Petra Ensimmäinen

Saammeko esitellä: Petra Hämäläinen – ensimmäinen diabetesta sairastava nainen, joka suorittaa asepalvelusta.

Ei voi kuin ihailla 20-vuotiaan loimaalaisen Petra Hämäläisen motivaatiota. Hänelle naiseus ja diabetes eivät olleet este, kun tuli aika toteuttaa lapsuuden haave.

Petra astui armeijan vihreisiin tammikuussa 2013. Kesäkuun lopusta lähtien Petran palveluspaikka on ollut Turussa, Saaristomeren Meripuolustusalueella. Hän on siis samalla myös ensimmäinen varusmiesdiabeetikko merivoimissa.

Petra suhtautuu asemaansa tyynen rauhallisesti.

– En ole ajatellut itseäni uranuurtajana enkä pidä meteliä itsestäni. Armeijassa pärjää, kun ei vaadi etuoikeuksia, vaan menee muiden mukana.

Erikoiskoulutukseen

Ajatus armeijaan menosta kypsyi pikkuhiljaa. Pikkutyttönä Petra leikki toiminnallisia leikkejä ja haaveili sotilaan, poliisin tai lentäjän ammatista. Kun Petra sairastui diabetekseen 14-vuotiaana, annettiin hänelle lista ammateista, jotka olivat poissuljettuja. Listalla luki myös sotilas.

Sittemmin tilanne Puolustusvoimissa muuttui. 2000-luvun alkupuolella tutkittiin diabeetikkojen menestymistä varusmiespalveluksessa, ja tutkimuksen jälkeen armeijan ovet avautuivat diabeetikoille tietyin edellytyksin. Kun muutama Petran diabetesta sairastava miestuttava lähti armeijan vihreisiin, Petra alkoi ajatella, että miksen minäkin.

Niinpä Petra lähetti hakemuksen, mutta ei saanut diabeteksensa vuoksi kutsua naisten valintatilaisuuteen Turkuun.

– Valintalautakunta oli ihan ällikällä, eikä tiennyt, mitä kanssani pitäisi tehdä. Minua ennen asepalveluksen oli suorittanut 90 miesdiabeetikkoa, mutta ei yhtään naista.

Petra otti yhteyttä Maavoimien ylilääkäriin Matti Lehesjokeen, joka auttoi sinnikästä naista eteenpäin. Kohta Petra löysi itsensä Kanta-Hämeen aluetoimiston valintatilaisuudesta Hämeenlinnasta, jonne kutsutaan kaikki armeijaan hakevat diabeetikot. Paikalla oli kuusi nuortamiestä ja Petra.

– Sain palvelukseenastumismääräyksen kouraan tiukan haastattelun jälkeen, Petra kertoo.

Perhe on suhtautunut Petran valintaan myönteisesti. Varsinkin Petran isä oli hyvillään, sillä hän on myös diabeetikko eikä ollut aikoinaan päässyt armeijaan yrityksistään huolimatta.

Kaikki varusmiespalvelukseen valitut diabeetikot astuvat palvelukseen Riihimäen Viestirykmenttiin, ja sinne suunnisti myös Petra.

Petran tähtäimessä ei ollut johtajakoulutus Reserviupseerikoulussa vaan erikoiskoulutus.

– Hain ja pääsin tietojärjestelmäasentaja-linjalle. Meidän tehtävänämme on ylläpitää, huoltaa ja asentaa Puolustusvoimien kaapeliyhteyksiä. Minusta ei siis tullut sitä tyypillistä alikersanttia, joka toimii ryhmänjohtajana.

Hoito tasapainossa

Petralla ei ole kuin myönteistä sanottavaa asepalveluksestaan naisena ja diabeetikkona.

– Kaikki on kiinni asenteesta. Asiat on otettava sellaisina kuin ne annetaan. Se on ainut oikea tapa – olenhan tullut tänne kaksinkertaisesti vapaaehtoisena.

Petra naurahtaa, että lyhythiuksisena hän sulautuu hyvin joukkoon. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Petra on joukko-osastonsa ainut nainen. Petra tietää, että jotkut naiset kokevat, että heidän on todisteltava pärjäämistään.

– Minä olen ajatellut niin, että kun tekee parhaansa, se riittää. On vain  hyväksyttävä, että joissakin fyysisissä asioissa en voi päästä samaan kuin miehet.

Diabeteksen kannalta ainut haaste Petralle olivat talviset maastoharjoitukset.

– Pistäminen oli suunniteltava hyvin, kun päällä saattoi olla viisikin vaatekerrosta ja pakkasta 20–30 astetta. Mittaria ja inskaa kuljetin vaatteiden alla kaulapussissa, jossa ne pysyivät hyvin lämpimänä.

Armeijassa aikataulu on säännöllinen, ja tulossa olevat rankat marssit näkee viikko-ohjelmasta hyvissä ajoin. Näin Petra voi laskea pitkäaikaista insuliinia hiljalleen jo etukäteen.

– Olen täällä oppinut säätelemään hoitoa tosi hyvin, ja sokeriarvoni ovat olleet loistavat.

Esikuva naisille

Joulukuussa armeija päättyy, ja Petran on aika jatkaa saksalaisen filologian ja ranskan opintoja Turun yliopistossa.

Petra astuu siviiliin monta kokemusta rikkaampana. Kokemusten lisäksi armeija-aika antaa Petralle paljon muutakin.

– Asentaja- ja johtajakoulutusta, henkistä kanttia, kärsivällisyyttä ja suvaitsevaisuutta. Täällä on miessukupuolen osalta edustettuna koko yhteiskunnan poikkileikkaus.

Vaikka Petra ei halua tehdä itsestään numeroa, on hänen suorituksena merkittävä. Maavoimien ylilääkäri Matti Lehesjoki huomauttaa, että ennakkoluulottomuudellaan Petra näyttää mallia muille diabetesta sairastaville naisille.

– Uskon, että Petran jälkeen tulee muitakin.

Haastattelu on tehty kesäkuussa 2013