Insuliinipumppu sopii monille,
mutta ei kaikille
Suurin osa diabeetikoista on jossakin vaiheessa käyttänyt monipistoshoitoa, mutta yhä useamman nuoren taskussa kulkee mukana insuliinipumppu. Pumppuhoidossa ihon alle laitetaan kanyyli, jonka kautta insuliini siirtyy elimistöön. Kanyyli tulee vaihtaa muutaman päivän välein.
– Pumppuhoito lisääntyy jatkuvasti. Diabeteskeskuksen nuorten kursseilla pumppu- ja pistoshoidon jakauma menee suunnilleen tasan, kertoo diabeteshoitaja Satu Kankaanpää.
Nykyiset pumput ovat luotettavia ja helppokäyttöisiä, kunhan opettelee laitteiden toiminnan. Tämän vuoksi pumppuhoitoon siirtyminen vaatii aluksi töitä ja paneutumista.
– Nuoret ovat kuitenkin näppäriä teknisten laitteitten kanssa, eivätkä pelkää kokeilla uutta. He oppivat nopeasti, koska ovat kiinnostuneita aiheesta, Kankaanpää kehuu.
Tasapainoilua ja ennakkoluuloja
Diabeteksen hoito on vaativaa, ja hyvän sokeritasapainon saavuttaminen vaatii ponnisteluja. Siksi monia vaivaa hoitoväsymys tai motivaation puute, jolloin insuliinipistoksia jää helposti ottamatta. Pumpun kanssa insuliini kulkee aina mukana, eikä sitä tarvitse itse pistää.
Kankaanpää kuitenkin muistuttaa, ettei pidä tuudittautua siihen, että pumppu hoitaisi kaiken.
– Etenkin pumppuhoidon alussa, mutta myös myöhemmin, verensokerin säännöllinen seuranta on tärkeää. Jos pumppu jää pelkäksi insuliininannosteluvälineeksi, hoitotasapaino ei pysy hyvänä.
Kankaanpään mukaan monien ennakkoluulot pumppua kohtaan ovat Diabetesliiton kursseilla hälvenneet, kun he ovat nähneet sen toimivuuden ikätovereilla.
– Muistan tapauksen, jossa nuori oli kurssille tullessaan suhtautunut hyvin varauksella pumppuhoitoon. Hän oli kuitenkin innostunut asiasta jälkeenpäin, kun oli viikon aikana nähnyt, ettei se ollutkaan niin ihmeellinen kapistus. Kursseilla on helppo kysyä ja vaihtaa kokemuksia eri hoitomuodoista samanikäisten kanssa.
Kaikkia pumppuhoito ei silti innosta. Vyötäröllä tai taskussa keikkuva kapistus muistuttaa jatkuvasti diabeteksesta. Vaikka hoitopaikoissa kannustetaan avoimuuteen, moni haluaa piilotella sairauttaan, jottei erottuisi joukosta liikaa. Insuliinikynien kanssa on helpompaa mennä esimerkiksi syrjäiseen paikkaan pistämään. Osasta tuntuu myös inhottavalta ajatus piikistä, joka on koko ajan kiinni ihossa.
– Jos nuori ei halua pumppua, sitä ei tyrkytetä. Oma tahto ja motivaatio pitää olla, silloin hoidosta saa eniten irti. Pumpun käyttö ei kuitenkaan ole vaikeaa, kaikki oppivat sen kyllä, rohkaisee Kankaanpää.
Pistoshoidolla pärjää myös
Pumppuhoidon aloittamisessa on paikkakuntakohtaisia eroja. Joissakin pumpun saa lääkärin ehdotuksesta, toisaalla taas pitää saavuttaa jo etukäteen riittävän hyvä hoitotasapaino. Monet paikallisyhdistykset järjestävät myös pumppuhoidon aloittaville omia ryhmiä.
Vaikka pumpun suosio kasvaa, monipistoshoidosta ei tarvitse luopua.
– Pumppua hehkutetaan paljon, mutta insuliinikynät ovat aivan yhtä hyvä vaihtoehto. Molempien hoitomuotojen perusperiaate on sama, ja kummallakin vakaan sokeritasapainon saavuttaminen on mahdollista. Jos tykkää pistoksista ja niiden kanssa pärjää, niin mitä sitä hyvää vaihtamaan, Kankaanpää muistuttaa.
