Mäkihyppääjä Nikon voitto diabeteksesta
Tuore SM-kultamitalisti, mäkihyppääjä Niko Kytösaho, 18, on melkein syntynyt sukset jalassa. Nuorella lupauksella ei edes käynyt mielessä, että diabetes tulisi jotenkin hankaloittamaan hänen unelmaansa kohti huippu-urheilijan uraa. Niin kuitenkin kävi.
Kun ilmassa liidetään yli yhdeksää kymppiä sukset siipinä, on kehoaan osattava hallita erityisen hyvin. Niko Kytösaho hallitsee tämän loistavasti, jopa niin erinomaisesti, että hän voitti kolme vuotta sitten Euroopan nuorten olympiakultaa suvereenisti 27 pisteen erolla seuraavaan kilpailijaan. Sitten jysähti. Valmentaja alkoi ihmetellä Nikon jatkuvaa janoa ja vessahätää, ja epäili oireiden johtuvan virtsatientulehduksesta. Sairaalassa otetuista näytteistä selvisi kuitenkin asioiden todellinen laita.
–Ykköstyypin diabetes -diagnoosin saatuani olin toki shokissa, sillä en ollut koskaan kuullutkaan koko sairaudesta. Suvussanikaan ei ole ketään toista diabeetikkoa.
Mäkihyppääjiä Nikon suvusta sen sijaan löytyy iso liuta. Hänen isoisänsä oli aikanaan yksi Suomen kärkihyppääjistä, Nikon isä kisasi maailmancupissa ja toimii nykyään Nikon valmentajana. Myös Nikon setä ja veli ovat hypänneet. Ei siis ihme, että Niko itsekin ajautui mäkihypyn pariin heti, kun oppi kävelemään.
–Isäni alkoi oman hyppyuransa jälkeen valmentaa ja menin aina hänen mukaansa treeneihin. Aluksi hyppäsin laskettelusuksilla, mutta 6-vuotiaana sain ensimmäiset mäkihyppysukset. Muistan vieläkin, kuinka upeaa oli hypätä niillä ensikerran.
Ensimmäiset hypyt uudesta mäestä ovat aina jännittäviä, mutta koskaan ne eivät saa pelottaa, sillä pelko on mäkihyppääjän pahin vihollinen. Jännitys on jopa suotavaa, sillä se auttaa hyppääjää psyykkaamaan itsensä huippuvireeseen. Lähtöpuomilla istuessa itseensä on uskottava joka solulla. Vain siten on mahdollisuus yltää huippusuoritukseen.
Tasapaino horjui, usko itseen ei
Niko kuulee usein itseään verrattavan laulaja Robiniin, eikä ihme - samaa positiivisuutta on havaittavissa. Myönteinen elämänasenne ei kokenut kolausta edes silloin, kun lupaava mäkihyppyura takkusi. Nikosta povattiin jopa maailmancupin, eli maailman korkeatasoisimman sarjamuotoisen kilpailun voittajaa, mutta yhtäkkiä hän kisasikin B-tason kilpailussa, eikä menestystä tullut sielläkään.
–Insuliinihoidon alettua minulle tuli kahdessa viikossa kahdeksan kiloa lisäpainoa, enkä enää osannut hallita muuttunutta kehoani yhtä hyvin. Koko tekniikka meni uusiksi ja jouduin aloittamaan kaiken treenaamisen alusta. Diabetesdiagnoosin jälkeinen kausi oli todella raskas. En kuitenkaan koskaan ajatellut, että diabetes olisi suoranainen este uralleni, se oli vain hidaste.
Nikolla on edelleen kunnianhimoiset, mutta realistiset tavoitteet olla maailman paras mäkihyppääjä. Takasin mäkihyppyhuipulle kapuaminen vaatii paljon.
–Jokainen pääsee tuolta tornista kyllä alas, Niko sanoo ja osoittaa takanaan olevaa kotikuntansa Lahden hyppyrimäkeä. Mutta se, että alas tulee yhtä hyvin kuin maailman huiput, vaatii tuhansia ja taas tuhansia toistoja.
Niko on treenannut mäkihyppyä päivittäin 11-vuotiaasta asti. Nykyisin kahden tunnin treenejä on jopa kaksi kertaa päivässä. Treeneissä harjoitellaan kehon koordinaatiokykyä, tehdään erilaisia tasapaino- ja tekniikkaharjoitteita sekä kuntosaliharjoituksia. Treenaamisen ohella Niko käy lukiota ja aikoo kirjoittaa ensi vuonna ylioppilaaksi.
–Vaikka tavoitteeni on lukion jälkeen ryhtyä mäkihyppyammattilaiseksi, on aina hyvä olla varalla suunnitelma B ihan kisauran jälkeistä tulevaisuuttakin ajatellen. Erityisesti minua kiinnostavat kielet ja matkailuala.
Diabetes yhtä luonteva osa elämää kuin mäkihyppy
Myös diabeteksen kanssa on riittänyt treenaamista. Hoitorutiinit Niko omaksui nopeasti, muttei tavoitteellisen urheilun ja diabeteksen yhdistäminen silti ollut mikään olankohautus. Varsinkaan, kun Niko tai hänen valmentajansa eivät tunne ketään toista diabeetikkomäkihyppääjää. Kaikki oli opittava kantapään kautta.
–Annostelen insuliinia kynillä, sillä pumppu ei tule kysymykseen, koska ei se edes mahtuisi kisapukuni sisälle. Pari kuukautta sitten sain käyttööni Freestyle Libren. Sen avulla olen oikeasti vasta oppinut, miten verensokerini käyttäytyy eri tilanteissa.
Korkea verensokeri ei vaikuta suoritukseen, mutta matalat vievät keskittymiskyvyn ja laittavat jalat hapoille. Kisapäivät ovat pitkiä ja niiden aikana Niko napostelee paljon hedelmiä ja pähkinöitä, jotta energiaa riittäisi itse suoritukseen. Sen ja jännityksen vuoksi verensokeri on aina automaattisesti kisapäivinä vähän korkeammalla kuin normaalisti.
–En koskaan korjaile verensokeriani kisapäivien aikana, vaan vasta jälkikäteen. Olisihan se kamalaa, jos koko suoritus menisi pilalle hypon takia. Onneksi niin ei ole koskaan käynyt.
Suomen maaperällä Nikon on itse huolehdittava diabeteksen hoitovälineistä ja hätävarasta, mutta ulkomaan kisamatkoilla huolto pelaa automaattisesti. Kisakaudella Niko reissaa keskimäärin kaksi kertaa kuussa. Seuraavat kisat ovat Itävallassa.
–Mäkihypyssä tilanteet muuttuvat todella nopeasti ja nyt seuraavan kolmen viikon aikana nähdään, miten loppukausi etenee. Tämä kausi on ollut hyvä. Olen pystynyt löytämään hyvän tasapainon mäkihypyn ja diabeteksen välille. Itse asiassa uskon, että jos kokisin nyt ihmeparantumisen, ei se muuttaisi mitään, tuore SM-kultamitalisti miettii.
Tänään alkavissa olympialaisissa ei Nikoa nähdä, vaan hän kannustaa Suomen joukkuetta kotoa käsin. Vuoden 2022 Pekingin talviolympialaisissa Niko ei aio ainoastaan kisata, hän aikoo voittaa.
–Olympiavoitto on yksi suuri unelmani. Haluaisin nousta mäkihyppääjien kärkikastiin ja pysyä siellä mahdollisimman pitkään. Enkä näe mitään syytä, miksi näin ei kävisi, Niko päättää ponnekkaasti.
