Kalastus pitää Akselin pinnalla
Diabetes ottaa Akseli Kähärää, 13, välillä oikein kunnolla päähän. Silloin on hyvä mennä joenrantaan katsomaan, mitä luonnolla on tänään tarjottavanaan.
Vapaus. Sen seitsemän vuotta sitten puhjennut ykköstyypin diabetes Akselilta vei. Vaellusreissulle ei voi lähteä ilman hypoeväistä pursuavaa reppua. Herkullisten marenkien napostelu suoraan kulhosta ei käy päinsä ilman verensokerin mittaamista ja insuliinin pistämistä. Eikä kavereiden luo yökyläänkään ole asiaa, sillä silloin hoitaminen usein jää.
Diabeteksen asettamat rajoitukset ja sairauden lopullisuuden ymmärtäminen ovat olleet Akselille kovia paloja purtavaksi.
–Kun diabetes surettaa, yritän ajatella, että asiani voisivat olla huonomminkin. Keskityn niihin asioihin, joita voin tehdä diabeteksesta huolimatta.
Tällaisia asioita ovat ainakin retkeily, geokätköily, tubettaminen ja kalastus. Erityisesti kalastus on Akselin suosikkiajanviete. Harrastuksen pariin ovat innostaneet vanhemmat sekä Eumer Fishing Centerin yrittäjä Olli Ojamo.
–Olin Ollin kanssa kalastusopastuksessa viime kesänä ja hän opetti minut perhostamaan. Siitä asti olen haaveillut omista perhokalastusvälineistä, mutta niihin täytyy ensin kerätä hieman rahaa, Akseli huokaa.
Pitkä, kuiva, mutta kalaisa kesä
Akseli kalastaa mielellään virvelillä, mutta myös mato-onki on mukava kalastusväline. Kuuma ja kuiva kesä on paitsi kuivattanut Akselin kodin lähellä virtaavaa jokea, myös saanut kastemadot painumaan tavoittamattomiin.
Pikkuesteet eivät Akselin intoa ole kuitenkaan lannistaneet, vaan hän on käynyt kesälomallaan melkein joka päivä kalassa. Pakastemaissi ja vehnäjauhotaikina toimivat loistavasti syöttinä.
–Olen saanut joesta ahventa ja erilaisia särkikaloja. Ei niitä oikein syödä voi, sillä ne maistuvat mutaiselta, mutta ei se pääasia tässä olekaan, vaan jännitys ja raittiin ilman saaminen, Akseli hymyilee.
Akselin isovanhemmilla on oma vene, jolla innokas kalamies on päässyt koittamaan onneaan myös merelle. Viime reissu oli kannattava, sillä uistimeen tarttui peräti nelikiloinen hauki. Ellei tämä sitten vaan ole kalajuttu?
–No ei se itse asiassa minun virveliini tarttunut, mutta otan tapauksesta kaiken kunnian itselleni, sillä pitelin haavia, jolla kala lopulta saatiin veneeseen, Akseli sanoo silmää iskien.
Unelmoiden kohti Lappia
Suomen meriäkin isommat apajat kiinnostaisivat Akselia: Pohjois-Norjaan tai Pohjois-Ruotsiin olisi upeaa päästä uittamaan siimaa.
Intoa ja kalastustaitoa riittää, vielä kun voittaisi väsytystaistelun myös diabeteksen kanssa. Sensorin saaminen kolme vuotta sitten oli yksi askel kohti haaveiden toteutumista, sillä se toi Akselin elämään takaisin kaivattua vapautta. Nyt verensokeri on helppo tarkistaa aina mukana olevasta kännykästä, vaikka kalan maistellessa syöttiä.
–Kalastus ei ole niin raskasta liikuntaa, että se suoranaisesti vaikuttaisi verensokeriini. Usein paneudun eväkkäiden narraamiseen kuitenkin niin innolla, että voin olla joella monta tuntia putkeen syömättä. Silloin verensokerini saattaa laskea liian matalalle.
Akseli tietää, että hypoeväs on yhtä tärkeää olla mukana kuin varakoukku kalapakissa. Se tuli opittua vahingosta viisastuneena.
–Lähdin perheeni kanssa kotimetsään kävelemään. Tarkoituksenamme ei ollut kiertää ihan niin pitkää lenkkiä, joten eväät jäivät kotiin. Yhtäkkiä verensokerini laski tosi alas keskellä metsää, enkä pystynyt kuin istumaan mättäällä tokkurassa. Retkitoverini keksivät kerätä minulle kaikki kourallisen mustikoita. Niillä verensokerini nousi niin paljon, että pääsin kotiin. Sen jälkeen olen aina ottanut pillimehun taskuuni minne menenkin, Akseli vakuuttaa.
Tulevaisuudessa lähimetsään ulottuvaa reviiriä olisi tarkoitus laajentaa kotikunnan luontopoluille ja jopa Urho Kekkosen kansallispuistoon asti.
–Sitä ennen olisi kuitenkin hankittava hieman isompi reppu tuon kymppilitraisen tilalle, jotta sinne mahtuisi muutakin kuin hypoeväät, Akseli naurahtaa.
Akseli teki Inspislehti-kanavalle videon geokätköilyharrastuksestaan, katso video tästä.
Akselin oman kanavan löydät YouTubesta nimellä AUKSEL
