Anniina Pollari, 19, ja Samuli Salmela, 21, ovat seurustelleet kaksi vuotta. Yhdessä he katselevat elokuvia, pelaavat pleikkaria tai vain juttelevat. Riittää, kun toinen on lähellä ja tuo tarvittaessa palan leipää, jos kesäisenä hellepäivänä jalat lähtevät yhtäkkiä alta.

–Ei me mitään sen kummempaa yhdessä tehdä, ei pelata hevospooloa tai muutakaan sellaista eksoottista, Samuli sanoo ja saa Anniinan nauramaan.

Tärkeintä on, että toisen kanssa on hyvä ja turvallinen olla. Se on Anniinan ja Samulin suhteessa aivan erityisen tärkeää, sillä Anniina on sairastanut 5-vuotiaasta asti diabetesta.

–Kaikki on mennyt diabeteksen kanssa tosi hyvin. Arvostan sitä, että äiti ja isä hoitivat diabetestani hyvin, kun olin pieni. Siitä oli helppo sitten itsenäistyä, Anniina kertoo.

Samuli ja Anniina muuttivat vuosi sitten Pohjanmaalta Jyväskylään opiskelemaan kasvatustiedettä. Samulista tulee musiikinopettaja, ja Anniina haaveilee yläkoulun opettajan tehtävistä. Muutto kauas kotoa olisi pelottanut ainakin Anniinan äitiä, jos Samuli ei olisi ollut kuvioissa mukana.

–Kerran nuorempana pyörryin yöllä vessaan lukkojen taa, mutta muuten liian matalia verensokereita ei ole ollut, Anniina miettii.

–Onhan ollut. Silloin hellepäivänä, kun olimme lähdössä huvipuistoon, toin sinulle leipää, kun sinulla oli matalan verensokerin tuntemuksia. Sitten sanoit, että olo on jo ihan hyvä ja nousit. Jalat lähtivät alta ja sitten odoteltiin vielä hetki, että verensokeri nousisi riittävästi, Samuli muistuttaa.

Anniina sanoo, että vaikka Samulin kanssa yhdessä asuminen lisää turvallisuudentunnetta, hän ei kuitenkaan ole kumppanistaan riippuvainen vaan hoitaa diabetestaan ihan itse. Samulin mukaan Anniinaa välillä ärsyttää, jos hän kyselee liikaa verensokeriarvoista ja kehottaa mittailemaan.

Ei syytä salailuun

Anniina on aina ollut hyvin avoin diabeteksen kanssa. Hänen vanhempansa opettivat, että jos aikuinen tuijottaa kun Anniina pistää, voi asiasta reippaasti huomauttaa. Niinpä Anniina kertoi myös Samulille heti ensikohtaamisella diabeteksestaan.

–Meidän mielestämme seurustelukumppanille kannattaa kertoa heti, sillä salailu vain aiheuttaa epäluottamusta parin välille. Ja sittenpähän tietää miten se toinen asiaan suhtautuu. Jos vastapuoli ei halua olla diabeetikon kanssa, on ehkä hänellä itsellään kasvamisen aika, Anniina ja Samuli painottavat.

Samuli kysyi Anniinalta, miten diabetes vaikuttaa hänen elämäänsä ja asia oli sillä käsitelty.

–Tiesin diabeteksesta etukäteen sen, että sairaus johtuu insuliinin erityksen loppumisesta haimassa, mutta en esimerkiksi erottanut 1. ja 2. tyyppejä toisistaan.

Nyt Samuli on jo oikea ekspertti diabeteksen kanssa. Hän osaa toimia oikein, jos Anniinan verensokeri laskee yllättäen, ja paljon muutakin.

–Samuli on pistänyt minua pitkillä autoreissuilla, kun en ole jaksanut pysähtyä ja mittailee hän joskus minun verensokerianikin.

–Joo, viime viikolla mittaaminen sujui jo ihan hyvin. Ei kestänyt enää kahta minuuttia kauempaa, Samuli nauraa.

Diabetes on kuitenkin tuonut myös huolia parin yhteiseen elämään.

–Silloin kun olin armeijassa ja Anniina ei heti vastannut puhelimeen, mietin automaattisesti, että nyt se on pyörtynyt jonnekin, Samuli sanoo.

Myös lasten saaminen huolettaa erityisesti Anniinaa.

–Olen kuullut niin paljon kauhutarinoita diabeetikoiden raskaudesta, että olemme miettineet myös adoptiota yhtenä vaihtoehtona.

Samuli kuitenkin rauhoittelee Anniinaa ja muistuttaa, että hänellä on hyvä hoitotasapaino.

Kolmas pyörä

Anniina kokee, että diabetes on enemmänkin osa hänen persoonallisuuttaan kuin suhteen riippakivi.

–Me olemme sovittaneet neulalaatikotkin yhteisen kotimme sisustukseen, Anniina nauraa.

Jos diabetes ei ole se kolmas pyörä, sellainen on kyllä tulossa syksyllä mukaan kuvioihin.

–Hankimme norjalaisen metsäkissan syksyllä, Samuli hihkaisee.

Parin haaveissa on kissan ja lasten lisäksi hirsitalo järven rannalla. Ensin suunnitelmissa on kuitenkin saada opiskelut päätökseen ja sanoa ”tahdon”.

–Menemme naimisiin vuoden päästä toukokuussa. Olen jo kovasti suunnitellut häitä yhdessä kaasojeni kanssa, Anniina hehkuttaa.

Sitäkin, miten diabeteksen kanssa hääpäivänä toimitaan, on pohdittu. Ruoan pitää olla maittavaa ja ison puvun kanssa pistämiseen olisi keksittävä joku järkevä keino. Anniina sanoo, että ei haittaa, vaikka sokerit sinä päivänä heilahtelisivatkin. Tärkeintä on, että pysyy tajuissaan.

–Jännitin kovasti jo kosinnan yhteydessä, joten se voin olla minä joka pyörtyy, Samuli nauraa.

–No sitten pyörrytään yhdessä, Anniina sanoo hymyillen Samulille onnellisena.