Kolme vuotta seurustelleiden Maria Lassilan ja Jami Kandolinin suhteessa diabetes ei ole kolmas pyörä, vaan osa Mariaa. Välillä diabetes saattaa aiheuttaa murheita ja kiukunpuuskia, mutta niistäkin selvitään, yhdessä.

Näin kauniisti Maria Lassila, 20, kuvaa ensikohtaamistaan kihlattunsa Jami Kandolinin, 19, kanssa. Pariskunta tapasi vajaa neljä vuotta sitten kotipaikkakuntansa nuorisotilalla. Maria kiinnitti heti huomiota ujoon poikaan, joka osasi ratkaista Rubikin kuution käsittämättömällä vauhdilla.

- Ihmettelin hetken Jamin taitoja ja kysyin sitten, miten ihmeessä hän sen tekee. Jamissa kiehtoi älykkyys ja se, että hän oli kiinnostunut erilaisista asioista kuin minä.

- Minua viehätti Marian energisyys ja iloisuus. Hän hymyili koko ajan, mikä on aika söpöä.

Kaksikon suhde eteni ystävyydeksi, ja pian Maria päätti kertoa Jamille ykköstyypin diabeteksestaan. Paljastus ei jännittänyt, sillä 6-vuotiaasta asti ykköstyypin diabetesta sairastaneelle Marialle diabetes on luonnollinen osa itseä. Jami otti asian rauhallisesti siitäkin huolimatta, että diabetes oli hänelle täysin vieras asia.

- Kun kuulin, että Marialla on diabetes, kysyin häneltä, mikä se on ja miten sitä hoidetaan. En tiennyt diabeteksesta mitään, eikä kenelläkään toisella läheiselläni ole sitä.

Mariasta kyselyt eivät tuntuneet uteluilta vaan siltä, että Jami oli kiinnostunut hänelle tärkeästä asiasta. Puoli vuotta myöhemmin, kun Marian ja Jamin ystävyys syveni seurusteluksi, alkoi Jami ottaa isompaa roolia Marian diabeteksen hoidossa.

- Aluksi Jami kyseli jatkuvasti, olenko muistanut mitata ja syödä. Se alkoi ärsyttää. Kerroin hänelle, että on ihan okei kysyä kerran päivässä tai viikossa, ei jatkuvasti. En halua, että Jami joutuu kärsimään diabeteksestani. Tämä ei ole hänen taakkansa.

Maria on aina pyrkinyt suhtautumaan diabetekseensa neutraalisti. Vaikka elämä diabeteksen kanssa on välillä taistelua, on Maria hyväksynyt sen tosiasian, että vuoristoradan kanssa on vain opittava elämään. Tunteiden huvipuistolaitteesta on myös Jami saanut osansa.

- Olen huomannut, että verensokeritasoni vaikuttaa mielialaani voimakkaasti. Jos yksikin asia on vinossa, saatan saada kauhean raivokohtauksen. Usein silloin verensokeri on joko liian korkealla tai liian matalalla. Matalilla verensokereilla olen lisäksi tosi tunteellinen.

Jami suhtautuu raivokohtauksiin usein hyvin tyynesti ja pyytää Mariaa tarkistamaan verensokerin. Ennemmin Jamia mietityttää Marian yksinolo. Jami suorittaa tällä hetkellä vuoden varusmiespalvelusta. Koronan takia Jami on kuukauden kerrallaan armeijassa ja kaksi viikkoa kotona.

- Murehtisin varmasti muutenkin, mutta koska Marialla on diabetes, pelottaa vielä enemmän, kun emme näe pitkään aikaan ja Maria on yksin kotona. Onneksi voi kuitenkin viestitellä ja soitella.

Maria ja Jami ovat asuneet yhdessä runsaan vuoden. Myöhään kukkuva Jami saattaa mitata Marian verensokerin tullessaan nukkumaan ja tuoda hänelle välipalaa, jos verensokeri on matalalla.

- Se laskeeko verensokerini matalalle, riippuu aika paljon siitä, mitä olen tehnyt päivän aikana. Jos olen käynyt illalla juoksemassa 10 kilometrin lenkin, vaikuttaa se yöhön tosi rajusti. Silloin ei riitä, että menne nukkumaan 13 mmol/l verensokerilla, ei vaikka olisin syönyt runsaan iltapalankin.

Yölliset voimakkaat hypot pelottavat Mariaa itseäänkin hiukan. Onneksi Maria on kuitenkin oppinut tunnistamaan, miten oma diabetes toimii ja miten varautua erilaisiin tilanteisiin.

Yhteinen maailma on auki

Armeija-aika on ollut molemmille raskasta ja ikävä painaa välillä kovaakin. Kun Jami tulee lomille, onkin parasta vain olla. Pariskunta ulkoilee, katsoo elokuvia ja sarjoja sekä laittaa ruokaa yhdessä. Kerran yksi tuollainen tavallinen koti-ilta sai kuitenkin yllättävän käänteen.

- Viime ystävänpäivänä Jami oli aamulla tuonut minulle kukkia ja suklaata, jota hän ei tavallisesti tee. Ihmettelin asiaa, mutta laitoin sen merkkipäivän piikkiin. Illalla kokkaillessamme, Jami yhtäkkiä kysyi minulta, haluaisinko tällaisen typerän tykkimiehen itselleni. Olin uskomattoman onnellinen, enkä meinannut pysyä pystyssä. Vastasin tietenkin kyllä, Maria muistelee hymyillen.

- Tein vain päätöksen, että haluan viettää Marian kanssa loppuelämäni, enkä miettinyt itse kosintaa kovinkaan kauaa. Seuraavana päivänä menimme yhdessä ostamaan sormuksia, Jami lisää.

Tulevaisuuteen pariskunta suhtautuu päivä kerrallaan -taktiikalla. He eivät vielä ole suunnitellut mitä yhteiseen tulevaisuuteen kuuluu, sillä paljon riippuu siitä, mihin kaksikko lähtee opiskelemaan tai töihin, kun Jami kotiutuu armeijasta. Diabeteksella ei pariskunnan elämässä tule olemaan sen isompaa roolia kuin tähänkään asti.

- En usko, että diabetes on tuonut tai tuo mitään erityistä suhteeseemme, mutta ei se ole mitään myöskään vienyt, Jami painottaa.