Itsevarmuus on ylioppilaskirjoituksissa valttia

Maaliskuun alussa se aika jälleen koittaa. Salin ovet sulkeutuvat, kynät sauhuavat ja aivonystyrät raksuttavat. Saattaapa jollakin nousta otsalle muutama hikikarpalo. Näin ei kuitenkaan käy tämän kevään abiturientti Liisa Merivuorelle, 18, joka luottaa itseensä, pienistä mahanpohjassa lentelevistä perhosista huolimatta.

Putipuhdas, kiiltävälippainen valkolakki odottaa jo malttamattomana ensi kevättä Liisan oman huoneen kaapissa. Ennen kuin se voi juhlallisesti laskeutua Liisan kutreille Gaudeamus igitur -kappaleen tahtiin, on Liisalla edessä valtava kirjoitusurakka. Hänen olisi perehdyttävä kolme viikkoa kestävän lukuloman aikana yhteensä viiden oppiaineen 40 paksuun kurssikirjaan. Monia saattaisi hirvittää, mutta Liisa suhtautuu tulevaisuuteen konkarin ottein.

–Lähtökohtaisesti tilannetta helpottaa jo se, etten suhtaudu kirjoituksiin mitenkään negatiivisesti, sillä minusta ne ovat pelkästään hyvä juttu mitatessaan yleissivistystasoa, ja mielestäni yo-todistusta saisi enemmänkin huomioida jatkokoulutukseen hakiessa. Lisäksi, jaoin urakkaa niin, että viime syksynä kirjoitin saksan ja uskonnon ja tänä keväänä kirjoitan ruotsin, historian, englannin, äidinkielen ja lyhyen matikan.

Lukuloma ei ole mikään varsinainen loma, sillä kerrattavaa on paljon. Liisa treenaa ylioppilaskirjoituksiin viiden kirjan päivävauhdilla.

–Minua mietityttivät ylioppilaskirjoitustilanteeseen liittyvät yleiset asiat, kuten eväiden teippaus ja kirjoitusajan riittäminen. Mietin myös, miten toimin, jos verensokeri laskee liian matalalle. Olen ottanut jokaiseen yo-kirjoitukseen mukaan leipää, viinirypäleitä, suklaata sekä Siripiriä. Näillä eväillä olen toistaiseksi pärjännyt hyvin.

Ylioppilaskirjoituksissa kaikki tekstit, niin eväissä kuin vaatteissakin, täytyy peittää esimerkiksi teipillä. Myös insuliinikynän ja verensokerimittarin tekstit on teipattava piiloon. Hoitotarvikkeet on myös ennen koetta vietävä tarkastettavaksi valvoville opettajille. Muunkinlaisia ohjeistuksia kirjoitustilanteeseen saattaa liittyä.

–Aluksi minulle kerrottiin, että kaikki lääkkeet olisi kokeen ajaksi vietävä salin etuosaan, mutta siitä olisi koitunut minulle vain hankaluuksia, kun olisin joutunut jatkuvasti ravaamaan siellä mittamaassa verensokeria. Niinpä marssin rehtorin puheille, ja sain erikoisluvan pitää hoitotarvikkeita omalla pöydälläni.

Liisalla on ollut diabetes neljä vuotta. Verensokeria Liisa mittailee useaan otteeseen kokeen aikana, ja arvot ovatkin pysyneet kohdillaan muuten, paitsi matematiikan preliminäärissä, jossa verensokeri oli stressin vuoksi tavallista korkeammalla.

Hämeenlinnan Kaurialan lukion ylioppilaskirjoitussali huutaa vielä toistaiseksi tyhjyyttään, mutta pian se täyttyy 200 hikoilevasta abiturientista.

Taustatyö kannattaa

Ylioppilaskirjoitusaamuna Liisa syö hitaasti vaikuttavia hiilihydraatteja, kuten ruisleipää ja kaurapuuroa, jotta verensokeri pysyisi kirjoituspäivänä mahdollisimman tasaisena. Aina tämä ei kuitenkaan auta kenkkumaiseen verensokeriin.

–Jos verensokeri on aamulla korkea, on sitä hankala saada laskemaan ennen kello yhdeksältä alkavaa kirjoitustilaisuutta. Siksi on tärkeää, että varsinkin kirjoituspäivänä verensokeri on heti aamusta hyvällä tasolla.

Liisan mielestä olisi kamalaa, jos ailahteleva verensokeri pilaisi tärkeät yo-kirjoitukset, joihin on kulutettu paljon aikaa ja vaivaa.

–Panostan eniten äidinkieleen ja historiaan. Kieliä opiskelen lukemalla fiktiivisiä kirjoja ja katsomalla elokuvia ilman tekstityksiä. Lisäksi opiskelen kaikkia aineita myös yhdessä luokkakavereideni kanssa.

Pänttäämisen välissä Liisa virkistäytyy hoitamalla naapurin lapsia ja osallistumalla käsityökoulun visuaalisen ilmaisun kurssille, jossa työstetään nykytaidetta.

Penkkaripäivänä Liisa jakoi karkkia ohikulkijoille Pocahontakseksi pukeutuneena.

Tavoitteena yliopisto

Kirjoitusten jälkeen Liisa alkaa valmistautua pääsykokeisiin. Häntä kiinnostaisi opiskella yliopistossa poliittista historiaa ja valtio-oppia tai arabian kielen ja islamin tutkimusta. Kaikista mieluiten Liisa kuitenkin menisi opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä.

–Haluaisin tulevaisuudessa työskennellä äidinkielenopettajana joko yläasteella tai lukiossa. Tämä on ollut haaveeni yläasteelta lähtien.

Opiskelupaikkoihin on tunkua, ja yhä useammat nuoret pitävät lukion jälkeen välivuoden. Liisalla välivuosi ei kuitenkaan ole ollut ensimmäisenä mielessä.

–Todennäköisesti menisin töihin tai opiskelisin Avoimen yliopiston kursseja. Yritän kuitenkin ajatella optimistisesti, että kova työ palkitaan, pääsen haaveilemaani yliopistoon sisälle ja sitä kautta unelma-ammattiini, Liisa pohtii.