Kurkistus sairaanhoitaja Anu Turusen päiväkirjaan
Pillimehu kuuluu Anun työvaatetukseen
Helsingissä vastasyntyneiden teho-osasto K7:llä toista vuotta työskentelevä sairaanhoitaja Anu Turunen, 25, tekee vaativaa työtä. Päivät ovat usein yli 12-tuntisia ja välillä hektisestä työstä on vaikeaa irrottautua edes ruokatauon ajaksi. Työn sovittaminen yhteen diabeteksen kanssa vaatii tahtoa, sekä taitoa oppia kuuntelemaan itseään. Inspis pääsi seuraamaan Anun työviikkoa lähietäisyydeltä.
Maanantai 4.5.2015
Herään klo 5.50
Ihana aamu, eikä väsytä lainkaan. Mittaan verensokerin, joka on 23,1. Se on melko tavallinen tulos minun aamuuni. Pistän 7 yksikköä NovoRadipidia, katsahdan peiliin, nappaan eväspussin mukaan ja juoksen raitiovaunuun. Tänään päätän mennä vain puolet työmatkasta raitiovaunulla ja kävelen reippaasti puolet. Näin päivä alkaa energisenä.
Työskentelyä klo 7.30–9.00
Ensin saan yöhoitajalta raportin hoidettavasta vauvasta ja sitten teen nopean suunnitelman, miltä päivä voisi näyttää, jos lapsen tila pysyy vakaana. Aamuun kuuluu paljon lääkkeiden antoa, lapsen kokonaisvaltaista voinnin seurantaa ja perushoitoa yhdessä vanhempien kanssa.
Aamiaianen klo 9.00
Aamu oli todella kiireinen, joten pääsin aamupalalle vasta nyt. Tarkistan verensokerin ja toivon, että se olisi vähän laskenut aamuisesta. Jes! Mittari näyttää 8,0, joten pistän 4 yksikköä NovoRadipida ja 5 yksikköä Levemiriä. Teen nopeasti puuron mikrossa ja hörppään juotavan jogurtin. Samalla vaihdan vapun ja viikonlopun kuulumisia työkavereideni kanssa.
Työskentelyä klo 9.30–12.00
Tapaan osastonhoitajan, vaihdamme kuulumiset. Olen vasta 1,5 viikkoa sitten saanut lääkeluvan työpaikassani ja osastonhoitajaa kiinnostaa kuinka työt ovat sujuneet. Minusta on mukavaa, kun muistetaan, että vastuualue on laajentunut ja alkuun jännittää kovasti.
Muuten aamupäivä kuluu perheen parissa työskennellessä ja perustyötehtäviä tehdessä. Avustan erilaisissa tutkimuksissa, esimerkiksi röntgenkuvien ottamisessa, jossa lapsen oikea asento on hoitajan vastuulla. Osastollamme lapset ovat usein myös hengityskoneessa, jossa intubaatioputken oikea sijainti keuhkoissa on millimetrin tarkkaa. Sen valvominen kuuluu työtehtäviini.
Lapsen vointia on myös tarkkailtava jatkuvasti, sillä joskus verenkierto on epävakaa ja verenpaineet saattavat laskea silmänräpäyksessä liian alas. Hoitaja ei siis saa poistua lapsen luota vessaan tai syömään, vaikkapa matalan verensokerin yllättäessä. Siksi varaankin aina potilashuoneeseen pussin, jossa on verensokerimittari, insuliinit ja pillimehu.
Tänään lapsen tila pysyy kuitenkin vakaana ja ehdin viettää aikaa sen perheen kanssa, jonka omahoitajana aloitin eilen.
Lounas klo 12.00
Yleensä olen tarkka lounasajastani ja olen huomannut, että vauhdikkaan aamun jälkeen keskipäivä on paras aika lounaalle. Tuolloin verensokeri ei pääse laskemaan liian alas. Tänään päivä muuttui kuitenkin nopeasti hyvin kiireiseksi, sillä lapsi, jota tänään hoidan, on syntynyt hieman yli 24 raskausviikolla ja on vielä hyvin epäkypsä monen elintoiminnon suhteen. Vieläkään ei olisi ollut aikaa lounaalle, mutta onneksi asiat kuitenkin järjestyivät ja nyt on hyvä hetki lounastaa. Verensokerini on 6,9 ja olen tyytyväinen. Tiedän kuitenkin, että tunninkin venyminen ruokailussa olisi todennäköisesti näkynyt jo liian matalana verensokerina.
Syön lounaan henkilöstöravintolassa. Tänään ruuaksi on soijakasviskastiketta ja perunoita. Hiilihydraatteja kertyy yhteensä 45 ja pistän 4 yksikköä NovoRapidia ennen syömistä.
Työskentelyä klo 12.00–15.30
Iltapäiväkin on hyvin hektinen ja olen iloinen, että tänään olen vain aamuvuorossa ja pääsen lähtemään kotiin jo kello 15.30. Iltapäivän aikana ohjaan perheelle imetyasioita ja kertaan tuoreille vanhemmille lapsen vointia ja jatkoa teho-osastohoidon jälkeen. Tämän lisäksi jaan mietteitä työn sujuvuudesta ja lääkkeidenannosta kollegojeni kanssa. Usein työssäni pohdimme yhdessä työkavereiden kanssa kuinka asiat sujuvat ja miten asiat olisi parhainta tehdä.
Kello 14.45 pohdin meniköhän lounaan hiilihydraattiarvio vähän alakanttiseksi, kun olo on niin tukala ja kuuma. Kuten arvelinkin, verensokeri on 14,2. Pistän 2 yksikköä lisää NovoRapidia.
Viimeisen tunnin aikana kertaan työvuorossa tekemäni asiat ja sen jälkeen raportoin niistä iltavuoroon tulevalle kollegalleni. Näin hänen on hyvä jatkaa ilta loppuun.
Tiistai 5.5.2015
Herään klo 5.50
Verensokeri on 19,2, joten pistän 5 yksikköä NovoRapidia. Muuten aamu sujuu kuten eilenkin, paitsi että raitiovaunussa istuessani huomaan eväideni unohtuneen kotiin. Harmittaa. Saavun työpaikalla kello 7.10.
Työskentelyä klo 7.30-10.00
Tänään suunnittelen aamupalalle lähtöä jo kello 8.15 ja tarkistan verensokerin. Mittari näyttää 10,5, joten aamun insuliiniannos on ollut hyvä.
Työtilanne muuttuu kuitenkin nopeasti ja aamiainen on enää pelkkää toiveajattelua. Alkaa lääkärinkierto ja laboratorionäytteidenotto. Sairaanhoitajat ottavat teho-osastolla itse verinäytteet valtimokanyylin kautta. Seuraavaksi on aamulääkkeiden laittamista ja samalla tehdään yhdessä lääkäreiden kanssa päätöksiä kuinka lapsen hoitoa muutetaan. Töitä on siis paljon, mutta onneksi apua on tarjolla kollegoilta.
Aamiainen klo 10.10
Olen jo tosi nälkäinen. Kahvihuoneessa muistan, että evääthän ovat kotona. Onneksi kaapissa on oma puurohiutalepaketti, joka pelastaa aamuni.
Työskentelyä klo 10.30-13.10
Aamiaisen jälkeen ohjaan taas perhettä ja kerron heille vauvan tuoreimmat kuulumiset. Vauva on päässyt pois hengityskoneesta ja vanhemmat ovat iloisia toipumisesta. Ohjaaminen, kuunteleminen, tukeminen ja perhehoitotyö ovat iso osa työtäni joka päivä.
Kello 11.30 muistan unohtaneeni aamun Levemir-annoksen. Iik! Pistos on jo monta tuntia myöhässä. No onneksi muistin nyt. Parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Lounas klo 13.10
Tänään kaikki tuntuu menevän diabeteksen suhteen vähän alamäkeen. Huomaan, että kello on jo yli yhden iltapäivällä, enkä ole vieläkään ehtinyt syödä lounasta. Nyt on pakko syödä. Onneksi saan toisen hoitajan melko nopeasti avuksi ja siirrän muutaman työn hänelle.
Verensokeri on hyvä, 6,7. Syön sairaalaruokalassa kalaa ja salaattia ja jälkiruuaksi jäätelöä. Jäätelö piristää pieleen mennyttä päivääni.
Palatessani osastolle nappaan kanttiinista päivälliseksi kreikkalaisen salaatin.
Työskentelyä klo 13.30-17.00
Työskentelen perheen parissa. Äiti saa tänään pienen vauvansa ensimmäistä kertaa kenguruhoitoon iholle. Ihania hetkiä työssäni. Molemmat näyttävät niin onnellisilta, että ihan liikutun. Samalla juttelen äidin kanssa viime päivien kulusta ja annan voimia hänelle hektisen arjen keskellä. Aidot keskustelut, jotka auttavat perhettä ja saavat heidät jaksamaan taas hieman paremmin, ovat omia suosikkejani työssäni.
Päivällinen klo 17.00
Istahdan salaatin ääreen ihanan työkaverin kanssa. Samalla ehditään vaihtaa kesän suunnitelmia. Ja miettiä, kuinka kesän työt kannattaisi suunnitella. Kesällä tykkään tehdä paljon aamu- tai iltavuoroja, jolloin joka päivälle jää vähän aikaa nauttia kesästä. Toisaalta se tietää paljon työpäiviä.
Työskentelyä klo 17.30-20.00
Melko rauhallinen iltapäivä, vaihdamme kollegan kanssa vauvan intubaatioputkeen uudet teippaukset, jolla tuubi pysyy täsmälleen oikeassa mitassa. Tarkkaa ja pientä käsityötä. Tämän jälkeen teen vauvalle perushoidot vaipanvaihdot ja asennonvaihdot. Kello 19 tunnistan hypon ja mittaankin verensokeriarvon 3,5. Taas piipahdus kahvihuoneessa ja ja nopea mehutankkaus. Ilta päättyy yöhoitajan raportointiin ja hyvän yön toivotuksiin perheelle.
Edessä on kaksi ihanaa vapaapäivää, jolloin aion tehdä kotitöitä, kuntoilla ja viettää aikaa ystävieni ja avopuolisoni kanssa. Tarkoitukseni olisi myös maalata terassiamme.
Perjantai 8.5.2015
Herään klo 5.50
Aloitan aamuni tuhdilla aamiaisella, jotta selviän lounaaseen asti. Päivästä on tulossa stressaava ja uskon, että verensokeri tulee sen vuoksi laskemaan. Varaudun työpäivään pistämällä insuliinia yhden yksikön vähemmän kuin normaalisti. Teen aamurutiinit ja suuntaan raitiovaunulla töihin.
Työskentelyä klo 7.30-12.10
Tänään hoidan juuri syntynyttä vauvaa. Tiedossa on toimenpiteitä ja tutkimuksia. Otan paljon verinäytteitä juuri tulleesta vauvasta, tämän jälkeen tarkistetaan keuhkokuva ja aloitamme lääkärin kanssa kanyyleiden laittamisen vauvalle. Vauvalle laitetaan yhteensä kolme kanyylia.
Lounas klo 12.10
Aamun kiireiden jälkeen tulee rauhallisempi hetki ja siinä välissä lounastan. Verensokeri on hyvä, 6,8. Tänään mukana on omat eväät lohta, pastaa ja salaattia. Jälkiruuaksi syön appelsiinin. Hiilihydraatteja lounaalle kertyy 45, joten pistä 5 yksikköä NovoRapidia.
Työskentelyä klo 12.30-16.00
Iltapäivällä tapaan uuden vauvan vanhemmat. Useampi tunti vierähtää nopeasti perheen parissa. Tänään päivä menee nopeasti, kun koko ajan on paljon töitä. Pääsen töistä klo 16.
Fakta:
Nimeni on.. Anu Turunen ja olen 25-vuotias.
Asun... Helsingissä yhdessä avopuolisoni kanssa.
Harrastan... lenkkeilyä ja kuntosalia.
Opiskelin... Helsingin Metropolia ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi. Valmistuin keväällä 2013.
Työskentelin aikaisemmin...opiskeluiden ohessa vanhusten parissa sekä päivystyspoliklinikalla.
Tällä hetkellä työskentelen... vastasyntyneiden teho-osastolla K7:llä vastaten kerrallaan maksimissaan kahden potilaan hoitotoimenpiteistä ja perushoidosta.
Työpäivän pituus on... yleensä 12,5 tuntia niin aamu-, ilta-, kuin yövuorossakin.
Parasta työssäni on... mahdollisuus haastaa itsensä ja kehittyä ammatillisesti koko ajan. Myös vaihtelevat päivät ja ihanat pikkupotilaat perheineen ovat työni suola.
Työn ikävin puoli on...se,että työni on välillä henkisesti raskasta.
Pärjään työssäni diabeteksen kanssa, kun... pidän pillimehut osana työasuani ja pyrin syömään kolmen tunnin välein. Olen myös oppinut, että aina ennen pitkää työtehtävää tankkaan ylimääräistä hiilaria. Stressiin on myös osattava suhtautua oikein. Usein jännittävät ja tiukat tilanteet laskevat verensokeria, kun taas pitkään jatkunut stressi nostaa verensokeria.Yövuoroissa verensokeria tulee mitattua usein, sillä minulla verensokeri laskee matalalle aamuöisin. Pidän myös tärkeänä, että kaikki työkaverini tietävät, että minulla on diabetes.
Viimeisin HbA1c oli... 8,1%.
