Juttu on julkaistu toukokuussa 2018.

Määrätietoinen Maya ratsastaa epelillä Emilillä

Maya sai riiviöponina tunnetun Emilin ruotuun ja laittoi diabeteksesta mitään tietämättömille möläyttelijöille oljet suuhun.

Maya Bernström, 13, ratsastaa mieluiten poneilla, sillä pikkukavereilla on jokaisella omanlaatuisensa luonne. Mayan 13-vuotias hoitoponi Emil oli aluksi hankala tapaus, joka heitti ratsastajan selästään kerran jos toisenkin. Mayan käsissä Emilistä on kuitenkin kouliintunut melko säyseä poni, joka ei säpsähdä edes vieressä pörisevää traktoria.

–On kiva nähdä, kuinka Emil on muuttunut, ja kuulla, että myös muut ovat huomanneet sen kehityksen, Maya iloitsee.

Maya ratsasti aluksi pienemmällä Bella-ponilla. Kerran Bella oli sotkenut itsensä aitauksessa niin pahasti, ettei sitä voinut satuloida. Ratsastuskoulu ehdotti, että Mayan ratsastaisi sen tunnin Emilillä. Kokeilu ei kuitenkaan jäänyt siihen.

–Olemme olleet Emilin kanssa erottamattomat nyt kaksi ja puoli vuotta. Tämän vuoden puolella olen ollut vain yhden kerran poissa tunnilta, kun olin oksennustaudissa, Maya hätkähdyttää.

Letkuton pumppu pysyy tahdissa

Ratsastustunnilla tehdään erilaisia kuvioita, suunnanvaihtoja ja harjoitellaan ratsastustekniikkaa. Perjantaisin Maya käy esteratsastustunnilla. Treenit kestävät vain vajaan tunnin, mutta harrastukseen kuuluu lisäksi välineiden huoltamista ja ponista huolehtimista, kuten sen harjaamista ja kavioiden puhdistamista. Talliaskareet ovat nopeatempoisia, joten diabeteksen hoidon on hyvä olla varsin helppoa kauraa.

–Aiempi insuliinipumppuni ei pysynyt taskussani ratsastuksen aikana, joten minun oli aina irrotettava se. Pahimmillaan pumppu oli irti puolitoista tuntia joka päivä. Vaikka pistin korjaavaa insuliinia ennen tuntia, nousi verensokeri korkealle. Kun treenien jälkeen pistin korjausinsuliinia, laski verensokeri yöllä usein matalalle.

Nyt vuoristorataan on onneksi saatu helpotusta, sillä Maya sai muutamia kuukausia sitten käyttöönsä letkuttoman Omnipod-insuliinipumpun. Myös kännykkäsovelluksella luettava Libre on parantanut Mayan hoitotasapainoa ja auttanut häntä opettelemaan oman verensokerinsa käyttäytymistä ratsastuksen aikana.

–Ei hoito missään tapauksessa helppoa ole ollut, sillä verensokerini heittelee helposti. Olen mitannut paljon ja kokeillut kaikkia mahdollisia temppuja, jotta verensokerini pysyisi tasaisena koko tallilla olo ajan, viisi vuotta ratsastusta harrastanut Maya painottaa.

Vaikka Maya on joutunut tekemään paljon töitä diabeteksen vuoksi ja keskeyttänyt ratsastustunnin hypon takia monen monta kertaa, diabetes ei harmita häntä. 5-vuotiaana diabetekseen sairastuneelle Mayalle diabetes on aina ollut ihan luonnollinen juttu.

Juttu on muuten näin

Ainoa asia, joka Mayaa diabeteksessa ärsyttää, on siitä liikkuva väärä tieto. Jos Mayan korviin kantautuu yksikin harhaväite diabeteksesta, ei hän jää tuppisuuksi, vaan sanoo suoraan miten asia on.

–Erään luokkakaverini vanhempi tokaisi, että olen saanut diabeteksen, koska olen syönyt liikaa karkkia. Rinnakkaisluokkalaiseni epäili, etten voi juoda Muumi-limsaa, koska minulla on diabetes. Kerroin, ettei ykköstyypin diabetes tule sokerin syömisestä ja että voin ihan hyvin syödä mitä haluan ja tehdä mitä haluan. Näin ne asenteet muuttuvat, Maya sanoo tomerasti.

Kavereilleen Maya teki heti selväksi, mikä diabetes on, mitkä ovat hypo-oireet ja miten tulee toimia, jos Maya ei itse pysty hoitamaan matalaa verensokeriaan. Myös ratsastuskoulun henkilökunta on oppinut huomaamaan Mayasta milloin hänen verensokerinsa on liian matalalla, joten Mayalla on aina turvallinen olo.

Diabetes hallussa, seuraavaksi kaviokuviot

Ratsastus on raskasta liikuntaa, joka laskee Mayan verensokerin helposti liian matalalle. Silloin Maya ei pysty keskittymään suoritukseen täysillä.  Maya pyrkiikin pitämään verensokerin hieman korkeammalla, jotta tuntia ei tarvitsisi joka välissä keskeyttää matalan verensokerin takia.

–Mittaan verensokeriani ahkerasti kesken ratsastustunninkin. Jos verensokeri on laskusuunnassa, juon jotain sokeripitoista tasaisesti koko tunnin ajan.

Maya myös kilpailee koulu- sekä esteratsastuksessa. Kisoissa Mayan verensokeri usein nousee jännityksen takia. Tätä ei kuitenkaan saa korjata, sen Maya on oppinut erehdyksen kautta.

–Kerran kouluratsastuskisoissa olin radalla ja yhtäkkiä silmissäni sumeni. Kestän kuitenkin hyvin todella matalia verensokereita, joten uskalsin suorittaa radan loppuun asti. En pyörtynyt, mutta kyllä se opetti, Maya puuskahtaa.

Kokeilut ovat tuottaneet tulosta, sillä viime aikoina Maya on pystynyt ratsastamaan huolettomammin. Tulevaisuudessa Maya toivookin voivansa diabeteksen sijaan keskittyä enemmän kehittymään ratsastajana.

–Olen hyvin eläinrakas ja pienenä halusinkin perustaa huskyfarmin. Nyt haaveilen omasta ponista ja siitä, että pääsisin kisaamaan Emilin kanssa yhä enemmän ja yhä haastavammille radoille, Maya hymyilee toiveikkaana.

Juttu on julkaistu toukokuussa 2018