Ninja on Veeralle lapsenvahti ja vertainen

Ninja Tuovinen, 16, käy kuukausittain hoitamassa 9-vuotiasta Veeraa. He ovat molemmat ykköstyypin diabeetikoita. Vanhemmat voivat turvallisin mielin jättää lapsensa Ninjan hoiviin, sillä he tietävät, että Veeran diabeteksen hoito on heidän poissa ollessaankin hyvissä käsissä. Ninjalle luottamustehtävä tuo iloa ja itsevarmuutta.

Parasta mitä diabeetikko voi toiselle diabeetikolle tehdä, on kuunnella ja tukea, sillä kuka muu ymmärtäisi omia tuntemuksia paremmin kuin toinen diabeetikko. Ninja ja Veera vertailevat keskenään insuliinipumppujaan ja keskustelevat välillä vuoristorataa pyyhältävistä verensokereista. Vertaistuki toimii molemmin päin.

–Sairastuin itse diabetekseen 10-vuotiaana ja nyt Veeraa hoitaessani olen huomannut, että joku muukin elää samanlaista lapsuutta, kuin minä silloin. Jollakin muullakin on diabetes, en ole yksin, Ninja painottaa.

Diabeteskeskusteluiden lisäksi Ninja ja Veera pelailevat yhdessä lautapelejä ja katselevat elokuvia. Ninjasta lastenhoitotehtävissä parasta on olla Veeran ja tämän pikkuveljen odotettu vieras.

Vanhempien luottamus lämmittää mieltä.

–On ihanaa, että Veeran vanhemmat luottavat pienen diabeetikkonsa minun huomaani, sillä olen kuitenkin vasta 16-vuotias. Tällaisessa luottamustehtävässä onnistuessani minulle tulee tunne, että olen jollekin tarpeellinen.

Mielekästä sivuduunia

Ninja on aina viihtynyt lasten seurassa, ja koska hän on sukunsa vanhin lapsi, on hän tottunut hoitamaan isoakin sukulaislapsikatrasta. Varsinaista palkallista lastenhoitokeikkaa Ninja ei etsiskellyt, mutta kun hänen äitinsä bongasi netti-ilmoituksen, jossa haettiin hoitajaa diabeetikkotytölle, tuntui se Ninjasta heti omalta jutulta

–Oli melkoinen sattuma, että äitini huomasi ilmoituksen. Laitoin Veeran äidille nopeasti viestiä ja hän innostui heti, Ninja muistelee runsaan puolen vuoden takaisia tapahtumia.

Varsinaista ammattia Ninja ei lastenhoidosta itselleen halua, sillä tulevaisuudenhaave on valmistua lääkäriksi. Lukiota ja lähihoitajatutkintoa suorittava Ninja hoitaa Veeraa muutaman kerran kuussa noin kahdeksan tuntia kerrallaan. Lisäksi hän opettaa lapsia uimaan, ja myös Veera kuuluu Ninjan oppilaisiin.

–Uinti on rankkaa liikuntaa ja saa monen diabeetikon verensokerin laskemaan matalalle. Kerran Veera meni yhtäkkiä tosi hiljaiseksi. Epäilin heti, että hänen verensokerinsa on liian matalalla ja niinhän se oli. Tarkkana pitää olla, sillä jos jotain sattuisi, minun ja Veeran vanhempien välinen luottamus olisi varmasti mennyttä.

Veera on hyvin itsenäinen diabeteksen hoidossa, mutta Ninjan on silti muistettava varmistaa, että Veera pistää oikean määrän insuliinia oikeaan aikaan ja mittaa verensokerinsa.

Veeran hoitotehtävien tukemisen lisäksi Ninjan on lastenhoitopäivinä huolehdittava omasta verensokeritasostaan ekstratarkasti. Veeralla on usein kavereita kylässä ja Ninjan toinen hoitolapsi, Veeran pikkuveli, on touhukas 4-vuotias. Varsinkin matalat verensokerit häiritsevät Ninjan valppautta ja reagointikykyä.

Ikuinen ystävä

Veeran vanhempien mielestä Ninja on hyvä esimerkki siitä, ettei diabeteksen tarvitse rajoittaa menemisiä tai valintoja. Vanhempien harras toive onkin, että Ninja pysyisi mukana Veeran elämässä pitkään ja voisi auttaa häntä läpi murrosiän myrskyjen. Ninja toivoo samaa ja tietää jo, mitä haluaisi Veeralle sanoa silloin, kun diabetes tekisi mieli vain lakaista maton alle.

–Kaikille tulee jossain vaiheessa se hetki, kun diabetes on maailman ärsyttävin asia. Toisilla se hetki kestää pidempään, toisilla lyhyempään, mutta kaikilla se loppuu aivan varmasti jossain vaiheessa. Tuon tunteen takia ei kannata jättää itseään hoitamatta, vaan on mentävä eteenpäin, vaikka se tuntuukin vaikealta.

Ninja on varma siitä, että on olemassa paljon Veeran perheen kaltaisia diabeetikkolapsiperheitä, joissa arkeen kaivattaisiin kokeneemman diabeetikon apua ja tukea. Kesätyö voikin löytyä jonkun diabeetikkolapsen kotoa tai vaikkapa leiriltä.

–Menen kesällä kahdelle Tampereen diabetesyhdistyksen järjestämälle lasten diabetesleirille apulaisohjaajaksi. Toivon, että pääsen tutustumaan moneen ihanaan uuteen persoonaan ja että saan leiriltä taas lisää itseluottamusta ja tunteen, että minuun luotetaan.