Mielen murheet kiinnostavat Oskaria

Sairaanhoitajaopiskelija Oskari Niemistä, 21, kiinnosti lukiossa terveystieto ja psykologia. Opiskeluiden aikana haave psykiatriseen hoitotyöhön suuntautumisesta on kuitenkin muuttunut, eikä vähiten diabeteksen takia.

Potilas pitelee tuolia ilmassa ja sylkee suustaan uhkauksia. Käytävällä on jännittynyt tunnelma. Oskari Nieminen yrittää rauhoitella potilasta ja miettii kuumeisesti seuraavaa liikettään. Tyynnyttely ei kuitenkaan tuota tulosta ja Oskarin on pakko painaa hälytysnappia. Sireeni alkaa soida ja potilas laskee tuolin välittömästi alas. Paikalle ryntää joukko hoitajia ja vartijoita. Oskaria turhauttaa.

–Kun koko iso porukka saapui paikalle, oli osastolla aivan rauhallista. Siinä oli sitten selittelemistä, miksi painoin hälytysnappia, vaikkei kukaan minua päätöksestäni läksyttänytkään.

Hälytysjärjestelmä on erittäin tärkeä olla olemassa, sillä psykiatrisessa sairaalassa työskennellään mieleltään vakavasti sairaiden, väkivaltaisten ja arvaamattomien potilaiden kanssa. Rankat ihmiskohtalot saivat kesätöissä olleen Oskarin hätkähtämään.

–Muutaman kerran kyllä mietin, että mihin olinkaan itseni laittanut. Oli raskasta työskennellä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät halunneetkaan ottaa apua vastaan.

Oskari työskenteli kahden ja puolen kuukauden ajan sisäisenä sijaisena, eli tuurasi siellä, missä oli kulloinkin vajausta henkilökunnassa. Isossa sairaalassa titteli tarkoitti käytännössä sitä, että Oskari vaihtoi osastoa lähes päivittäin. Vaihteleva työnkuva teki diabeteksen hoitamisesta haastavaa.

–Jos tein ruumiillisesti raskasta työtä, verensokerini laski helposti hypoille. Yritin ratkaista tilanteen niin, että pidin verensokeriani koko työpäivän ajan hieman tavallista korkeammalla. Siinä kävi kuitenkin niin, että jos päivä olikin rauhallinen, nousi verensokerini helposti liian korkealle.

Harjoittelut avartavat

Sairaanhoitajaopinnot kestävät kolme ja puoli vuotta. Iso osa opiskelusta kuluu työharjoittelussa. Ensi keväänä valmistuva Oskari on kahlannut läpi alan kesätöiden lisäksi monet eri harjoittelupaikat.

–Olen ollut terveyskeskuksen vuodeosastolla, kirurgisella osastolla, lastentautien osastolla, keuhkosairauksien poliklinikalla ja vanhuspsykiatrian osastolla, joka sai minut itse asiassa hakemaan kesätöihin psykiatriseen sairaalaan.

Nyt Oskari harjoittelee terveyskeskuksen vastaanotossa, jossa hän haastattelee potilaita ja tekee erilaisia pieniä toimenpiteitä. Vaiheikkaan kesän jälkeen rauhallinen vastaanottotyö tuntuu Oskarista mukavalta.

–En ehkä ole psykiatrisessa sairaalassa kohtaamieni vauhdikkaiden ja vaarallisten tilanteiden hoitaja, vaan miedommat mielenterveysongelmat, kuten ahdistuksen ja masennuksen hoito voisivat olla juttuni. Vastaanottotyössä diabeteksen hoitaminenkin sujuu paljon helpommin, sillä päivät ovat suurin piirtein samanlaisia ja potilaiden välissä ehtii hyvin hoitamaan itseäänkin. Vaikka HbA1c:tä ei ole vielä mitattu, uskon, että se on laskenut viime kerrasta.

Oskarilla on käytössään insuliinipumppu ja siinä ajoittainen sensorointi. Viime käynnillä lääkäri suositteli Oskarille Libreä, jotta verensokerit olisivat tarkistettavissa nopeasti ja helposti töissäkin, myös silloin, kun sensorointi ei ole käytössä.

Uskon, koska tiedän

Oskarilla on jäljellä kaksi harjoittelua, joista ensimmäisen hän suorittaa sisätautien osastolla, eli siellä missä hoidetaan myös aikuisia diabeetikoita. 10-vuotiaana diabetekseen sairastunut Oskari on pohtinut myös diabeteshoitajan ammattia.

–Minua kuitenkin mietityttää, että silloin koko elämäni pyörisi diabeteksen ympärillä. Uskon myös, että minun tulisi helposti annettua ohjeita enemmän diabeetikkona, ei niinkään sairaanhoitajana.

Sairaanhoitajaopiskelut ovat kuitenkin opettaneet Oskarille itselleen tärkeitä huomioita diabeteksesta.

–Suurin on se, että tiedän ja olen nähnyt, mitä tapahtuu, jos tätä sairautta ei hoida hyvin. Se on oikeasti aika valtava motivaattori.

Vaikka sairaanhoitaja-Oskari on selvillä faktoista, diabeetikko-Oskari tietää, ettei aina vain jaksa tsempata.  Välillä pienetkin asiat diabeteksen hoidossa ottavat nuppiin.

–Tosi usein ärsyttää se, että jos lähden vaikkapa kaupungille ja tulee hypo enkä olekaan muistanut ottaa mitään syömistä mukaan, pitää mennä kauppaan ja ostaa jotain turhaa mehua. Tai jos verensokeri on pitkään ollut korkealla, eikä se laske vaikka päällä seisoisi, niin sekin ärsyttää.

Varsinaisesta hoitoväsymyksestä Oskari ei kuitenkaan ole koskaan kärsinyt, mutta tietää tulevan ammattinsa kautta, että sellaisia diabeetikoita on paljon. Heidän Oskari toivoo hakeutuvan empimättä avun äärelle.

–Ymmärrän, että monelle tekee tiukkaa myöntää, ettei pysty hoitamaan itseään. Mutta kun avaa suunsa, tilanne helpottaa huomattavasti nopeammin. Kerro pahasta olostasi ensin diabeteshoitajalle. Jos tilanne ei helpota, voit mennä juttelemaan asiasta psykiatriselle sairaanhoitajalle, Oskari neuvoo.