Nuorten kurssilta elinikäisiä kavereita

Nuorten diabeteskurssilla ei takapuolta kuluteta luentosalinpenkillä vaan kesken lääkärin keskustelutuokionkin voi mennä patjalle lepäämään. Omahoitoasian lisäksi leiriltä tarttuu mukaan ystäviä, joille diabetesta ei varmasti tarvitse selitellä.

Diabeteshoitaja ehdotti Anette Ojaselle, 15, diabeteskurssille lähtöä. Anette harkitsi hetken, mutta päätti sitten ottaa osaa Kelan rahoittamaan nuorten diabeteskurssiin Tampereen Diabeteskeskuksessa, koska ajatteli leirin olevan hyvää kesäistä ajanvietettä. Anetten ei tarvinnut pettyä.

–Aiemmin en tuntenut yhtäkään diabeetikkonuorta. Leirille tullessani mietinkin, että minkälaisia muut nuoret ovat ja löydänkö samanhenkisiä nuoria kuin itse olen. Onneksi kaikki leiriläiset ovat olleet tosi mukavia ja olen saanut kavereita, Anette hymyilee.

Lauri Tapala, 13, kysyi itse diabeteslääkäriltä, voisiko hän päästä diabeteskurssille, sillä hän kaipasi ikäistään vertaistukea.

–Verensokeritasapainoni on ihan hyvä ja vertaistuki olikin painavin syy siihen, miksi halusin leirille mukaan. Osallistuminen kannatti, sillä olen saanut täältä varmasti ihan elinikäisiä kavereita, Lauri sanoo.

Nuorten diabeteskursseilla opetellaan diabeteksen hallintaa vaihtelevissa oloissa, vaikkapa huvipuistossa.

Anatomiaa ja kiipeilyä

Vaikka diabeteksen hoito ei ollutkaan Aneten ja Laurin tärkein syy lähteä kurssille, ovat he saaneet kerrattua hyvin myös siihen liittyviä asioita.

–Olemme jutelleet muun muassa sydämen ja munuaisten toiminnasta ja siitä miten diabetes niihin vaikuttaa. Olen myös kuullut pumppua käyttäviltä diabeetikoilta kokemuksia laitteesta, sillä haluaisin itsekin joskus pumpun, Anette sanoo.

Viisipäiväisen leirin aikana nuoret ovat muun muassa harjoitelleet hiilihydraattien laskemista, kokanneet, pelanneet vapaa-ajanohjaajien kanssa, askarrelleet ja käyneet kiipeilemässä.

–Kävimme kiipeilemässä keskustassa ja samalla kävimme myös pitsalla. Se oli tosi kivaa, Lauri muistelee.

Diabetesleirillä nuoret viettävät yhden iltapäivän Särkänniemessä, se on monelle leiriläiselle viikon kohokohta.

–Tornadoon pitää ainakin päästä, mutta ei ihan ensimmäiseksi kuitenkaan. Tänään illalla pääsemme myös Diabeteskeskuksen uima-altaalle ensimmäistä kertaa, Anette hihkuu.

Verensokerien tarkistustauko, ja huvitukset jatkuvat.

Anetten matkassa diabetes on ollut 10 vuotta ja Laurin 5 vuotta. Molemmat myöntävät, että välillä diabetes harmittaa, mutta hävetä sitä ei tarvitse. Kavereillekin molemmat ovat kertoneet diabeteksestaan.

–Olen kertonut diabeteksestani ja opettanut, miten tulee toimia hätätilanteissa. En tosi ole ihan varma, osaisivatko he toimia, jos sellainen tilanne tulisi oikeasti eteen, Lauri epäilee.

Laurin kaverit eivät nosta diabetesta usein esiin, mutta juttelevat Laurin kanssa asiasta, jos hän itse niin haluaa. Anettella on ystävä, joka on hyvin innokas hoitamaan Anetten diabetesta.

–Yksi ystäväni on tosi kiinnostunut diabeteksestani ja haluaa aina esimerkiksi merkitä verensokeriarvoni ylös vihkoon.

Diabetesleirillä nuorten diabeteksesta huolehtii nuorten itsensä lisäksi ammattitaitoinen henkilökunta, johon kuuluu niin diabeteshoitajia, vapaa-ajanohjaajia, lääkäri kuin ravitsemusterapeuttikin. He kaikki saavat Anettelta ja Laurilta paljon kehuja.

–Kaikki ovat olleet tosi mukavia. Haluaisin tänne ensi vuonna uudestaan! Lauri tuumii.