Piikkikammoisesta Emmistä tulee neulaekspertti

Diabeteksen hoidossa käytettävät pikkuneulat eivät olleet poistaneet Emmi Sillanpään, 20, neulakammoa, mutta bioanalytiikan opinnoissa ykköstyyppiläisyydestä on ollut paljon iloa. Belonefobiakin on saanut väistyä opintojen edetessä.

Nyt on pakko ottaa tukea seinästä. Edellinen yö on mennyt vähän niin ja näin. Sensori piirtää tasaista viivaa yläkäyrällä, eikä ihme. Meneillään on bioanalytiikkaopiskelijoiden ensimmäisen vuosikurssin preanalytiikan ja näytteenottotoiminnan tunti, jossa olisi tarkoitus opetella ottamaan verinäyte. Edellisellä tunnilla pistämistä harjoiteltiin muoviseen käteen, mutta tänään sen tilalla on ihan oikea käsi, luokkakaverin käsi.

–Ensimmäisellä kerralla minua ei niinkään pelottanut itse pistäminen vaan pistettävänä oleminen. Pelkäsin, että se sattuu aivan hirveästi, ja joudutaan pistämään monta kertaa. Kyllähän se vähän nipisti, mutta seuraavalla kerralla sujui jo paljon paremmin, toista vuotta bioanalytiikkaa Tampereen ammattikorkeakoulussa opiskeleva Emmi Sillanpää vakuuttaa.

Jos verinäytteen ottamisesta ei harjoittelunkaan jälkeen tule mitään, tai sitä ei pysty tekemään laisinkaan, on opiskelu käytännössä mahdotonta. Bioanalytiikkaopiskelijat saattavat lukujärjestyksestä riippuen ottaa toisiltaan verinäytteitä lähes päivittäin, sillä muuten heillä ei ole mitään tutkittavaa. Siksi onkin ehkä hieman kummallista, että jo ennestään isoja neuloja pelkäävä hakeutui juuri tälle alalle.

–Minua on aina kiinnostaneet luonnontieteet ja joskus haaveilin jopa lääkärin ammatista. En kuitenkaan ole mikään pänttääjätyyppi, joten äitini ehdotti bioanalytiikkaa. Otin alasta selvää ja innostuin. Hain sisälle ja ja täällä sitä nyt ollaan suureksi ilokseni ja yllätyksekseni, Emmi riemuitsee.

Bioanalytiikan opiskelu on hyvin konkreettista. Ensimmäisen vuoden teoriaopintoja lukuun ottamatta opiskelijat perehtyvät käyttämään laboratoriosta tuttuja laitteita, ottavat verinäytteitä, tarkastelevat miltä näyttää terveen ihmisen veri-, virtsa- tai kudosnäyte ja miltä taas sairaan.

Oman elämänsä diabeteshoitaja

Emmin mukaan diabeteksesta on paljon hyötyä bioanalytiikkaopinnoissa, sillä diabeetikkona hänellä on laaja ymmärrys jo valmiiksi ihmisruumiista. Diabeetikolla on opinnoissa myös tiettyjä etuoikeuksia: opeteltaessa ketoaineita Emmi oli ainoa, joka sai tehdä ketoainetestin. Koko luokan testauttaminen ei kustannusten takia ollut mahdollista ja Emmi oli ainoa, jonka näytteestä oli edes pieni mahdollisuus löytää poikkeavuutta.

–Eihän sieltä onneksi mitään löytynyt, mutta oli kuitenkin kiva, että pääsin ainoana kokeilemaan. Etuoikeuteni ei mitenkään haitannut luokkalaisiani, päinvastoin he ovat aina ihan fiiliksistä minun näytteestäni, sillä olen ainoa jonka veressä näkyy toisinaan jotain erilaista, yleensä ylimääräistä glukoosia.

–Olen sairastanut diabetesta 3-vuotiaasta asti. Myös äidilläni ja isosiskollani on ykköstyyppi. Olen aina voinut turvata äitiin, että hän tietää mitä pistän tai miten toimin tiukassa paikassa. Myönnän, että välillä vieläkin soitan hänelle ja kysyn neuvoa, Emmi hymyilee.

Lapsuudenkodista solukämppään muuttaminen oli Emmille iso harppaus kynnyksen yli. Opiskelijan pienet tulot ja diabeteksen vaatimat terveelliset ruokailutottumukset oli aluksi hankala sulauttaa yhteen. Nykyisin Emmi käy arkisin koulussa syömässä edullista opiskelijaruokaa ja tekee iltaisin kevyempää keittoruokaa, jota voi syödä monena päivänä.

–Ainakaan vielä minun ei ole tarvinnut ottaa opintolainaa, sillä viime vuoden kesätöistä jäi mukavasti säästöön, Emmi huokaa.

Ei liukuhihnatyötä

Emmi pitää alasta eniten sen monipuolisuuden takia. Vaikka näytteenotto on yksi bioanalyytikon tärkeimmistä tehtävistä, kuuluu työnkuvaan paljon muutakin. Bioanalyytikko voi työskennellä esimerkiksi kliinisessä kemiassa, jossa tutkitaan veren ja virtsan koostumusta tai kliinisessä mikrobiologiassa, jossa tutkitaan erilaisia elimistön bakteereja ja viruksia.

Emmi itse haluaisi tulevaisuudessa työskennellä isotooppilääketieteen parissa, jossa elintoimintoja tutkitaan radioaktiivisen lääkkeen avulla tai histologian osaamisalueella, jossa tutkitaan erilaisia näytepaloja, esimerkiksi luomia.

–Meillä on ensi marraskuussa tulossa pitkä viiden kuukauden harjoittelujakso, jossa tutustumme käytännössä tulevan ammattimme eri osaamisalueisiin. Itse haluaisin suorittaa työn isossa keskussairaalassa, sillä siellä on usein laajimmat mahdollisuudet perehtyä työhön.

Emmillä on jo takanaan yksi harjoittelu pienemmässä sairaalassa, jossa hän sai tehdä paljon näytteenottotyötä. Ensimmäinen oikea asiakastilanne jännitti Emmiä ennalta, mutta kaikki sujui lopulta hienosti.

–Minulle kävi niin onnellisesti, että asiakas itse tarjoutui koekaniinikseni. Se oli harjoittelun ensimmäinen päivä ja käteni tärisivät melkoisesti, mutta sain näytteenoton onnistumaan, eikä kuulemma ottanut kovin kipeääkään.

Harjoittelun ja myöhemmin kesätyön aikana Emmi oppi, miten kohdataan pelokas lapsi, huonovointinen vanhus, tai, kuten hän itsekin oli, piikkikammoinen. Emmi myös huomasi, että diabetes sopeutuu hyvin bioanalyytikon työhön.

–Värisokeus on tässä työssä este, sillä silloin ei oikein pysty riittävän tarkasti hahmottamaan näytteen eri osia mikroskooppitutkimuksessa. Diabetes ei sen sijaan ole alalla mikään ongelma. Verensokeria ehtii hyvin mittailla asiakkaiden välissä ja joskus voi sanoa työkaverille, että hei hoidatko tämän asiakkaan, minun pitää nyt käydä herkkukaapilla, Emmi naurahtaa.