Diabeetikon raskaus vaatii ja antaa paljon

Toukokuun toinen sunnuntai on Julia Viitamäelle, 22, ikimuistoinen päivä, sillä silloin hän viettää ensimmäistä äitienpäiväänsä. Odotusaikana Julian on pitänyt kiinnittää entistä tarkempaa huomiota omahoitoon, sillä verensokeritaso vaikuttaa merkittävästi sikiön kehitykseen. Onneksi tukena on aina tarvittaessa äitiyspoliklinikka ja diabeteshoitaja Elise Nieminen.

Mustavalkoisessa ultraäänikuvassa näkyy ensin pieni käsi, sitten pää ja lopulta kasvotkin. Vauva liikehtii Julia Viitamäen masussa niin vikkelästi, ettei lääkäri tahdo saada häntä mitattua. Lopulta painoarvioksi saadaan 2100 grammaa; vauva jatkaa kasvuaan tasaisesti keskikäyrällä. Se on Julian tiukan diabeteksen hoidon ansiota.

Ultraäänitutkimuksella tutkitaan muun muassa vauvan kokoa. Samalla Julia voi tutkiskella tulokkaan piirteitä edessään olevalta ruudulta.

Suosituksen mukaan pitkäaikaisverensokerin tulisi olla ennen raskautta alle 7.5 %, sillä korkea verensokeri altistaa alkuraskaudessa keskenmenolle ja muille ongelmille. Loppuraskaudesta korkea verensokeri vaikuttaa sikiön kokoon. Jotta raskaus olisi mahdollisimman riskitön, tulisi diabeetikon hankkia lapset alle 30-vuotiaana oma elämäntilanne huomioiden. Lähes 20 vuotta diabetesta sairastanut Julia halusi äidiksi nuorena diabeteksen hyvän hoitotasapainon ja vakaan elämäntilanteen vuoksi.

–Menimme mieheni Juhon kanssa naimisiin vuonna 2014. Juho on vakityössä ja minä opiskelen kätilöksi toista vuotta. Pystyn pitämään opinnoistani taukoa tätä käytännön kokemusta varten, Julia naurahtaa.

Tulevat vanhemmat Julia ja Juho Viitamäki kuuntelevat tarkkaavaisena masuasukin syntymäpainoarviota. Se on haastattelun aikaan 3,5 kg.

Kun Julia kertoi raskaustoiveistaan kaupungin diabetesvastaanotolla, siirrettiin hänet sisätautienpoliklinikalle. Siellä varmistettiin, että raskaus on varmasti turvallinen sekä äidille että lapselle. Diabeetikon raskaudessa suunnitelmallisuus on erityisen tärkeää, mutta yllätysraskaus ei silti ole maailmanloppu. Äitiyspoliklinikoilla diabeetikoista pidetään hyvää huolta ja mahdolliseen korkeaan verensokeritasoon puututaan tehokkaasti.

Laite mittaa vauvan sydämen toimintaa. Julian on aina painettava nappia, kun tuntee, että vauva liikahtaa, sillä silloin pulssin pitäisi kiihtyä.

Neuvoja ja apukeinoja

Raskauslupa myönnettiin Julialle, mutta tulokas antoi odotuttaa itseään ja Julialla olikin tapana tehdä joka kuukausi raskaustesti. Vihdoin tikkuun muodostui kaksi viivaa.

–Soitin innoissani Eliselle ja minulle varattiin äitiyspolille kahdeksannelle raskausviikolle ensimmäinen ultra, jossa tarkistettiin, että vauvalla on kaikki hyvin. Oli ihanaa kuulla oman lapsen sydänäänet ensimmäistä kertaa, Julia huokaa onnellisena.

Diabeetikkoäiti käy äitiyspoliklinikalla kerran kuukaudessa, loppuraskaudesta jopa viikon välein. Ultraäänitutkimuksen lisäksi polilla voidaan tutkia myös vauvan sydämen syke, istukan toimivuus sekä äidin virtsan valkuaiset ja silmänpohjat. Yleensä jokaisella käyntikerralla diabeetikkoäiti tapaa paitsi kätilön ja gynekologin myös diabeteshoitajan ja diabeteslääkärin.

–Diabeetikko saa täältä apuvälineitä ja keinoja diabeteksen omahoitoon, mutta diabeetikko itse hoitaa sairauttaan. Huolellisella hoidolla diabeetikolla on ihan yhtä suuri mahdollisuus saada terve lapsi kuin kellä tahansa äidillä, diabeteshoitaja Elise Nieminen vakuuttaa.

Tukea diabeetikko tarvitsee erityisesti raskauden aiheuttamiin insuliinimuutoksiin. Alkuraskaudesta ja heti synnytyksen jälkeen insuliinintarve romahtaa, kun taas vastaavasti raskauden puolivälissä insuliinintarve nousee räjähdysmäisesti istukan alkaessa tuottaa hormonia. Tarve saattaa olla jopa niin valtava, että ateriainsuliinia tarvitsee annostella 10 hiilihydraattia kohden 10 yksikköä.

–Päivittäiset insuliiniannokset ovat usein todella suuria, sillä diabeetikon olisi syötävä päivittäin kuitenkin noin 150 g hiilihydraatteja. Jos insuliiniannokset ovat isoja, on insuliini hyvä jakaa pistäessä esimerkiksi kahteen eri paikkaan, jotta pistospaikat pysyvät kunnossa, Elise Nieminen huomauttaa.

Diabeteshoitaja Elise Nieminen ja diabeteslääkäri Minna Soinio tutkailevat Julian sensorikäyrää. Tasaista on, eikä muutoksia hoitoon tarvitse tehdä.

Jatkuvaa seurantaa

Julialla on käytössään insuliinipumppu ja hänellä onkin tapana pistää suuret insuliiniannokset pumpun lisäksi myös kynällä. Usein hän säätää perusinsuliinin suuremmaksi aterioiden yhteyteen, jolloin ateriainsuliinia voi annostella hieman vähemmän. Kaiken tämän ensikertalainen on oppinut seuraamalla ahkerasti sensorikäyräänsä.

–En stressaa asialla, mutta tiedostan, että tasapaino vaikuttaa vauvaan ja siksi tarkkailen verensokeriani jatkuvasti ja pidän sen mieluummin matalalla kuin korkealla.

Raskauden aikana myös ketoaineita on mitattava tavallista herkemmin, sillä ketoaineet ovat vauvalle hengenvaarallisia. Julian on täytynyt mitata ketoaineet kerran.

–Minulla oli kummallinen olo, joten päätin mitata ketot, vaikka verensokeri olikin kuuden pinnassa. Ketoaineita oli 0,2, joten soitin Eliselle. Syytä huoleen ei onneksi ollut, sillä olin todennäköisesti vain syönyt ja juonut huonosti.

Juliasta on mukavaa, kun äitiyspolille voi soittaa tarvittaessa, vaikka hän sanookin olevansa hyvin itsenäinen diabeteksen hoidon suhteen. Tuleva äiti luottaa siihen, että tiimityö hänen ja hoitohenkilökunnan välillä tulee sujumaan synnytyspäivänäkin yhtä mallikkaasti.

–Mieluumminkin odotan synnytystä, kuin pelkään sitä. Tiedän, että synnytys käynnistetään todennäköisesti raskausviikolla 38, sillä diabeetikkoäidillä istukan toimivuus alkaa siinä vaiheessa olla heikko.

H-hetken koittaessa Julia aikoo paitsi puskea vauvan maailmaan myös huolehtia itse diabeteksen hoidosta, vaikka vastuun voisi siirtää myös synnytykseen mukaan tulevalle tukihenkilölle, eli Juholle. Kovasta työstä on luvassa palkinto, joka ei paljon parempi voisi olla.

Diabeteshoitaja Elise Nieminen neuvoo Juliaa laittamaan insuliinipumpun kanyylin kylkeen, sillä Julian masu alkaa olla jo niin pinkeä, että pistäminen siihen voisi tuntua ikävältä.