Klassista rokkia punk-asenteella soittavan Rock-Criminalsin tie on ollut nousujohteinen. Eikä ihme: laulaja-kitaristi Aleksi Pylvänäiseltä onnistuu verensokerin mittaaminen sulavasti - vaikka kesken biisin.
2014, Tubecon
Maailman ensimmäinen Tubecon on juuri alkamassa. Tubettajien lisäksi Hartwall Arenan bäkkärillä parveilee muutama katu-uskottava rokkijätkä. He ovat Rock-Criminals-yhtyeen laulaja-kitaristi Aleksi Pylvänäinen, basisti Markus Silvo ja rumpali Luka Einola.
- Tubecon oli näytönpaikka ennen kaikkea meille itsellemme. Keikan jälkeen muistan ajatelleeni, että tämä oli vasta alkua. Olen aina pyrkinyt katsomaan eteenpäin ja tekemään asiat koko ajan paremmin. Mielestäni se on yksi avain menestykseen, laulaja-kitaristi Aleksi Pylvänäinen, 20, miettii.
Aleksi oli se, joka antoi alkusysäyksen Rock-Criminalsille. Musiikista innostunut seiskaluokkalainen totesi luokkakavereilleen reippaasti, että ”nyt pojat laitetaan bändi pystyyn”. Jokainen soitin löysi luontevasti soittajan, sillä pojat olivat tapailleet melodioita jo alakoulussa.
- Kliseistä tai ei, minä olen laulanut jo ennen kuin opin puhumaan. Musikaalisuus tulee verenperintönä isältäni, joka soitti rumpuja harrastebändissä. Kotona kuunneltiin paljon musiikkia, erityisesti Hanoi Rocksia ja Peer Güntia.
Kun yläkoulun häämötti loppuaan, Rock-Criminalsin kappaleet vaihtuivat covereista omiin biiseihin, joita Aleksi puski ilmoille hiki hatussa. Bändin toinen kitaristi Joona-Samuli Järvinen astui mukaan kuvioihin kolmisen vuotta sitten, ja alkoi tehdä biisejä yhdessä Aleksin kanssa.
- Kirjoittamani kappaleet ovat ikään kuin päiväkirjamerkintöjä ja käsittelevät aiheita, jotka ottavat minua päähän. On totta, että vaikeista jutuista on helpompi kirjoittaa biisejä, koska negatiiviset tunteet ovat usein voimakkaampia. Diabeteskin voisi olla todella hyvä tulevaisuuden biisiaihe Rock-Criminalsille, ja varmasti, kun oikeanlainen mielentila iskee, siitä saadaan vielä kappale ilmoille, 4-vuotiaana ykköstyypin diabetekseen sairastunut Aleksi lupaa.
Tällä hetkellä bändi on studiossa väsäämässä uutta musiikkia. Uusi biisi tullaan kuulemaan kesän tai viimeistään alkusyksyn aikana.
2017, Nosturi
Euroopan isoimman bändikilpailun Emergenza Festivalin finaali Helsingin Nosturissa on lähes loppuunmyyty. Aleksin fiilis on epätodellinen. Hän tarkistaa puhelimestaan verensokerin vielä kerran. Se on tavanomaista korkeammalla ja hyvä niin.
- Pyrin pitämään verensokerin hieman korkeammalla ennen lavalle menoa, sillä keikkamme ovat aika energisiä, joten verensokeri laskee setin aikana lähes poikkeuksetta. Tämä on ollut hyvä systeemi, sillä kesken keikan ei ole vielä koskaan tarvinnut syödä, vaikka toki minulla on kulisseissa aina jotain hätävaraa saatavilla.
Vaikkei kisassa voittoa tullutkaan, on Nosturin lavalla esiintyminen Aleksin elämän huippuhetki. Juhlajuomia ei bäkkärillä kuitenkaan kilistelty; Aleksi itse ei käytä alkoholia juuri lainkaan, ja keikoilla hänellä on nollatoleranssi.
- Emme ole vielä niin iso bändi, että meillä olisi omat roudarit, vaan kärräämme itse kamamme pois ja keikkapakuakin on jonkun ajettava. Keikalla on muutenkin tärkeää keskittyä olennaiseen: musiikkiin.
Pojat asuvat Haminassa, joten keikkareissut venyvät usein myöhään. Valvominen saa Aleksin verensokerin heilahtelemaan.
- Ihan hyvin kuitenkin sujuu, kun muistaa syödä säännöllisesti ja korjaa korkeat ja matalat heti, Aleksi painottaa.
2018, X Factor Suomi
Tylsä päivä kesätöissä. Aleksin silmiin osuu mainos, joka saa päivän paranemaan kertaheitolla.
- Laitoin bändin WhatsApp-ryhmään viestin, jossa kerroin, että ilmoitin meidät juuri X Factoriin. Aluksi jätkät vähän kauhistuivat, mutta lähtivät kyllä sitten innolla messiin.
Koelauluissa pojat vetivät oman kappaleensa Black Socks ja saivat itse Michael Monroenkin pomppimaan riemusta. Bändin tie vei lopulta Tuolihaasteeseen asti. Se oli Rock-Criminalsille enemmän kuin he uskalsivat toivoa.
- Me lähdimme hakemaan kisasta näkyvyyttä ja sitä me todellakin saimme.
Nyt pojat tunnistetaan helposti kadulla, ja töissäkin Aleksi törmäilee jatkuvasti ”Rock-Criminals”-kannustushuutoihin ja rock-käsimerkkiä näyttäviin lapsiin.
- Työskentelen opettajan sijaisena yhtenäiskoulussa. Opettajan työ ei kuitenkaan ole varsinainen haaveammattini, vaan minua kiinnostaisi journalismi. Toki musiikki on se ykkönen. Olisi mahtavaa, jos voisimme tehdä säännöllisiä kiertueita ja elättää itsemme musiikilla.
Se mikä on bändin seuraava merkkipaalu, ei vielä kukaan tiedä. Jos se Aleksista riippuu, on tulossa isoja juttuja, joita ei estä mikään. Ei edes diabetes.
- Olen alusta asti pyrkinyt suhtautumaan sairauteeni positiivisesti. Vanhempani ovat aina sanoneet minulle, että voin tehdä mitä vain pienesti soveltaen. Menen terveys edellä ja tiedostan, että minun on järkevämpi tehdä asiat tietyllä tavalla toisin kuin terveen ihmisen, mutta en silti jätä mitään kokonaan tekemättä diabeteksen vuoksi.
