Ei sittenkään valosuunnittelijaksi
vaan auttajaksi
Olli Kivelä oli vielä kaksi vuotta sitten aivan varma, että hänestä tulee valomies. Olli oli asiasta jopa niin varma, että kaivoi takapihalleen kilometrin pituudelta sähköjohtoa vesiurkuja varten. Ammattiunelmat kuitenkin muuttuivat, kun Ollilla todettiin yllättäen diabetes. Nyt Olli toivoo voivansa auttaa työkseen muita diabeetikkoja.
Savu pöllyää, vesi suihkuaa ja siniset valot vilkkuvat, mutta kyse ei ole tulipalosta vaan musiikin tahdissa tanssivasta suihkulähteestä, vesiuruista. Jopa 10 metrin korkeuteen vettä ruiskivat urut ovat Olli Kivelän, 16, itse suunnittelemat ja toteuttamat.
-Ajatus omista vesiuruista syntyi, kun olin lomamatkalla Teneriffalla. Siellä paikallisessa ostoskeskuksessa näin upeat vesiurut ensimmäistä kertaa ja päätin, että minäkin haluan tuollaiset.
Internetistä löytyi muutamia videoita vesiurkujen rakentamisesta, mutta varsinaisia ohjekirjoja Ollilla ei ollut. Suihkulähdetaideteoksen rakentaminen on vaatinutkin paljon omia kokeiluja ja oivalluksia.
-Olen kerran saanut pienen sähköiskun pumpun viallisesta johdosta. Muuten kaikki on kuuden vuoden rakennusprojektin aikana mennyt hyvin.
Pitkällinen projekti vaatii intohimoista suhtautumista asiaan. Ollilta innostusta löytyi jossain vaiheessa jopa niin paljon, että hän halusi valoharrastuksesta itselleen ammatin. Kaksi vuotta sitten puhjennut diabetes laittoi kuitenkin suunnitelmat uusiksi.
Elämää mullistava uutinen
Ollilla todettiin diabetes umpilisäkkeentulehduksen yhteydessä. Asia tuli Ollille ja hänen perheelleen täytenä yllätyksenä, sillä Ollilla ei ollut mitään diabetekseen viittaavia oireita.-Minua oltiin leikkauksen jälkeen jo kotiuttamassa, mutta sitten lääkäri marssi sänkyni viereen ja tokaisi, että minulle on diabetes. Hän oli juuri saanut lopullisten verikokeiden tulokset, joista oli ilmennyt, että verensokerini oli yli 20 mmol/l ja minulla oli ketoaineita. Siitä tuli sitten vähän pidempi sairaalareissu.
Pistäminen jännitti Ollia aluksi, mutta muuten hän sopeutui elämään ykköstyyppinä nopeasti. Sopeutumisessa auttoi ammattitaitoinen lääkäri, jolla itselläkin on diabetes. Siitä Olli sai ajatuksen.
-Haluaisin isona työskennellä lapsidiabeetikkojen kanssa, sillä uskon, että he luottaisivat minuun paremmin diabetekseni vuoksi. Voisin myös antaa heille käytännönvinkkejä ja jakaa omia kokemuksiani heidän kanssaan. Diabeetikkolääkäriltäni sain paljon käytännöntietoa esimerkiksi matkailusta.
Olli haluaa jo nyt toimia esimerkkinä muille diabeetikoille ja huolehtia itsestään niin hyvin, kuin osaa. Reipas nuorimies uskoo, että pystyy halutessaan opiskelemaan itsensä vaikka diabeteslääkäriksi asti. Intoa riittää, aivan kuten vesiurkuprojektin kanssa.
Tämä suloinen otus on Viiru-kissa. Kissan, sammakon ja kalojen lisäksi Ollilla on vielä kaksi gerbiiliä.
Olli on ollut kiinnostunut valo- ja vesielementistä 4-vuotiaasta asti, jolloin hän ihmetteli miten katulamppuihin tulee valo. Eskari-iässähammaslääkärissä käynti oli yhtä tuskaa, kunnes Ollin äiti keksi ratkaisun ongelmaan.
-Jos hammaslääkärikäynti sujui hyvin, äiti osti minulle jotkut kivat valot huoneeseeni, Olli hymyilee.
Pian Ollin perheen koti verhoutuu erivärisiin ja -mallisiin valoihin. Onhan joulu, Ollin mielestä paras juhla vuodessa.
-Aloitamme jouluvalojen ripustamisen syksyllä, kun illat pimenevät. Jouluna valoja on ihan kaikkialla sekä ulkona, että sisällä. Jouluvalojamme tulevat naapuritkin joskus ihastelemaan.
Vesiurkujakin naapurit, tuttavat ja ystävät ovat päässeet ihastelemaan Ollin järjestämissä juhlissa. Pääasiassa Olli rakensi vesiurut kuitenkin omaksi ilokseen. Kun projekti loppuu, aikoo Olli rakentaa uudet vesiurut. Se kun on niin hauska harrastus.
Olli suunnitteli Inspiksen lukijoille oman vesiurkushow’n. Katso se tästä!
