Tididii. Pumppu piippaa vaihtopenkillä. Sanni Koppila laittaa mailan sivuun ja juoksee tottuneesti katsomaan, mitä laitteella on asiaa. Verensokeri on hieman nousussa. Sanni ja joukkueen huoltajana toimiva äiti tekevät yhdessä päätöksen olla tekemättä juuri nyt yhtään mitään, sillä pumpun annosopas ei ehdota lisäboluksen antamista.
- Sensori tarkkailee verensokeriani jatkuvasti ja pumppu säätelee itse basaalia sen mukaan, miten verensokeritasoni vaihtelee. Pelin aluksi minua usein hieman jännittää ja silloin pumppu syöttää enemmän insuliinia. Pelin jälkeen taas vähemmän, sillä usein verensokerini laskee liikunnan vaikutuksesta, Sanni kertoo.
Medtronicin MiniMed 670G on maailman ensimmäinen niin kutsuttu hybridipumppu. Samalla se on Sannin ensimmäinen insuliinipumppu. Pumpun määritellessä itse basaalitason, Sannin tehtäväksi jää laskea hiilihydraatit ja syöttää ne pumpulle. Annosopas ehdottaa sopivaa ateriabolusta. Sanni onkin iloinen, että insuliinin annostelu on nyt vaivattomampaa kuin pistoshoidolla.
Enemmän hyviä puolia
Hiilihydraattien laskemisen lisäksi Sannin on mitattava verensokeri sormenpäästä kaksi kertaa päivässä kalibroidakseen sensorin. Myös jos verensokeri on ollut pitkään korkealla, on sensori hyvä kalibroida. Kanyyli on vaihdettava kolmen päivän ja sensori viikon välein. Pääasiassa molemmat ovat toimineet hyvin ja pysyneet paikoillaan määrätyn ajan.
- Olen itse halunnut pitää insuliinipumpun vaihtopenkillä pelien ja treenien aikana, vaikkei pumppua tarvitsisi periaatteessa ottaa ollenkaan pois, ei edes suihkussa. Salibandy on kuitenkin todella vauhdikas laji, ja vaikkei taklauksia sallitakaan, en halua, että pumppu vahingoissakaan kärsii.
Pistoshoidolla ollessaan Sanni kärsi voimakkaasta aamunkoittoilmiöstä ja heräsi usein uuteen päivään jo valmiiksi korkeilla sokereilla, erityisesti silloin, jos vanhemmat eivät olleet yöllä heränneet pistämään Sannille insuliinia. Nyt pumppu hoitaa annostelun vanhempien puolesta ja herättää myös, jos verensokeri on voimakkaasti nousussa tai laskussa.
- Yöllisiin hälytyksiin herääminen on pumpun ärsyttävin puoli, mutta on kuitenkin kiva herätä uuteen päivään hyvällä verensokerilla.
Aiemmin Sannin verensokeri saattoi olla korkealla koko koulupäivän ajan, sillä yöllisen korkean verensokerin laskeminen tavoitetasolle ei tapahdu hetkessä. Nyt Sanni sanoo pystyvänsä keskittymään opetukseen paremmin ja kokee olevansa muutenkin virkeämpi kuin aiemmin. HbA1c on tullut tasaisesti alas.
Pumppulaiseksi pitkän harkinnan jälkeen
Sanni ei aluksi ollut lainkaan samaa mieltä, kun lääkäri ehdotti hänelle insuliinipumppua helpotuksena aamunkoittoilmiöön. Ajastus mukana roikkuvasta laitteesta tuntui jännittävältä ja vieraalta. Viime talven diabetesleirillä Sanni kuitenkin näki muita diabeetikoita, joilla oli insuliinipumppu, ja innostui ajatuksesta. Muutaman kuukauden päästä Sanni oli jo valitsemassa itselleen uutta apuvälinettä.
- Sain valita, otanko Omnipodin vai tämän MiniMedin. Valitsin jälkimmäisen, koska se tuntui minusta helppokäyttöisemmältä, eikä letkullisuus oikeastaan häiritse, Sanni perustelee.
Sanni sai tutustua pumppuun ensin kuivaharjoitteluna. Hän piti laitetta viikon mukanaan ja syötti sinne manuaalisesti verensokeriarvot ja kynällä pistämänsä insuliiniannokset. Pumppu asennettiin Sannille kolmen päivän osastojaksolla. Säädöt menivät kerralla nappiin, eikä isoja muutoksia asetuksiin ole tarvinnut tehdä.
Apua liikuntaharrastukseen
Sanni sairastui ykköstyypin diabetekseen 10-vuotiaana. Hänen isällään on myös ykköstyypin diabetes, joten perhe osasi epäillä asiaa, kun Sanni alkoi rampata vessassa. Mittaus isän verensokerimittarilla varmisti tilanteen.
- Kyllähän sairaus ensin pelotti ja harmitti, mutta nopeasti totuin ajatukseen, Sanni kertoo alkutaipaleesta.
Sanni oli ehtinyt harrastaa salibandya jo muutaman vuoden. Hän kertoi joukkuetovereilleen diabeteksestaan heti palatessaan treeneihin ja kaikki ottivat sen hyvin. Pelitovereita eivät häiritse Sannin hoitotoimenpiteet tai välipalat.
- Juomatauoilla ehtii hyvin pistämään tai syömään tilanteen mukaan.
Pistoshoidolla liikuntaharrastuksen ja diabeteksen yhteen sovittaminen oli Sannista haastavampaa, sillä verensokerin käyttäytymistä eri liikuntatilanteissa oli vaikea ennustaa. Usein verensokeri oli korkealla ennen peliä ja korjauksen vuoksi verensokeri puolestaan laski hypoille pelin aikana tai heti sen jälkeen.
- Pumpun avulla olen saanut pidettyä verensokerin lähes poikkeuksetta 8-10 mmol/l välillä ennen treenien tai pelien alkamista, eikä ole jatkuvasti tarvinnut keskeyttää pelaamista matalan tai korkean verensokerin takia.
Sanni treenaa tällä hetkellä kolme kertaa viikossa. Kaksi treeneistä on pelitreenejä ja yksi fysiikkatreeni, jossa tehdään kehonpainoharjoituksia ja pelataan muun muassa käsipalloa. Pelejä on usein viikonloppuisin, joskus tunninkin ajomatkan päässä Sannin kotoa. Reissaaminen ei Sannia haittaa, sillä pelaaminen on kilpailuhenkisen nuoren mieleen.
- Syöttöpisteen saaminen on kivaa, maalin tekeminen on kivaa ja voittaminen on kivaa, Sanni virnistää.
D-tytöt aloittivat kauden haastajasarjassa, mutta nousivat kevääksi kilpasarjaan. Sannin unelma on vieläkin korkeammalla: hän haluaa pelaamaan Naisten Salibandyliigaan. Siellä pelaavaan joukkueeseen hänen on mahdollista päästä täytettyään 15 vuotta ja kehitettyään taitojaan pelaajana riittävästi.
- En vielä tiedä tuleeko tästä minulle ammatti, mutta ainakin aion harrastaa salibandya pitkään ja tosissani!
