Toivottu syysloma lähestyi. Lapista oli varattu mökki ja syksyn ihmemaa odotti värikylläisine tuntureineen, poroineen ja ruskaretkineen Lindholmin perhettä. Yhtäkkiä perheen kuudesta lapsesta toiseksi nuorin, Ada alkoi voida huonosti.

- Minua janotti ja pissatti koko ajan, Ada muistelee.

Mika-isä osasi aavistaa mikä oli vialla, sillä oireet olivat hänelle menneisyydestä varsin tutut.

- Itse sairastun diabetekseen 20 vuotta sitten. Se oli todella hämmentävää ja pelottavaakin aikaa, koska en yhtään tiennyt mistä diabeteksessa on kyse, Mika muistelee.

Adan verensokeria ensimmäistä kertaa mitatessa näytölle piirtyi lukema 30 mmol/l. Se oli Mikalle kova paikka.

- Totta kai syytin itseäni Adan sairastumisesta. Minultahan hän sen oli todennäköisesti geenien kautta perinyt. Pääsin synkistä vesistä pois ymmärtämällä, ettei itseni syyllistäminen auta Adaa millään tavalla. Asian kanssa on vain mentävä eteenpäin.

Ada itse oli onnellinen siitä, että ei ollut perheen ensimmäinen diabeetikko, sillä sopeutuminen oli helpompaa. Vielä kun Mika sai puhuttua Adan pois sairaalasta etukäteen, perustellen asiaa omalla diabeteksellaan, ei uusi elämänkumppani harmittanut Adaa enää lainkaan. Pääasia, että ruskaretki Lappiin toteutui sittenkin.

Viku huomaa syöksyhypot

Myöhemmin Adaa on alkanut harmittaa jatkuva pistäminen. Adalla on vielä toistaiseksi monipistoshoidolla, mutta toivoo tulevaisuudessa saavansa siirtyä pumppuhoitoon, jotta pistosten määrä vähenisi.

- Odotan pumppua innolla, Ada hihkaisee.

Adasta onkin vähän hassua, ettei hänen isänsä ole ottanut pumppua omaksi hoitotavakseen.

- Monipistoshoito on toiminut kohdallani hyvin, Mika perustelee.

Molemmilla on käytössään Libre, ja kaksikko mittaileekin välillä verensokereita yhdessä.

- Herkkupäivänä vertailemme, kummalla on korkeammat sokerit, Mika hymähtää Adan nauraessa vieressä.

Herkkupäivät ovat kaksikon yhteinen ongelmakohta diabeteksen hoidossa. Järkevää ratkaisua ei kummankaan kohdalla ole löytynyt – herkut olisi nautittava jo aamupalaksi, jotta verensokeri saataisiin yöksi hyviin lukemiin.

Adalla riesana ovat lisäksi toistuvat hypoglykemiat - välillä verensokeri saattaa mennä matalalle jopa seitsemän kertaa päivässä. Ongelmaan on löytynyt helpotusta perheen hypokoirakokelas-Vikusta.

- Viku on luotettavampi kuin mittari. Se ennakoi myös Adan syöksyhypot ajoissa ja ilmoittaa joskus jo seitsemän sokereilla, että pian ollaan menossa hypoille.

Adan verensokeri laskee välillä niin matalalle, että hän menee poissaolevaksi. Sairaalaan ei ole onneksi tarvinnut lähteä vanhempien ja Viku-koiran tarkkaavaisuuden ansiosta.

Adan tulevaisuus mietityttää Mikaa. Erityisesti se, miten Ada pärjää ysiluokan jälkeen on arvoitus, sillä perhe asuu kaukana koulutusmahdollisuuksista.

- Adan on ysiluokan jälkeen lähdettävä muualle opiskelemaan. Mietityttää, miten hän pärjää yksin hypojen kanssa, ja osaako hän silloin hoitaa itseään riittävän hyvin. Tällä hetkellä Ada laskee itse hiilihydraatit, mutta insuliinin annostelussa olemme me vanhemmat apuna ja koulussa koulunkäyntiavustaja.

Adaa itseään ei tulevaisuus mietitytä. Uravalintakin on jo selvillä.

- Haluan esteratsastajaksi, sillä hevoset ovat niin ihania. Aion tulevaisuudessa aloittaa ratsastusharrastuksen, Ada iloitsee.

Adan harrastukset tai uravalinta eivät Mikaa huoleta, mutta tuleva teini-ikä kylläkin. Mika itse sairastui diabetekseen vasta 23-vuotiaana, joten hänellä itsellään ei ole omakohtaista kokemusta siitä, millaista on olla diabeetikkonuori.

- Mietityttää, kuinka paljon Adaa alkaa kiukuttaa diabetes. Olen kuitenkin pyrkinyt opettamaan hänelle, ettei diabetesta tarvitse ottaa liian vakavasti. Diabetes on hyvä ajatella parhaaksi kaveriksi, sillä onhan se meillä aina. Elämää helpottaa kummasti, kun diabeteksen kanssa pystyy tulla toimeen.

Ada juttelee isänsä kanssa paljon diabeteksesta ja purkaa hänelle myös harmistustaan. Isä toimii Adalle kuin hyvänä diabeetikkokaverina.

- Joo ja minä kyselen joskus Adalta neuvoja, Mika naurahtaa ja vilkaisee Adaa.

Yllätyksiä isänpäivänä

Tulevana isäinpäivänä Ada aikoo yllättää isänsä, vaikkei Mika erityisesti yllätyksistä pidäkään. Miten? Se on vielä salaisuus.

- En minä sitä tässä voi kertoa, Ada tuhahtaa toimittajan ja isän udellessa typeriä.

Se on ainakin varmaa, että isä tulee saamaan aamiaisen sänkyyn, vaikka se vaatiikin Mika-isältä paljon pitkää pinnaa.

- Minä olen meidän perheen aamuvirkku, joten siinä sitten aina odotellaan, että muut heräävät, Mika naurahtaa.

Perheen yhteinen lempiharrastus on retkeily, joten varmasti tänäkin isäinpäivänä luonto kutsuu.

- Otamme makkaraa ja vaahtokarkkeja mukaan. Mikä sen parempaa, Mika iloitsee.

- Ja hypoevääksi mehua, koska se on parasta, Ada lisää kikattaen.

Mika katsoo Adaa ja huomauttaa, että parasta Adassa on ehdottomasti hersyvä ilo. Mutta mikä isissä on parasta?

- Isissä parasta on isi, Ada sanoo vakavoituen.