Suppaus
Havajilta kotoisin oleva Stand Up Paddle eli tuttavallisemmin suppaus on melko uusi, superhauska liikuntamuoto. Lajissa seisotaan surffilaudan tapaisella laudalla ja melotaan pitkällä yksilapaisella melalla. Helpointa lajiin on tutustua tyynellä säällä pienellä lammella tai järvellä. Jos kaipaa haastetta, voi tasapainon löydyttyä suppailla myös merellä, pienessä aallokossa. Suppaillen taittuu helposti useampikin kilometri ja laji onkin mukavaa vaihtelua perinteiselle melonnalle. Laudan päällä voi vetää taukoverryttelyn, syödä eväitä ja ottaa aurinkoa. Sup-lautoja vuokrataan monilla yleisillä uimarannoilla.
Ohjaaja Johanna Vuoksenmaan tunnetuksi tekemä avovesibongaus sopii seikkailunnälkäisille. Tarkoitus on uida niin monessa järvessä, meressä, joessa ja lammessa kuin mahdollista. Bongaukset voi kuvata ja lisätä Instagramiin hahstagilla avovesibongaus.
Kalkkiintuneesta maineesta huolimatta vesijuoksu on tehokasta liikuntaa. Vesi luo oivallisen vastuksen ja laji kehittääkin koko kropan lihaksistoa sekä parantaa yleiskuntoa. Kesällä uimahalli vaihtuu ihanasti luonnonvesiin – auringonnousuihin ja -laskuihin. Vesijuoksuvyö tai -kengät eivät ole pakolliset, mutta tuovat kivaa vaihtelua treeniin ja mahdollistavat juoksemisen myös syvemmässä vedessä.
Vesilentopallo
Ensin oli lentopallo, sitten rantalentopallo ja nyt vesilentopallo! Vesielementti tekee lajista roiskeineen ja pärskeineen entistä hauskempaa. Mukaan tarvitset vain kaverit ja rantapallon. Sopikaa, missä kuviteltu verkko on ja kuinka monen pallon jälkeen ottelu on ratkennut. Alkuverrytellä voi pallottelemalla pelaajalta toiselle mahdollisimman pitkään.
Koordinaatiokykyä kehittävää purjelautailua pidetään vauhdikkaana extreme-lajina, mutta sitä voi kokeilla myös tyynemmällä säällä, jolloin lauta liikkuu aalloilla veneen tapaan. Navakampi tuuli sopii kokeneemmille purjelautailijoille, jolloin laudalla voi tehdä myös erilaisia temppuja. Purjelautailussa kehittymismahdollisuuksia onkin kattavasti. Aloittaa kannattaa kesäisin järjestettävillä purjelautailukursseilta, joilta saa hyvät eväät lajin pariin.
Tänä kesänä saatat bongata merellä tai järvellä pyöräilijän. Luit aivan oikein. Kyse on polkuveneilyn sukulaisesta vesipyöräilyssä, jossa poljetaan pyörää kahden ponttonin päällä. Polkimet pyörittävät potkuria, jonka avulla pääsee liikkumaan mukavasti paikasta toiseen. Vaikka kuulemme tästä vasta nyt, lajin kehitti jo 90-luvulla italialainen insinööri Roberto Siviero. Suomessa vesipolkupyörän voi ostaa itselleen netistä, mutta kuka tietää, lajin kasvattaessa suosiota on vesipolkupyöriä ehkä pian vuokrattavissa.
Diabeetikko – viisaasti vesillä
Vesiurheilu voi olla yllättävän kuluttavaa, ja ykkösasia onkin varmistaa, että verensokeri on turvallisella tasolla vesillä ollessa. Jos sää on lisäksi helteinen, on oltava erityisen tarkkaavainen: lämpö vilkastuttaa verenkiertoa ja tehostaa insuliinin imeytymistä ja lisää siten hypon mahdollisuutta.
Pitkien hellejaksojen aikana on usein tarpeen pienentää perusinsuliinin annostusta etenkin, jos siihen ajoittuu lisääntynyt liikunta vesiurheilun muodossa. Lisäksi varautuminen ateriainsuliinia vähentämällä sekä ylimääräisellä hiilihydraattitankkauksella on tarpeen.
- Basaalin madallus urheilun ajaksi letkuttomassa pumpussa on tarpeen. Letkullinen pumppu kannattaa irrottaa urheilun ajaksi, mutta on hyvä muistaa, että pumppu voi olla irrotettuna maksimissaan kaksi tuntia. Jos urheilu ajoittuu ateriainsuliinin vaikutusajalle, kannattaa ateriainsuliiniannosta vähentää reippaasti ennakkoon, Diabetesliiton diabeteshoitaja Kati Hannukainen neuvoo.
Urheilun aikana kannattaa tankata riittävästi hiilihydraatteja, vähintään 20-40 g hiilihydraattia tunnissa. Glukoosin seuranta puolen tunnin välein on suositeltavaa rankoissa lajeissa, vaikka olo olisikin hyvä. Hypot kannattaa pyrkiä estämään seuraamalla sensorin nuolia ja tankkaamalla hiilihydraatteja riittävän ajoissa. Hauskan vesiurheilun tiimellyksessä hypo-oireet voivat jäädä huomaamatta. Jos oireita tulee, niihin pitää malttaa reagoida heti.
- Glukoosigeeli tai lasten hedelmäsose korkillisessa pussissa ovat hyviä vaihtoehtoja vesille, samoin kuin glukoosipastillit pakattuna metallituubiin esimerkiksi vanhaan C-vitamiiniputkiloon. Hypoeväät voi laittaa vaikkapa pieneen vyölaukkuun.
Glukoosisensorit ovat vesitiiviitä, mutta lukulaitteet on pakattava vesitiiviisti. Retkeilyyn tarkoitetut vedenpitävät suojapussit on valmistettu kestävästä materiaalista ja ovat toimivia, mutta Minigrip-pussillakin saattaa pärjätä. Jos urheilet rannan lähettyvillä ja jätät insuliinit tai pumpun rannalle, muista laittaa ne kylmäpakkaukseen, sillä insuliinin teho heikkenee kuumuudessa ja se voi näkyä kohonneina verensokereina.
- Kynien ja pumpun säilytykseen on saatavissa erilaisia pakkauksia, jotka suojaavat kuumuudelta, esimerkiksi Frio-kylmäpakkaus, jota on helppo kuljettaa mukana. Itsensä kannattaa suojata UV-säteilyltä vedenkestävällä aurinkovoiteella, Kati Hannukainen muistuttaa.
