Markus Raunio, 14, ja Eetu Isosalo, 13, ovat olleet hyviä kavereita ekaluokalta asti.  Kummankin mielestä  toisessa parasta on luotettavuus. Jokin aika sitten luottamusta testattiin, kun Markus meni yhtäkkiä insuliinishokkiin.

On ihan tavallinen päivä puolitoista vuotta sitten. Markus Raunio on Eetu Isosalon luona pelaamassa tietokonepeliä. On Eetun vuoro pelata, joten odotellessa Markus katselee videoita puhelimestaan.

Yhtäkkiä Markuksen silmät painuvat kiinni. Video jatkaa pyörimistään. Pienen hetken, ehkä muutamien minuuttien kuluttua Eetun perheen koira alkaa haukkua hanakasti. Silloin Eetu katsahtaa Markusta ja tajuaa, mitä on tekeillä. Markus on insuliinishokissa.

–Hetkeäkään epäröimättä ryntäsin keittiönkaapille ja nappasin käteeni ensimmäisen sokerisen asian, tikkarin. Toimin ihan vaistonvaraisesti. Vasta, kun Markus oli jo herännyt, aloin pohtia, mitä olisi voinut käydä. En minä kuitenkaan asiaa enää murehdi, siitä on kuitenkin jo niin kauan aikaa, Eetu miettii.

Eetu ehti juuri laittamaan tikkarin kaverinsa suuhun, kun Markus valahti tuolilta lattialle. Eetu mittasi nopeasti Markuksen verensokerin, joka oli todella matalalla. Kuinka matalalla, sitä Eetu ei muista. Onneksi tikkari alkoi pian vaikuttaa ja Markus tuli tajuihinsa.

–Kyllä minä vähän säikähdin, kun siitä lattialta heräsin, sillä minulle tajuttomuus oli ollut vain silmänräpäys, Markus muistelee kamalaa tilannetta.

Hypopelkoa ainutkertainen tilanne ei Markuksessa kuitenkaan onneksi herättänyt. Yleensä hän tunnistaa hypot, mutta tuona päivänä aiempi rankka liikunta, vähäinen syöminen ja mielenkiintoinen puuha vain tekivät tepposet.

Huono ja hyvä vuosi

Markus on ikuisesti kiitollinen Eetulle tämän ripeästä toiminnasta, ja tyytyväinen siitä, että on opettanut lähimmille kavereilleen, miten toimia hypon yllättäessä. 3-vuotiaana diabetekseen sairastunut Markus on aina ollut avoin diabeteksensa kanssa. Häntä eivät ole saaneet hiljenemään edes ikävät kommentoijat.

–Ekaluokalla, osa vitosluokkalaisista kiusasi minua diabeteksesta. Se loppui onneksi lyhyeen, kun rehtori kävi uhkaamassa jälki-istunnolla, Markus sanoo tyytyväisenä.

Ensimmäisenä kouluvuotena tapahtui hyviäkin juttuja, itse asiassa maailman paras juttu: Markus ja Eetu tapasivat.

–Tutustumisemme jää varmaan ikuiseksi mysteeriksi, sillä kumpikaan ei muista sitä. Ystävyytemme syntyi niin luonnostaan. Me molemmat tykkäsimme legoista ja olimme hyviä koulussa, ja no olemme kyllä edelleen, Markus kehaisee ja esittelee viimeaikaisia, kympeillä koristeltuja kokeitaan.

Yhdessä kaverukset eivät kuitenkaan läksyjä lue. He juoksevat pitkin turkulaisia metsiä ja puistoja leikkimiekkojen kanssa, pelaavat ja käyvät joka maanantai yhdessä keilaamassa. Eetu harrastaa lisäksi judoa ja vapaapalokuntaa.

–Synttärini ovat pian ja silloin menemme varmaankin yhdessä leffaan, Eetu toivoo.

Luotettava kaveri

Diabetes ei ole koskaan häirinnyt ystävysten menoa. Eetu suhtautuu Markuksen diabetekseen rennosti, eikä hän voi ymmärtää, miksi joku edes ajattelisi kiusaavansa siitä. Markuksellekin diabetes on luonnollinen juttu.

–Silloin pienenä inhosin, kun minua pistettiin, mutta nyt olen jo toki tottunut. Minulla on käytössäni OmniPod-insuliinipumppu ja Freestyle Libre, ja niiden kanssa hoito on kyllä todella helppoa, Markus kiittelee.

Kaverukset eivät useinkaan juttele diabeteksesta, sillä Markus ei koe, että siihen olisi tarvetta. Hänestä on mukavaa, että kavereiden kanssa voi miettiä ihan muuta kuin diabetesta. On kuitenkin hienoa tietää, että Eetu osaa toimia tosipaikan tullen - Markuksella on Eetun seurassa turvallista olla.

–Eetu on luotettava. Hän ei ilkeile selän takan, eikä ole narusta vedettävää tyyppiä, joka lähtisi porukan mukana kaikkiin tyhmyyksiin.

–Markus on myös luotettava. Hän on myös todella ystävällinen kaikkia ihmisiä kohtaan ja kaikin puolin mukava kaveri, Eetu summaa.

Eetua ja Markusta haastateltiin marraskuussa 2018.

Hypossa elimistön hätäsysteemi tulee apuun