Siljasofia seinällä Porin perhekerhon tapahtumassa.

Porissa mentiin pitkin seiniä

Porin seudun diabeetikot ry:n perhekerhon ohjelmassa oli syyskuussa seinäkiipeilyä ja jousiammuntaa koko perheelle. 40 kerholaista oli mukana tapahtumassa.

– Meillä Porissa on pitkä historia perhekerhotoiminnalla. Tapaamisia on lähes joka kuukausi erilaisten tapahtumien ja teemojen pohjalta. Vertaistuella täällä meillä on hyvin suuri rooli. Eräs yhdistyksemme jäsen perusti Facebookiin diabetes-satarinki -ryhmän juuri satakuntalaisille diabeetikoiden vanhemmille vertaistuen lähteeksi, kertoo diabetesyhdistyksen perhekerho-ohjaaja Sanna Piilola

Diabeetikkoperheitä käy kerhossa vaihtelevasti. Osa perheistä tulee kerhoon heti kun lapsi on sairastunut. Toiset perheet taas haluavat aikaa sulatella perheeseen tullutta sairautta.

Porilaisen 8-vuotiaan Jessen äiti kertoi kahden kuukauden diabeteskokemuksen perusteella, että heille vertaistuki on tällä hetkellä kaiken a ja o. On tärkeää, että perhekerhossa Jesse näkee muitakin lapsidiabeetikoita ja huomaa ettei ole sairautensa kanssa yksin.

Jarkko kokeilee jousiammuntaa.

Porilainen pian 12 vuotta täyttävä Jarkko ja hänen äitinsä Minna muistelevat perhekerhon ensimmäistä kertaa, jolloin he olivat keilaamassa. Äiti Minna muistelee, että sairauden alkuvaiheessa meni aikaa ennen kuin he löysivät perhekerhon. Äidin ja pojan mielestä retki Koivuniemenherran maatilamatkailuun on ollut kaikkein mieleenpainuvinta.

– Siellä sai lypsää vuohia ja taluttaa possuja, Jarkko kertoo.

– Tärkeää on myös yhdessä oleminen ja tekeminen, äiti Minna jatkaa.

12-vuotias porilainen Silja-Sofia on sairastanut diabetesta 1,5 vuotta. Kun Silja-Sofia oli diagnoosin saatuaan sairaalassa, perhekerho kokoontui silloin lasten poliklinikan tiloissa. Silja-Sofian mielestä keilailu on kivoin perhekerhon aktiviteetti. Hän toivoisi, että ensi vuonna perhekerho järjestäisi pelipäivän. Pelipäivän ideana olisi, että pelattaisiin pelejä vanhemmat vastaan lapset.

Perhekerhoilta sujui jälleen nopeasti. Lapsilla hiki virtasi pitkin vartaloa. Välillä lapset vertailivat insuliinipumppujen tarrojaan. Lasten touhutessa vanhemmilla ajatukset vaihtuivat. Illan puheenaiheiksi nousivat koulun sujuminen, lasten turvallinen koulupäivä, sekä yökyläilyt. Kaikilla vanhemmilla oli jostakin asiasta kokemusta ja jos kokemusta ei ollut vinkit otettiin varmasti korvan taakse. Perhekerho on oiva kanava koko perheen vertaistuen lähteeksi.