Hoitoväsymys:
diabetes on omahoitoa
mutta ei yksinhoitoa
Diabeteksen omahoidosta koetaan usein syyllisyyttä. Arjessa saatamme usein miettiä: olenko mitannut tänään tarpeeksi monta kertaa, pistänyt ajoissa ja laskenut hiilihydraatit riittävän tarkasti, vai olisinko voinut tehdä jotain vielä paremmin.
Diabetesliiton psykologi Kirsi Ikulin mielestä diabeteksen hoitaminen arjen muuttuvissa tilanteissa on vaativaa. Päivittäinen sairauden huomiointi ja vastuu omahoidosta on kuin kolikko, jolla on kaksi puolta: Toisaalta diabeetikolla on mahdollisuus vaikuttaa sairauteensa ja sen hoitoon, toisaalta tämä vastuu voi olla välillä hyvin kuormittavaa. Syyllisyys ja riittämättömyyden tunne ovatkin usein avainasemassa hoitoväsymyksessä.
–Hoitoväsymys näkyy usein siten, että diabetes ja sen hoitaminen alkaa tuntua kohtuuttoman kuormittavalta ja turhauttavalta. Vaikka tekee paljon töitä, niin tuntuu, että saavuttaa vain vähän. Vähitellen turhautuu ja väsyy omahoitoon, eikä jaksa enää yrittää.
–Hoitoväsymyksestä voi kertoa se, että diabetes voi tuntua musertavalta, hoitotavoitteet mahdottomilta saavuttaa tai erilaiset pelot ja huolet alkavat kohtuuttomasti vaivata mieltä. Samanaikaisesti voi tuntea myös huolta ja syyllisyyttä siitä, että ei hoida itseään riittävän hyvin.
Itsensä syyttelyn sijaan kannattaa pysähtyä miettimään, mikä tässä elämäntilanteessa on riittävän hyvä omahoito.
–Omahoidon tavoitteet kannattaa miettiä käytännössä: Minkä tekemiseen keskityn nyt diabeteksen omahoidossa? Mikä on riittävän hyvä tämän hetken voimavaroilla ja elämäntilanteessa? Eli kannattaa keskittyä esimerkiksi verensokerin mittaamiseen tai hiilihydraattien laskemiseen, eikä pelkästään miettiä kuinka hyvä HbA1c:n pitäisi olla ensi polikäynnillä, Ikuli vinkkaa.
Painostus voi tulla paitsi itseltä, myös muilta. Välillä on hyvä istua läheisten kanssa alas ja keskustella siitä, miten he ja hoitohenkilökunta voivat olla tukena tällä hetkellä. Näin pohjimmiltaan hyvää tarkoittava huolehtiminen ei vahingossa käänny itseään vastaan.
–Diabetes on omahoitoa, mutta ei yksinhoitoa, ja siksi läheisten ja hoitohenkilökunnan tuki onkin korvaamattoman tärkeää. Joku voi haluta, että kysytään miten diabeteksen kanssa sujuu, toinen voi toivoa pelkkää kuuntelijaa ja kolmas käytännön apua vaikka insuliiniannosten säätelyyn. Tärkeintä on, ettei tunne olevansa yksin diabeteksen kanssa.
Diabeteksen hoito ja sen kanssa eläminen ei ole yksinkertaista, eikä hoitoväsymys tule vain heikoille ihmisille. Kun diabeteksen hoitaminen alkaa tuntua kohtuuttoman kuormittavalta ja raskaalta, eikä tilanne helpota, kannattaa ottaa asia puheeksi hoitopaikassa.
–Hoitoväsymykseen on syytä puuttua ajoissa. Mitä nopeammin asiaan puututaan, sitä nopeammin tilanne yleensä helpottaa. Yhdessä voidaan miettiä realistisia tavoitteita omahoitoa ajatellen ja keinoja, joilla diabeteksesta aiheutuvaa kuormitusta voisi keventää. Hoitoväsymyksen ohella voi ilmetä myös masennusta, joten jaksamisesta niin omahoidossa kuin muutenkin elämässä kannattaa keskustella oman diabeteshoitajan tai lääkärin kanssa.
On ihan tavallista, että diabeteksen kanssa jaksaminen vaihtelee; välillä jaksaa hoitaa itseään todella tarkasti, välillä mittaaminen saattaa hieman unohtua. Tämä on ihan normaalia, olemmehan me diabeetikotkin vain ihmisiä.
