Syömishäiriön selättäneen Lauran?
Rap-muusikko Stepan?
Ensimmäisenä diabeetikkonaisena armeijan käyneen Petran?
Ja hypoista kärsineen Kaapon?
He lähettivät teille joulukortit, joista selviää, mitä heille kuulu nyt.
Moikka kaikki!
Palasin juuri unohtumattomilta koiramessuilta,
jossa koirani Juuso sai Kennelliiton Sankarikoiran arvon ihmishengen, minun
henkeni pelastamisesta.
Tapaus sattui viisi vuotta sitten eräänä marraskuisena yönä. Juuso hyppi edestakaisin sängyn ja lattian väliä ja haukkui. Menin rauhoittelemaan Juusoa, mutta kun yritin jatkaa uniani, sama meininki jatkui. Lopulta minulla meni hermot. Nousin ylös ja aloin selvittää syytä koirani outoon käytökseen. Olin joskus lukenut, että koira voi haistaa matalan verensokerin. Minulla oli aiemminkin ollut oireettomia hypoja, joten päätin tarkistaa asian. Ottaessani mittarin käteeni, hiljeni Juuso täysin ja alkoi tuijottaa minua kiinteästi. Mittari näytti LO eli alle 0.7 mmol/l. Ilman Juusoa en ehkä olisi herännyt.
Nykyisin hypot ovat vähentyneet sensoroivan pumpun ansiosta. Hoitoväsymys ei enää piinaa minua, sillä minulla on nykyisin enemmän aikaa hoitaa itseäni – aikaa miettiä ja pohtia rauhassa kaikkia hoitopäätöksiä. Runsas ajanmäärä johtuu siitä, että olen nykyään varhaiseläkkeellä. Luin itseni sairaanhoitajaksi, mutta työskentelystä ja haastavan diabetekseni hoidosta ei vain tullut mitään. Aluksi lääkäreiden päätös tuntui kamalalta ja minun oli vaikea sopeutua ajatukseen. Nyt olen kuitenkin kiitollinen, että lääkärit välittävät minusta ja elämänlaadustani näin paljon.
Tänään minun olisi tarkoitus soittaa diabeteshoitajalle ja kysyä häneltä vinkkejä joulun viettoon diabeetikkona. Rakastan joulua ja haluan silloin ottaa mahdollisimman rennosti ja nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, niin ja joulutortuista. Joulu ei olisi mitään ilman torttuja! Joulun vietän omassa kodissani mieheni, kolmen papillonin ja uuden perheenjäsenemme Kassu-pupun kanssa.
Uuden vuoden haaveeni on päästä Norjaan. Olisi mahtavaa matkustaa vuonojen maahan koiranäyttelyyn Kaapon kanssa.
Rauhallista joulua ja unelmoivaa uutta vuotta!
Terkuin, Sanna Nurmela
Lue Sannan haastattelu täältä
Heippa, ja terveisiä täältä vauvantuoksuisesta maailmasta!
Saimme avopuolisoni kanssa rakkaan esikoisemme kolme kuukautta
sitten. Alussa oli tosi vaikeaa oppia yhdistämään
lapsen rytmiä omaan rytmiin ja verensokerini heittelivät tosi paljon. Minulla oli useita matalia ja tuntui, että
saan koko ajan syödä. Toisinaan taas saatoin unohtaa pistää pitkävaikutteisen
ja no tiedätte, mitä siitä seurasi.
Nyt olen kuitenkin Libren avulla saanut niskaotteen verensokereista ja vauvankin kanssa on alkanut rutiinit muodostumaan, mikä myös helpottaa diabeteksen hoitamista.
On käsittämätöntä, mihin ihmiskeho pystyy ja kuinka nopeasti keho alkaa toipua raskaudesta ja synnytyksestä. Muuttuvaan kehooni olen suhtautunut myönteisesti. Olen oppinut arvostamaan omaa kehoani paljon enemmän tämän "suorituksen" jälkeen, onhan se antanut maailmaan suurimman lahjan mitä toivoa voi.
Mikään ei voita sitä tunnetta, kun lapsi tuhisee
sylissä ja hymyilee unissaan. Tätä tuijottelua aion harrastaa paljon
ensimmäisenä yhteisenä joulunamme.
Olen jouluihminen koko sydämestäni, mutta tämä joulu merkitsee minulle Anni-lapseni vuoksi erityisen paljon. Vietämme jouluaaton rentoutuen ja herkutellen ensin minun vanhempieni ja mummuni luona, ja sitten mieheni vanhempien luona. Lempiherkkujani ovat Vihreät kuulat, piparit, suklaa ja totta kai glögi. Jouluna en stressaa verensokereista, vaan syön hyvin ja nautin.
Riemuisaa joulunaikaa!
Toivoopi, Laura Perttula
Lue Lauran haastattelu täältä
Terve kaikki Inspiksen lukijat!
Mitä teille kuuluu? Minulle kuuluu oikein hyvää.
Kasvatustieteiden opinnot etenevät ja nautin edelleen musiikin tekemisestä, joten kaikki näyttää olevan niin kuin pitää. Sain viime talvena käyttööni Freestyle Libren, ja tuntuu, että olen sen ansiosta oppinut diabeteksesta tämän vuoden aikana enemmän kuin koko elämäni aikana. Liikunta on myös tehnyt hyvää niin diabetekselle kuin henkiselle hyvinvoinnilleni.
Odotatko sinä joulua? Minä odotan kovasti, sillä pääsen käymään kotonani Sodankylässä ja näkemään vanhempiani. Pääsen tapaamaan myös joulupukkia, sillä olen sanonut äidille, ettei minua tarvitse odottaa, mikäli joulupukki ei tule käymään.
Kun aattoilta on ohi, yritän ottaa lopun joulun rennosti.
Usein vapaa-aika ja hassu vapaudentunne saavat minut kuitenkin tekemään
musiikkia.
Joululaulut tuovat minulle muistoja kaamosajasta, joten en ole hirveä joululaulujen ystävä, mutta samaan aikaan niihin liittyy myös hyviä muistoja. Heinillä härkien kaukalon on lempijoululauluni. Viimeksi lauloin sitä ihan spontaanisti futisjoukkueen saunaillassa ja sain kaikki nauramaan. Se piristi meininkiä mainiosti.
Iloista joulunodotusta!
T: Joni ”Stepa” Stenberg
Lue Stepan haastattelu täältä
Hei, ja sinivalkoisia Suomen juhlavuoden viimeisiä päiviä!
Eikö meillä ollutkin upeat syntymäpäiväjuhlat? Minusta on niin hienoa, että Suomi on kyennyt säilyttämään vapautensa ja itsenäisyytensä jo 100 vuoden ajan. Meillä on koko maailman mittakaavassa erittäin hieno ja puolustamisen arvoinen maa. Minä haluan olla tarvittaessa käytettävissä ja siksi alun perin hain armeijaan.
Aliupseerikoulun jälkeen siirryin Riihimäen
Viestirykmentistä palvelemaan Saaristomeren Meripuolustusalueelle Turkuun,
josta kotiuduin kersanttina.
Merivoimissa
ei aiemmin ollut palvellut diabeetikoita, mutta kaikki meni siellä, niin kuin
muutenkin koko palveluksen aikana, oikein hyvin. Mitä nyt leireillä insuliineja
joutui varjelemaan kovilta pakkasilta, ja kerran verensokerimittarini näyttö
halkesi eräässä harjoituksessa. Mutta eivät nämä menoa haitanneet!
Diabeetikkona tärkeintä on erityisesti oma asenne, mutta myös diabeteksen hyvä hoitotasapaino, johon liittyen erityisesti suunnittelu ja ennakointi.
Asepalveluksen suorittaminen oli mielenkiintoista ja opettavaista aikaa, jota muistelen lämmöllä. Toisin kuin vanhat jäärät väittävät, armeija ei ole pelkkää aivotonta huutamista. Siksi suosittelenkin inttiä sinulle lämpimästi, jos vain oikeasti löytyy tahtoa ja motivaatiota asiaan. Olin ensimmäinen Suomen Puolustusvoimissa asepalveluksen suorittanut diabeetikkonainen, enkä ole sulkenut pois mahdollisuutta hakeutua töihin Puolustusvoimiin joskus myöhemmin. Nyt opiskelen kuitenkin kolmatta vuotta ajoneuvo- ja kuljetustekniikan insinööriksi ammattikorkeakoulussa.
Vaikka itsenäisyyspäivä on minulle arvokas muistelemispäivä, on joulu se kaikkein tärkein juhla, jota odotan innolla. Vietän joulua yhdessä perheeni kanssa rauhoittuen.
Toivottavasti sinun joulusi on rentouttava ja ensi vuotesi tarmokas!
Terveisin, Petra Hämäläinen
Lue Petran haastattelu täältä
Moi vaan!
Joulu lähestyy ja minä ainakin
odotan sitä ihan innoissani!
Jouluna olen lomalla kokkiopinnoistani, vaikka
vietän kyllä silloinkin aikaani patojen ääressä, sillä valmistan jouluruokaa
yhdessä perheeni kanssa. Hyvä ruoka on iso, tärkeä osa jouluani.
Odotan innolla myös Skype-puheluita sisaruksilleni. Veljeni on tällä hetkellä Kreikassa ja siskoni Yhdysvalloissa. Tärkeintä joulussa minulle on kuitenkin rentoutuminen. Ainoa, jonka suhteen en hellitä joulunakaan, on diabetes. Minulle kun on sattunut kaksi insuliinishokkia aikaisemmin juuri jouluna. Siksi aion olla tänä vuonna erityisen skarppina.
Kokonaisuudessaan diabeteksen kanssa sujuu suhteellisen hyvin. Välillä on vaikeampaa ja välillä taas helpompaa, mutta sellaistahan se elämä pitkäaikaissairauden kanssa on. Nyt verensokerit ovat pysyneet öisin hyvällä tasolla, mutta päivisin mennään edelleen matalalle. Viime keväänä heräsin sohvalta, kävelin peilin eteen ja huomasin, että puolet naamastani on veressä. Tajuntani oli kadonnut pitkäksi aikaa, joten en tiedä, mitä oli tapahtunut. Lääkärini epäili verensokerini olleen liian alhaalla. Tapauksen vuoksi vietin kolme päivää sairaalassa. Niin, että ymmärrät varmaan, etten todellakaan halua näitä lisää! No kaikki sujuu varmasti hyvin, kunhan vain jaksan joulunakin tsempata, enkä pistellä mitä sattuu. Muista sinä tehdä samoin!
Hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta!
Terveisin, Kaapo Koivisto
Lue Kaapo haastattelu täältä
