Hypokoira Nalle on ystävä ja auttaja

Severin Brummerilla, 14, ja Alexander Brummerilla, 14, verensokeri laskee helposti heidän huomaamattaan todella matalalle. Hypoista aiheutuneiden vaaratilanteiden ja jatkuvan huolen vuoksi Brummerit päättivät hankkia hypokoiran, ja sitten toisenkin.

Labradorinnoutaja Nalle, 3, tuijottaa kiinteästi pöydän ääressä istuvaa Severin Brummeria. Sitten se jolkottaa Severinin luo ja tökkää häntä napakasti kuonolla kylkeen. Kun Severin ei heti reagoi Nallen puuhiin, tökkää Nalle uudelleen kovempaa.

- Se tekee kaikkensa, jotta mittaisin verensokerini. Joskus öisin se kiipeää jopa minun päälleni, Severin kertoo kaivaessaan verensokerimittaria laukustaan.

Vaikka Severinistä ei tunnu yhtään huonolta, mittari näyttää 3.4 mmol/l. Nalle saa vuolaat kehut ja herkun hyvästä suorituksesta Severinin tyytyessä pillimehuun.

-Sairastuin diabetekseen 3-vuotiaana ja alusta asti verensokerini on pyrkinyt laskemaan hypoille. Keskimäärin saan tankata lisähiilihydraatteja kaksi kertaa päivässä.

Koska verensokeri on usein alhaalla, Severin ei aina tunnistakaan matalia verensokereita. Varsinkin yöt ovat ongelmallisia.

-Herään matalaan verensokeriin, jos se tulee juuri kun olen nukahtamassa tai heräämässä, mutta syvän unen aikana en hypoon herää. Lääkärit ovat yrittäneet auttaa muistuttamalla välipalojen tärkeydestä ja säätämällä insuliinipumpun annostuksia, mutta ei se oikein ole auttanut.

Kerran Severinin verensokeri laski niin alas, että hän pyörtyi kesken aamupalan, ja ambulanssi jouduttiin hälyttämään paikalle. Severin selvisi tilanteesta säikähdyksellä, mutta pelko tilanteen uusiutumisesta jäi kytemään mieleen.

Nalle ilmoittaa huomaamastaan hyposta tökkimällä Alexanderia kylkeen. Severin antaa Astrolle herkkupalan aina, kun pentu tekee jotakin oikein.

Nalle tuli taloon

Severin ei ole ongelmansa kanssa yksin, sillä hänen kaksoisveljellään Alexander Brummerilla on myös diabetes, eikä sekään ole helpoimmasta päästä.

- Sairastuin diabetekseen vuosi Severinin jälkeen. Minulla on enemmän liian korkeita verensokereita, mutta hypojakin esiintyy etenkin öisin.

Severinin ja Alexanderin vanhemmat heräilivät jopa kolme kertaa joka ikinen yö mitatakseen poikien verensokerit. Pätkittäiset yöunet ja loputon huoli alkoivat käydä liian raskaiksi. Silloin syntyi ajatus hypokoiran hankkimisesta.

- Nalle tuli meille 10 kuukauden ikäisenä kolme vuotta sitten melkein valmiina hypokoirana. Heti ensimmäisenä päivänä se merkkasi jo hypon, vaikka sen koulutus olikin vielä kesken, Alexander sanoo.

Pojat nukkuvat parvisängyissä, joten Nallelle rakennettiin oma peti poikien väliin, jotta se pystyisi mahdollisimman vaivattomasti haistamaan matalan verensokerin.

- Nalle herättää meidät ja joskus se hakee meille jopa pillimehun laatikosta. Hyvää palvelua, Severin nauraa.

Nalle on matalien lisäksi oppinut itse merkkaamaan myös yli 12 mmol/l verensokerit sekä ketoaineet, eikä se ole koskaan erehtynyt. Siksi pojat luottavatkin Nalleen kuin verensokerimittariin.

- Voimme luottavaisin mielin mennä ja tulla, kun Nalle on kanssamme. Kouluun emme ole Nallea halunneet ottaat, sillä se olisi jotenkin noloa, mutta muuten se tulee mukaamme harrastuksiin, kaupungille, lenkille ja joskus kavereillekin, jos heillä ei ole allergiaa, Alexander kertoo.

Koko Brummerin perhe on samaa mielä siitä, että vaikka hypokoiran hankkiminen onkin kallista ja koulutus aikaa vievää, on Nalle ollut kaiken sen arvoinen. Perhe on innostunut hypokoiran tuomasta avusta jopa niin paljon, että on päättänyt hankkia toisenkin hypokoiran.

Alle puolivuotiaalla Astrolla on harjoittelijan huivi kaulassa ja se saa iloita pentuelämästä koulutuksen ohessa. Valmiin hypokoiran liivin taskuun mahtuu hypoeväs ihmiselle ja kakkapusseja koiralle.

Päivittäinen harjoittelu tekee hypokoiran

Tällä hetkellä Suomessa on 15 valmista hypokoiraa, mutta uusia sankareita koulutetaan koko ajan lisää. Yksi uusista sankareista, viiden kuukauden ikäinen labradorinnoutajan pentu Astro, yrittää epätoivoisesti kaataa järkälemäistä Nallea maahan. Nallesta ei leikkitoveria saa, sillä hypokoirat on koulutettu olemaan rauhallisesti ja keskittymään työhönsä silloin, kun niillä on liivi päällä.

- Kun Nalle on vapaalla, voi se leikkiä meidän ja tuttujen koirien kanssa. Astro ei ihan vielä ymmärrä koska sen pitäisi olla rauhassa. Sen pitää saada olla pentu, vaikka se jo koulutuksessa onkin, Severin muistuttaa.

Perheen äiti Kia Brummer kouluttaa Astroa Hypokoira ry:n koulutuksessa Karjaalla. Parin päivän pituisia tiiviitä koulutusjaksoja on kerran kuukaudessa, mutta kotona on harjoiteltava useita kertoja päivässä.

- Koulutuksessa käytetään hikinäytteitä, eli pakastimessa on purkkeja, joissa on poikien hikeä, kun heillä on ollut hypo tai normaali verensokeri. Lisäksi on purkkeja, joissa ei ole mitään hajua. Näistä  Astron pitää oppia tunnistamaan, missä purkissa on matalan verensokerin tuoksu, Kia selvittää.

Brummerit päättivät hankkia toisenkin hypokoiran, sillä pojilla on eri kaveripiirit ja eri menot. Myös tulevaisuutta ajatellen kaksi koiraa on parempi kuin yksi.

- Kun muutamme pois kotoa omiin asuntoihimme, on hyvä, että molemmilla on oma hypokoira. Emme ole vielä päättäneet kumpi menee kummankin mukaan, mutta tällä hetkellä näyttää, että Astro nukkuu enemmän Severinin kanssa, kun taas Nalle on enemmän minun tapaiseni, Alexander miettii Severinin nyökkäillessä vieressä.

Kaksoset arvelevat, että hypokoirat tulevat aina olemaan osa heidän elämäänsä ainakin, jos tilanne ei hypojen osalta tulevaisuudessa helpota. He suosittelevatkin kaikille matalia verensokereita pelkääville diabeetikoille karvaista kuuntelijaa ja hengenpelastajaa.