Ammatti, asepalvelus, sosiaaliturva

kiminelio

Autotohtorin muisti ei pätki eikä käsi vapise

Tuning-auto, Ford Mustang tai Chevrolet Camaro, ei mikään tuliterä, vaan sellainen, jossa on vähän ruuvattavaakin. Sellaisen auton alla Kimi Hohenthal, 21, haluaisi tulevaisuudessa ryömiä.

Nyt menopeliksi saa kuitenkin kelvata tummanvihreä pikku-Skoda, sillä senkin ajokunnossa pitämisessä riittää haasteita.

–Älä säikähdä tuota ääntä, kotterollani on tällainen hassu ominaisuus, Kimi hymyilee auton päästäessä kaksi kimeää piippausta.

Vekkuli nelipyöräinen ei ole ollut mikään helpoin perheenjäsen, mutta onneksi Kimillä pysyvät työkalut hanskassa, sillä hän opiskelee kolmatta vuotta Vantaalla ammattiopisto Variassa automekaanikoksi. Autojen parissa työskentely on ollut Kimin suuri unelma pienestä asti.

–Oli melkoista juhlaa, kun 13-vuotiaana pääsin laittamaan setäni kanssa hänen autojaan – jeeppiä ja kuplavolkkaria. Silloin päätin, että näitten vekottimien kanssa haluan viettää tulevaisuudessa myös jokaisen arkipäiväni.

Kimi pohti ensin lähtevänsä opiskelemaan logistiikka-alaa, sillä hän halusi autonkuljettajaksi. Tielle ilmestyi kuitenkin odottamattomia esteitä.

–Diabetes puhkesi 9-luokalla, kun olin 16-vuotias. Olin lukenut diabeteksesta ainoastaan biologiankirjasta, muuten koko sairaus oli minulle hepreaa. Kenelläkään tuttavillani ei ollut diabetesta, siksi tämä kaikki tuli melkoisena yllätyksenä.

Suunnitelmien muututtua Kimi päätti ottaa aikalisän ja mennä kuluttamaan lukion penkkiä. Se päätös ei Kimiä kaduta.

kimi1w
Kimi tutkii ja korjaa testilaitteella auton elektronisia osia.

Hyppy isoihin haalareihin

Nyt Kimillä on menossa kolmas ja samalla viimeinen ammattiopiston harjoittelujakso. Sen hän suorittaa Vantaan Autokeskus Airportissa, kuten edelliselläkin kerralla.

–Minua pyydettiin tänne uudestaan työharjoitteluun, ja mikäs siinä, sillä työkaverit ovat kivoja ja työtehtävät ennalta tuttuja. Teen täällä autojen perus- sekä katsastushuoltoja ja vaihdan renkaita.

Vielä toistaiseksi Kimin työtä valvoo ammattimekaanikko, mutta keväällä 2015 Kimi valmistuu ja hyppää itse ammattilaisen haalareihin. Noiden haalareiden täyttämiseksi on takataskussa oltava muutakin kuin muttereita ja ruuveja.

–Paras mekaanikko on sellainen, joka osaa ratkaista ongelman kuin ongelman, oli kyseessä sitten minkä merkkinen auto tahansa.

Mestarimekaanikkotittelin saadakseen on osattava niin sähkötekniikan teoria kuin käytännön hitsauskin. Oman kiinnostuksen lisäksi koulussa on oltava hereillä.

–Ensimmäinen vuosi koulussa keskityttiin pelkästään teoriaan, mutta kaksi seuraavaa vuotta olemme olleet käytännössä koko ajan hallilla, jossa korjaamme niin purkuautoja kuin oikeiden asiakkaidenkin autoja.

kimi2w
Auton korjaaminen on välillä kuin palapelin rakentamista – kaikki osat on tunnettava ja tiedettävä tarkalleen mihin ne kuuluvat. Väärin rakennettu auto ei toimi.

Siivotessa roiskui

Kimi paljastaa, että matkan varrella on sattunut jos jonkinlaisia kommelluksia, mutta pahin tapaturma hänelle sattui vasta tänä vuonna. Tosin sekään ei tapahtunut auton konepellin alla.

–Olin muutama viikko sitten siivoamassa koululla hallin lattioita syövyttävällä pesuaineella. Sitä roiskahti vahingossa silmääni ja näköni lähti kokonaan muutamaksi päiväksi.  Se oli pelottavaa, ja ehdin jo miettiä näenkö toisella silmällä enää koskaan. Onneksi näkö kuitenkin palasi vähitellen, sillä täällä harjoittelussa olisi voinut olla hieman haastavaa puolisokeana, Kimi hymähtää.

kimi6w
Kerran Kimi joutui luokkakavereidensa kanssa tutkimaan käynnistysvaikeuksista kärsivän auton läpikotaisin, kunnes vika löytyi. Auton ajaminen ulos hallista oli Kimin mielestä silloin erityisen palkitsevaa.

Diabetes ei ole työhaastattelun ykkösaihe

Diabeteksen kanssa Kimillä ei ole ollut suurempia ongelmia, vaikka välillä hypo onkin päässyt yllättämään.

–Vaikka ei ehkä uskoisi, autojen korjaaminen on välillä melko fyysistä hommaa kun ruuvataan isoja osia paikoilleen. Verensokeri saattaa laskea helposti liian alas varsinkin, jos ei ole varautunut fyysisiin työsuorituksiin. Silloin menen heti pitämään tauon ja juomaan kupin kahvia ekstrasokerilla.

Kimi tarkkailee verensokeria muutaman kerran päivän aikana ja pistää avoimesti insuliinia työ- ja koulukavereiden seurassa. Kaikki hallilla olevat mekaanikot tietävät Kimin diabeteksesta, eivätkä katso pahalla pieniä taukoja pakertamisen välissä.

–En peittele diabetestani, mutta työhaastattelussa en ensimmäisenä mainitse asiasta, vaikka ehkä pitäisi. Olen kuitenkin huomannut, että kaikki eivät tunne tätä sairautta vielä riittävän hyvin. Joissakin työhaastatteluissa diabetes saattaa nousta kynnyskysymykseksi, vaikka siihen ei olisi mitään syytä. Siksi aion jatkossakin paljastaa suuren salaisuuden vasta ensimmäisten työpäivien aikana.

Kimi toivoo, että tulevaisuudessa hänellä olisi näitä haastattelutilanteita useampikin. Kesätöihin mekaanikonalku jää harjoittelupaikkaansa, mutta sen jälkeen hän haluaisi pidentää ansioluetteloaan useammallakin sivulla.

–Kaukana tulevaisuudessa siintää unelma omasta pienestä autokorjaamosta. Sitä ennen haluan kuitenkin kartuttaa osaamistani monessa erityyppisessä työpaikassa – nelipyöräisten kanssa tietysti.

kimiBMW w
Kimin harjoittelupaikassa paitsi korjataan autoja, myös myydään upouusia menopelejä, joiden kiillotetusta pellistä voi helposti ohimennen tarkistaa onko tukka varmasti hyvin.


Artikkeliin liittyvät asiasanat:

ammatinvalinta diabeteksesta kertominen työnhaku
Elina Luomaw
Teksti ja kuvat
Elina Luoma