Jästiystävä vie ajatukset pois diabeteksesta

15-vuotias Emiilia Rakkolainen (kuvassa vasemmalla), ja Jenni Nieminen, 16, tutustuivat yhteisen teatteriharrastuksen kautta. Emiiliasta on mukavaa, että Jennin kanssa voi jutella muustakin kuin diabeteksesta, esimerkiksi kaksijalkaisista peuroista.

Hah-ha-ha-hah-hah. Ha-ha. Niin yksinkertaisesta rallatuksesta voi lähteä liikkeelle syvä ystävyys. Emiilia ja Jenni tapasivat ensimäistä kertaa kolme vuotta sitten, kun Emiilia siirtyi lasten teatteriryhmästä nuorten ryhmään, jossa Jenni oli näytellyt jo vuoden.  Emiilia hyräili sävelmää, jota Jenni sitten jatkoi. Kaksikko huomasi viihtyvänsä toistensa seurassa hyvin. Ensi-ilta oli tulossa, joten tuoreet tuttavuudet päättivät jännittää koitosta yhdessä.

–Jenni tuli luokseni kylään ja teki minulle ruokaa, jonka jälkeen menimme yhdessä enskariin. Siitä asti olemme hengailleet yhdessä viikoittain, Emiilia hymyilee.

Ystävykset katsovat yhdessä paljon elokuvia, käyvät kävelyllä ja juttelevat. Emiiliaa ja Jenniä yhdistää samanlaiset kiinnostuksenkohteet ja yhteinen huumori.

–Pidän Emiiliassa siitä, että hänen kanssaan voi heittää typerää läppää, mutta myös keskustella syvällisesti. Pohdimme esimerkiksi mitä, jos avaruudessa on elämää ja siellä asustaa vaikkapa kaksijalkaisia peuroja, Jenni nauraa.

Diabetes ei kuulu kaksikon vakiopuheenaiheisiin, vaikka Emiilia välillä harmitteleekin Jennille korkeasta verensokerista johtuvaa kehnoa oloa. Emiilia on yrittänyt selittää Jennille, että hyperissä tuntuu, kuin ei olisi nukkunut tai syönyt viikkoon. Jennin on kuitenkin vaikea pohjimmiltaan ymmärtää Emiilian oloa, eikä hänen tarvitsekaan. Diabetesleireiltä saadut lukuisat diabeetikkoystävät ovat sitä varten.

–Diabetesystävä on hyvä olla olemassa, sillä hän ymmärtää puolesta sanasta, mikä diabeteksessa ärsyttää. On kuitenkin tärkeä olla myös ystävä, jolla ei ole diabetesta, jottei elämä pyöri vain sairauden ympärillä, Emiilia painottaa.

Jennin seurassa on turvallista olla

Jennillä on tapana huolehtia, että Emiilian olo kohenee hypon jälkeen ja että hän muistaa mitata verensokerinsa. Emiiliasta huolenpito tuntuu ihanalta.

–Se tuntuu paljon paremmalta eikä ollenkaan niin ärsyttävältä kuin esimerkiksi vanhempien huolehtiminen. On mahtavaa, että Jenni osoittaa näin välittävänsä minusta ja voinnistani.

Jenni kuuli Emiilian diabeteksesta ensimmäistä kertaa teatterikerhon tutustumisleikissä. Vaikka Jenni ei tiennyt diabeteksesta enempää kuin mitä terveystiedon tunnilla oli juuri opetettu, ei hän hätkähtänyt tilannetta lainkaan. Diabetes on Jennistä luonnollinen osa Emiiliaa.

Improvisointia lavalla ja lavan vieressä

Emiilia harrastaa piirtämistä ja kirjoittamista, Jenni kuoroa ja animaatioiden tekemistä. Silti molempien ykkösharrastus on usean vuoden jälkeenkin näytteleminen. On kiva harrastaa mukavassa porukassa, jossa uskaltaa eläytyä.

–Aloitimme molemmat teatteriharrastuksen neljä vuotta sitten. Viimeksi tehty näytelmä oli meidän kolmas yhteinen. Emiilia esitti siinä huumekoukussa olevaa poikaa ja minä hänen suojelusenkeliään. Sitä oli kiva näytellä, sillä siinä pääsi heittäytymään, Jenni sanoo.

Välillä kaksikko joutuu improvisoimaan muuallakin kuin lavalla.

–Olimme valtakunnallisessa teatterinuorten kilpailussa yleisönä, kun pumppuni alkoi huutaa kesken tuomariarvioinnin. Kanyyli oli irronnut ja minun oli pakko poistua takahuoneeseen vaihtamaan setti, jotta sain laitteen hiljaiseksi. Se oli tosi noloa, Emiilia nauraa.

Muut katsoivat Emiilian toimenpidettä inhoten, mutta Jenni tuli hänen luokseen innokkaasti haluten tietää kaiken pumpusta. Emiiliasta on mukavaa, että hänellä on ystävä, jota kiinnostaa asia, joka on niin kiinteästi osa häntä. Se, että Emiilialla menee niin hyvin diabeteksen kanssa, onkin osin Jennin ansiota.