Veeti Mannerin, 17, viikonloput kuluvat pieniä muovikuulia ampuvan aseen kanssa metsässä rymytessä. Airsoft-harrastus tuo lohtua Veetille, joka odotti armeijaan pääsyä alakoulusta asti. Puolustusvoimien uuden linjauksen takia haave hiipui.

Musta, kaiken muun paitsi silmät peittävä huppu päähän. Taisteluliivi. Varmistin pois. 14 armeijanvihreisiin sonnustautunutta hahmoa hiippailee risukossa. Yhtäkkiä etäältä kuuluu rasahdus ja pian kivikovat kuulat lentelevät ristiin rastiin ilman halki.

Tämä kuvaus ei ole sotaelokuvan käsikirjoituksesta vaan airsoft-nimisestä harrastuksesta, jota Veeti Manner pelaa karkkilalaisessa Speshul Ops -yhdistyksessä.  Harrastuksessa on tarkoitus suorittaa kentällä erilaisia tehtäviä, kuten esimerkiksi vallata linnake tai ryöstää vastustajajoukkueen lippu saamatta ”kuolettavaa” osumaa.

–Airsoftissa eläydytään omaan hahmoon ja tehtävään hyvin vahvasti. Se saa adrenaliinin virtaamaan, mutta on samalla myös hyvin rentouttavaa.

Airsoft on myös kovaa liikuntaa; metsässä rymytään kolmesta viiteen tuntia kerrallaan. Ei siis ihme, että Veetin verensokeri laskee kesken pelin todella usein.

–Pyrin pitämään verensokerin noin 10 mmol/l paikkeilla ennen kentälle lähtöä. Tauoilla syön hiilaripitoista, rasvaista ruokaa. Tästä huolimatta joudun tuon tuosta nappailemaan glukoosipastilleja taskustani.

Verensokerin laskiessa toimitaan kuin oikeassa sotatilanteessa: piiloudutaan hyvin tai tarvittaessa vaikka kaivetaan potero turvallisen tauon takaamiseksi. Kentältä voi myös poistua kesken pelin kädet pään päällä viuhtoen tai liina aseessa lepattaen.

Normaalista poikkeava

Veetiin ei ole kertaakaan osunut hänen ollessaan hypotauolla, mutta kerran kuula suhahti päälakea hipoen. Airsoft-kuulat eivät värjää vaatteita toisin kuin airsoftin sisarlajissa paintballissa, mutta nipistävät hieman osuessaan. Turvatoimet kentällä ovat haavereiden välttämiseksi tarkat.

–Silmä- ja kaulasuojat ovat erittäin tärkeitä, sillä kuulat voivat paljaalle iholle osuessa aiheuttaa vakaviakin vammoja. Hyvien varusteiden ansiosta peli on turvallinen kaikille vauvasta vaariin. Meillä nuorimmat pelaajat ovat olleet 8-vuotiata.

Veeti itse aloitti airsoft-harrastuksen 12-vuotiaana. Vaikka uusi liikuntaharrastus auttoi laskemaan verensokeriarvoja, alkoi Veeti katsella ympärilleen ja huomata, ettei hänen elämänsä ole aivan samanlaista kuin muiden ikäistensä.

–Halusin olla niin kuin muutkin: huoleton, normaali. En enää huolehtinut itsestäni ja jätin usein pistämättä.

Veeti kamppaili ajatuksiaan vastaan vuoden verran ja joutui tuona aikana useasti ketoasidoosin takia sairaalaan.

Sairaalasängyssä tippaletkun kanssa maatessaan Veeti ymmärsi, etteivät asiat voi enää jatkua näin.

–Sisäistin, etten tule koskaan pääsemään diabeteksesta eroon. Minun on vain jaksettava hoitaa sairauttani, muuta vaihtoehtoa ei ole. Kerroin kaikille airsoftia kanssani pelaaville kavereilleni diabeteksesta ja se otettiin vastaan hyvin. Nyt tunnen yhdistyksestä yhden toisenkin ykköstyypin, 3-vuotiaana diabetekseen sairastunut Veeti iloitsee.

Lisää motivaatiota ryhtiliikkeeseen toivat tulevaisuudessa siintävä ajokortti sekä armeija, josta Veeti oli haaveillut pikkupojasta asti.

Pirstaleista uusi unelma

”Puolustusvoimien pääesikunta ilmoitti helmikuun alussa 2018, että diabeetikoiden mahdollisuus suorittaa asepalvelus on katkaistu toistaiseksi.” Tämä lause Diabetesliiton nettisivuilla sai Veetin mielen maahan. Hänelle armeijaan meno olisi ollut ajankohtaista tänä vuonna.

–Olen aivan varma, että olisin pärjännyt armeijassa hyvin. Olen airsoftin kautta oppinut hoitamaan itseäni haastavissakin oloissa ja minulla on paljon motivaatiota suorittaa varusmiespalvelu, aivan kuten kaikilla armeijaan vapaaehtoisena haluavilla diabeetikoilla. Siksi olen hyvin surullinen ja kummastunut päätöksestä.

Veeti sanoo ymmärtävänsä, ettei asepalvelus ole diabeetikoille helppoa. Marssit ja pitkät leirit ankarissakin pakkasissa vaativat omahoidolta paljon. Siksi Veeti olisi ollut valmis hakeutumaan koulutukseen, jossa diabeteksen hoito on helpompaa. Sissiksi hänen ei olisi tarvinnut päästä.

–Armeija on niin iso elin, että sieltä aivan varmasti löytyy myös diabeetikolle sopivia kevyempiä tehtäviä. Olisin halunnut myöhemmin armeijaan myös töihin esimerkiksi tutka-asemalle tai laivakokiksi, Veeti sanoo haikeana.

Onneksi reippaan ykköstyypin haaveet eivät lepää yhden kortin varassa. Veeti valmistuu keväällä ammattikoulusta tietotekniikka-alan osaajaksi ja on jo saanut alaltaan kesätöitä. Airsoftistakin voisi saada unelmaduunin.

–Airsoftissa voi tienata kisaamalla, mutta se ei ole minun juttuni. Sen sijaan haluaisin töihin alan liikkeeseen, Veeti maalailee.

Juttu on julkaistu huhtikuussa 2018