Haave ajokortista sai Helenian tarttumaan verensokerimittariin
Autokoulukurssin aloituspäivä ei ollut Helenia Eskeliselle vain päivä muiden joukossa; se oli superpäivä. Hänen hoitotasapainonsa oli ollut pitkään huono, eikä niillä arvoilla ratin taakse istahdeta. Niinpä Helenia päätti laittaa koko elämänsä uusiksi.
Kun Helenia Eskelinen, 18, oli pieni, hän haaveili poliisin tai palomiehen ammatista. Diabeteksen vuoksi hän ei näihin ammatteihin kuitenkaan voinut hakeutua. Murrosiässä Helenia olisi halunnut mopokortin, heittelevä hoitotasapaino kuitenkin esti sen.
-Pitkäaikaisverensokerini oli tuolloin 15. Ymmärsin kyllä kaiken harmistuksen keskeltä itsekin, että ei tuollaisilla arvoilla auton rattiin mennä. Lääkärintodistuksen saaminen on kuitenkin todella helppoa, vaikka tasapaino olisi kuinka huono tahansa. Siksi kannattaa itse olla vastuullinen ja miettiä onko itsestä sukeltamaan liikenteen sekaan, Helenia painottaa.
Ajokortin hankkiminen oli Helenialle niin tärkeää, että hän päätti petrata diabeteksen hoidossa. Tulokset näkyivät nopeasti.
-Aiemmin en mitannut kovinkaan paljon verensokeria, enkä pistänyt säännöllisesti insuliinia. Minua ei vain huvittanut, sillä motivaatiota hoitamiseen ei ollut. Mutta kun oli aika hankkia ajokortti, otin itseäni niskasta kiinni. Nyt pitkäaikaissokerini on 9.2.
Lupa ajokorttiin heltisi lääkäriltä ja Helenia ilmoittautui heti kesän alussa kurssille. Nyt kaikki teoriatunnit on käyty ja autokoulun loppukoe, eli inssi on merkitty kalenteriin syyskuun alkuun.
Monta vaaraa ompi eessä
Helenian mielestä autokoulussa on ollut mukavaa, mutta myös haastavaa. Kaikki asiat ovat uusia ja monta uutta asiaa pitää osata tehdä päällekkäin. On muistettava liikennesäännöt ja se, missä kohtaa vaihdekepissä mikäkin vaihde sijaitsee.
-Nyt loppuvaiheessa meillä on tulossa kaikkea jännittävää. Menemme Helsinkiin ajamaan kaupunkiajoa ryhmissä, radalle harjoittelemaan liukkaalla ajoa sekä autosimulaattoriin kokeilemaan pimeänajoa, Helenia luettelee.
Sitten on vielä jäljellä ne pahimmat, inssi ja teoriakoe. Teoriakokeeseen Helenia on harjoitellut ahkerasti internetistä löytyvän kokeen avulla, eikä se jännitä häntä ollenkaan. Inssi on sitten ihan toinen juttu.
-Inssi jännittää minua kovasti. Olisi kurjaa, jos tekisin jonkun virheen ja joutuisin uusimaan kokeen. Verensokerit tuskin laskevat, kun jännitän niin kovasti.
Kaiken varalta Helenia aikoo kuitenkin ottaa mukaan hätäeväät ja mitata verensokerin ennen koetta ja sen jälkeen. Näin hän on tehnyt myös ajotunneilla.
-Olen lisäksi mitannut verensokerin puolessavälissä ajotuntia. Kerran minulle on tullut tunnin aikana matala verensokeri, mutta sitten olen vain pysähtynyt ja syönyt. Autokoulun henkilökunta on ollut kovin ymmärtäväistä, eikä sairauttani ole mitenkään vahdittu.
Helenia aikoo jatkaa samaan malliin myös autokoulusta päästyään. Hän aikoo tuoda autoon oman verensokerimittarin sekä hätäeväslaatikon. Silti Heleniaa mietityttää onnettomuuden mahdollisuus.
-Matalaa verensokeria ei tunnista niin hyvin kun istuu ja on paikoillaan, siksi haluan tarkkailla verensokeriani myös ajon aikana. Kannattaa muistaa, että myös korkea verensokeri on riski liikenteessä, sillä myös silloin reaktiokyky heikkenee. Olisi kamalaa, jos aiheuttaisi jollekin loukkaantumisen. Itsesyytöksille ei tulisi loppua.
Helenian mielestä ajokortista on paljon hyötyä, sillä autolla pääsee liikkumaan helposti paikasta toiseen. Autoja on Helenian mielestä myös kiva laittaa eli tuunata. Kun autokoulu on käyty, aikoo Helenia ajaa vanhempiensa ja poikaystävänsä autoa niin paljon kuin mahdollista, jotta opittu taito ei unohtuisi. Myöhemmin Helenia aikoo suorittaa myös lisää ajotutkintoja.
-Aion seuraavaksi hankkia itselleni moottoripyöräkortin ja oman moottoripyörän. Se on ollut autokortin lisäksi haaveeni ihan pienestä pitäen. Moottoripyöräkorttia hankittaessa verensokerin kanssa on oltava vielä tarkempi, sillä moottoripyörällä ajaminen varusteet päällä kesäkuumalla on fyysisesti rankkaa.
On Helenialla muitakin haaveita, jotka eivät liity pyörillä kulkeviin menopeleihin. Hän nimitäin haluaa olla toinen armeijan suorittanut diabeetikkonainen. Hän tekisi mieluusti armeijasta itselleen myös työpaikan.
-Kun minusta ei kerran tullut palomiestä eikä poliisia, niin haluan tehdä työkseni edes jotain sinnepäin olevaa. Kuitenkin, jotta armeijaan pääsee sisään, on verensokerin pysyttävä alle 10, on tunnistettava hypo-oireet hyvin, eikä sairastumisesta saa olla yli 10 vuotta aikaa. Olen sairastanut nyt seitsemän vuotta, joten kiire tulee, mutta onpahan siinä taas yksi kova motivaatiotekijä lisää hoitaa itseään hyvin, Helenia myhäilee.
Lisätietoa ajokortista Diabetesliiton nettisivuilla:
