Suloinen kesäpäivä ja vatsassa kutittelevat perhoset. Mutta miten kertoisin tuolle unelmieni deitille diabeteksesta? Kysyimme asiaa psykologi Kirsi Ikulilta ja teiltä, rakkaat diabeetikot.
Se missä tilanteessa ja miten diabeteksesta kertoo, on jokaisen diabeetikon päätettävä itse. On kuitenkin hyvä muistaa, että meressä saattaa liikkua sellaisiakin kaloja, jotka eivät pidä diabetesta yhtä arkipäiväisenä asiana kuin me. Tästä syystä Tinder-profiilissa diabeteksesta kertominen saattaa saada muuten potentiaalisen kumppaniehdokkaan swaippaamaan vasemmalle.
–Viestiessämme kirjallisesti emme näe toisen ilmeitä ja eleitä, joten teksti ei välttämättä välity kaikille niin kuin haluaisimme. Kannattaa myös muistaa, että Tinderissä kaikki tapahtuu nopeasti. Siellä ei välttämättä pysähdytä pohtimaan asiaa tarkemmin vaan otetaan seuraava tilalle, jos vähänkin arveluttaa, psykologi Kirsi Ikuli huomauttaa.
Toisaalta suora lähestymismalli on oiva keino erotella heti kättelyssä akanat fiksummista jyvistä. Jos deitin ystäväpiirissä on diabeetikko tai hänellä on yleissivistävää tietoa aiheesta, on reaktio diabetesuutiseen yleensä ystävällinen olankohautus tai kiinnostunut kysymystulva.
Laura: ”Kerroin jo ennen tapaamistamme sairastavani diabetesta. Deittini oli heti kiinnostunut tietämään kaiken tästä ja jo toisella tapaamiskerralla hän harjoitteli mittaamaan minulta verensokerin ja pistämään insuliinia. Nyt kun seurustelemme, hän edelleen huolehtii, että syön, ja juon vettä säännöllisesti ja kulkee usein perässäni sensorin lukijan kanssa.”
Skippaa tai kouluta
Julia: ”Kävin treffeillä minua noin seitsemän vuotta vanhemman tyypin kanssa. Meillä klikkasi tosi hyvin ja ajattelin pyytää häntä toisillekin deiteille. Minulle tuli huono olo, joten mittasin verensokerin ja pistin insuliinia. Deittini töksäytti: ’Hyi! Ai sulla on diabetes! Tuollaiset asiat pitää kertoo heti kättelyssä! En ikinä voisi seurustella diabeetikon kanssa, enkä ainakaan harrastaa seksiä’. Tyyppi lähti kävelemään ja minä jäin istumaan puistonpenkille monttu auki. Silloin itketti, nyt naurattaa.”
Loukkaavaa tai vähättelevää käytöstä ei tarvitse sietää. Oiva kumppaniehdokas hyväksyy sinut kokonaisuutena.
–Ikävä kohtelu tai yhteydenpidon katkaisu niiden deittien jälkeen, joilla kerroit diabeteksestasi, saattaa saada sinut tulevaisuudessa pimittämään sairautesi. Voit itse valita, missä vaiheessa kerrot diabeteksestasi. Mutta jos lykkäät kertomista pitkälle, kynnys kertomiseen saattaa nousta aina vaan.
Treffit ravintolassa tai kahvilassa ovat hyvä vaihtoehto erityisesti, jos sinulla on huonoja treffikokemuksia tai muuten vain jännität diabeteksesta kertomista. Tällöin voit ohimennen kertoa diabeteksestasi treffikumppanillesi. Aivan jokaiseen reaktioon ei kokenutkaan deittailija kuitenkaan voi varautua.
Elina: ”Menimme treffeille ravintolaan. En ollut aiemmin yksilöinyt, millainen diabetes minulla on tai miten sitä hoidan. Kun aloin pistää insuliinia, deittini kopsautti päänsä pöytään. Hätäännyin ja kysyin mikä hänen on. Deittini mutisi vaivaantuneena, että hänellä piikkikammo, eikä hän kestä nähdä verta pyörtymättä.”
Suhde piikkikammoiseen ei välttämättä ole tuhoon tuomittu, sillä myös jotkut diabeetikot kärsivät belonefobiasta, mutta hoitavat silti itseään onnistuneesti. Tärkein kysymys onkin, onko deittisi halukas siedättämään kammoaan.
–Aluksi asian voi hoitaa niin, että deittisi kääntää katseensa pois aina kun pistät, mutta pidemmän päälle on molempien etu, että itseään voi hoitaa sujuvasti muun tekemisen ohessa. Yleensä hoitotoimenpiteisiin totutaan, kun aikaa kuluu.
Treffeillä vai diabetesluennolla?
Tsenna: ”Olimme kaveriporukalla ulkona hengailemassa, kun pumppuni ilmoitteli itsestään. Tarkistin tilanteen ja laitoin pumpun sitten takaisin taskuuni. Samassa porukassa ollut mies kysäisi: ’Ootko sä himourheilija, ku sulla on vedenkestävä mp3-soitin?’. Iskulause toimi, sillä tuo mies on nykyinen kihlattuni.”
Harva meistä on jokaisen sairauden ekspertti, joten diabeetikon kannattaa olla valmis vastailemaan toisten kysymyksiin kiehahtamatta. Kysymykset eivät tarkoita pahaa, vaan sitä, että deitti on kiinnostunut sinusta ja kertomastasi asiasta. Aivan tietämättömästäkin voi tulevaisuudessa muovautua hyvä ymmärtäjä.
–Sinulla on aikaa opettaa kumppaniasi tulevaisuudessa, jos suhde jatkuu. Vaikka siis kuinka tekisi mieli valistaa ja levittää diabetestietoutta, ei deiteillä tarvitse alkaa referoimaan Diabetes-kirjaa, Ikuli muistuttaa.
Jottei kaveri kuitenkaan pötkisi tiehensä tietämättömyytensä tuskissa, voit ”Minulla on muuten ykköstyypin diabetes” -lausahduksen lisäksi kertoa lyhyesti, millä hoidat itseäsi ja miten diabetes vaikuttaa elämääsi. Sen jälkeen pallo on vastapuolella.
Namiskoja vällyjen välissä
Diabeteksesta kannattaa kertoa viimeistään silloin, kun tilanne näyttää etenevän pian makuuhuoneen puolelle. Kehossamme olevat kanyylit ja sensorit saattavat nimittäin ihmetyttää noviisia ja pilata loistokkaan tunnelman.
–Kerro kumppanille mistä on kyse, ja voit mainita, ettei diabetes vaikuta mitenkään seksin harrastamiseen.
Tällaisena hetkenä törppö rakastaja kerää kamansa ja luikkii tiehensä kuin Mamban Lauantai-iltana-biisissä ja fiksu toteaa sinun olevan upea kaikkine lisäkkeinesi.
Aino: ”Tapailin toista ykköstyyppiä ja kerran, kun paita lensi pois, kuului kolahdus. Aloimme katsella ympärillemme ja siellä se sensori oli lattialla nätisti irronneena. Ei ne liimat vaan kestä kahta diabeetikkoa yhtä aikaa!”
Nyt mätsää
Linnea: ”Minulla ja poikaystävälläni on molemmilla ykköstyypin diabetes. Vähän aikaa seurustelun alkamisen jälkeen olimme isäni syntymäpäiväjuhlissa. Poikaystäväni oli laittanut insuliinikynänsä minun laukkuuni, ettei tarvitsisi taskussa kantaa. Kun aloimme syödä, hän kaivoi laukustani insuliinikynän ja alkoi pistää. Serkkuni, joka ei tiennyt meidän molempien olevan diabeetikoita, katsoi vieressä suu auki järkyttyneenä. Kyllä siinä sitten heti selitettiin, mistä oli kyse.”
–Vaikka toisesta ihmisestä kiinnostutaan aivan jostain muusta syystä, voi diabetes olla iso yhdistävä tekijä. Jos kumppanina on toinen diabeetikko, ei hänelle tarvitse selitellä hoitotoimenpiteitä tai miksi mielialat heittelevät verensokereiden mukaan. Toki nämä asiat tulevat ei-diabeetikollekin varmasti tutuiksi suhteen jatkuessa.
Kumppanin on hyvä olla ainakin jossain määrin kartalla diabeteksesta, erityisesti jos tapailu muuttuu vakavaksi. On tiedettävä, miten voi auttaa, jos verensokeri on matalalla tai miten kuuluu toimia, jos hoitovälineet ovat unohtuneet kotiin.
–Jokainen meistä on loppupeleissä vastuussa itse omasta hoidostaan, mutta on hyvä, jos kumppani on kiinnostunut myös diabeteksestasi ja on valmis tukemaan tarvittaessa. Parisuhteessa molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus ovat tärkeimpiä asioita, oli kyse sitten diabeteksesta tai muusta. Muista, että olet ihana ja tärkeä juuri sellaisena kuin olet, Ikuli tiivistää.
Sanna: ”Tuoreena diabeetikkona olin ahdistunut ja pelkäsin sekä pistoksia että mittauksia. Koin hoitotahon ja läheiset hyvin syyllistäviksi, joten jäin ypöyksin ongelmieni kanssa. Ajattelin, ettei kukaan voisi kantaa tätä taakkaa kanssani. Sitten tapasin ihmisen, joka oli täysin tietämätön diabeteksesta, mutta alkoi heti ottaa selvää sen kiemuroista. Hän opetteli laskemaan hiilihydraatit, tulkitsemaan verensokereita, arvioimaan insuliinimääriä ja jopa pistämään. Hän halusi olla sekä henkisenä että konkreettisena tukena sairauteni kanssa. Nyt yhteisiä vuosia on melkein kahdeksan ja tänä aikana nykyinen aviomieheni on oppinut oikeaksi ”hypomieheksi”, joka tunnistaa nihkeästä ihostani matalan verensokerin. Monesti olemme miettineet, että jos alanvaihto tulee joskus ajankohtaiseksi, hänestä tulee diabeteshoitaja.”
