Anna tanssii pompomien kanssa

Anna Saraheimo, 19, harrastaa notkeutta ja rytmitajua vaativaa cheertanssia. Diabetes pysyy rivakan lajin tahdissa ahkeralla hoitamisella.

Tuplapiruetti, jalka kohti kattoa, spagaatti ilmassa ja sitten lattialla. Cheerleadingista tutut viuhkat eli pompomit heiluvat täsmälleen samassa tahdissa, kun kolmetoistahenkinen tyttöporukka tanssii ja hyppii nopeatempoisen popmusiikin tahdissa.

–Kun vuosi sitten aloitin cheertanssin, en ollut mitenkään erityisen taipuisa. Lajissa kuitenkin notkistuu automaattisesti. On hieno huomata yhtäkkiä taipuvansa spagaattiin. Parasta cheertanssissa on kuitenkin vauhti sekä yhdessä tekeminen, Anna hymyilee.

Joukkuetovereista on tullut Annalle kuin toinen perhe, sillä kahden tunnin treenit ovat neljä kertaa viikossa. Kaikki Annan joukkuetoverit sekä valmentajat ovat suhtautuneet Annan diabetekseen hyvin. Valmentajat osaavat toimia, jos Annan verensokeri laskee liian matalalle.

–Tunnistan itsekin matalat onneksi tosi hyvin. Minulla on treenikassissa aina mukana pillimehuja ja Siripirejä, ja valmentajilla on ensiapulaukussa glucagon.

Pumppu tuli tielle

Annan oikeassa perheessä on kolme diabeetikkoa, sillä myös Annan vanhemmat ovat ykköstyyppejä. Vanhemmat tarjoavat Annalle paljon tukea ja ymmärrystä, josta hän on mielessään. Aivan kaikkia Annan päätöksiä vanhemmat eivät kuitenkaan ole ihan heti ymmärtäneet.

–Luovuin kolme vuotta sitten insuliinipumpusta, sillä pumppu oli jatkuvasti tiellä ja kanyyli repeili irti liikunnallisen elämäntyylini vuoksi. Varsinkin isä vastusti aluksi monipistoshoitoon siirtymistä, sillä pumpulla hoitotasapaino on helpompi pitää hyvänä.

Insuliinipumpusta Anna pystyi vähentämään basaalia eli perusannosta liikuntasuorituksen ajaksi. Monipistoshoidolla samaa ei voi tehdä, joten Anna pyrkii syömään pitkäkestoisia hiilihydraatteja ennen treenejä ja pistämään aterialle vähemmän. Anna myös mittaa verensokeriaan tiuhaan treenien aikana.

–Yleensä verensokeri on tosi hyvä, mutta ehkä kerran kuussa hypo yllättää minut syystä tai toisesta. Silloin minulla ei ole energiaa treenata.

Kisoissa Annan joukkue käy keskimäärin kolmesti vuodessa. Silloin jännitys nostaa verensokerin helposti korkealla ja keskittymiskykyä vaativien piruettien tekeminen on haasteellista.

–Mutta mieluummin hieman korkea verensokeri, kuin hypo, sillä kesken suorituksen ei voi poistua välipalalle, kuten treeneissä, Anna painottaa.

Huipulla hirvittää

Cheertanssi on cheerleadingin alalaji. Anna testasi cheerleadingia muutaman kuukauden ajan, mutta lopetti, sillä lajiin kuuluvat nostot jännittivät häntä liikaa. Cheertanssissa nostot ovat kiellettyjä.

–Googlailin erilaisia tanssiharrastuksia ja päädyin ahmimaan tietoa cheertanssista. Aloitin harrastuksen Funky Teamissa ja viime syksynä siirryin saman seuran A-senioreihin Funky Dance Teamiin.

Lukion jälkeen Anna pitää välivuoden, jonka aikana hän aikoo treenata cheertanssia entistäkin ahkerammin. Tänä keväänä Anna kirjoittaa ylioppilaaksi. Yksi Annan joukkuetovereista lopetti harrastuksen kirjoitusten vuoksi, mutta Anna ei näe siihen tarvetta.

–Kirjoitukset eivät huolettaneet minua, sillä luotin, että ne sujuvat niin hyvin, että pääsen tulevaisuudessa opiskelemaan matkailualaa. Cheertanssi luo hyvää vastapainoa pänttäämiselle ja auttaa pitämään verensokerin aisoissa, Anna selvittää.