä, mutta se on harvinaista. Usein tsemppijakso saa pohtimaan oman diabeteksen pulmakohtia ja keksimään itsekin ratkaisuja siihen, miten tilanteen voisi hoitaa oman terveyden kannalta paremmin, Paula Metsänheimo sanoo.
Pitkään koholla oleva verensokeri on hyvä saada mahdollisimman nopeasti tasaantumaan, sillä vaikka olo ei tuntuisikaan huonolta, tekee korkea veren sokeripitoisuus pitkällä aikavälillä hallaa elimistölle. Verensokerin tasoituttua olokin on usein virkeämpi ja koulu sekä harrastukset luistavat paremmin.
