Ennen vanhaan lentokonemekaanikkojen oli istuttava korjaamansa koneiden kyydissä vakuuttaen, että kyseinen kone toimii moitteettomasti ja pysyy ilmassa. Jos sellainen sääntö olisi voimassa vieläkin, olisi hyvin todennäköistä, ettei Jenni Airaksinen koskaan olisi hakenut opiskelemaan lentokoneasentajaksi.

- Pelkään lentämistä, enkä todellakaan ole koskaan haaveillut lentäjän ammatista, Jenni naurahtaa.

Ysillä Jenni oli hieman hukassa jatkokoulutusalan kanssa. Jenni tutki ammatteja, joita voisi opiskella hänen kotipaikkakunnallaan Kuopiossa ja törmäsi kiinnostavaan lentokoneasentajan tutkintoon.

- Tykkään tehdä kaikkea käsillä ja olen pienestä asti ollut mukana traktorihommissa iskän kanssa.

Lentokoneasentajaksi voi opiskella Kuopion lisäksi muun muassa Porissa, Rovaniemellä ja Vantaalla. Koulutukseen haetaan pelkästään pääsykokeen perusteella. Kokeessa testataan hakijan englannin, matikan ja luetun ymmärtämisen taitoa.

- Pääsykokeissa pärjäsi hyvin peruskoulutiedoilla, eikä niihin tarvinnut erikseen valmistautua.

Valintakokeisiin sisältyy kirjallisen osuuden lisäksi hakijan haastattelu. Jenni kertoi jo heti kättelyssä ykköstyypin diabeteksestaan, jonka puhkeamisesta tulee ensi vuonna kymmenen vuotta. Haastattelijat kehuivat Jennin avoimuutta.

- He sanoivat, ettei diabetes ole mikään este päästä kouluun. Kuitenkin osa alan yrityksistä ei ota diabeetikoita töihin vedoten turvallisuusriskiin. Tämän takia minunkin unelmani matkustuslentokoneiden parissa on saavuttamaton. Onneksi voin kuitenkin mennä esimerkiksi pienkonekorjaamolle töihin.

Välipalat tarpeeseen

Jennistä joidenkin firmojen päätös evätä diabeetikoiden pääsy töihin tuntuu perusteettomalta, sillä opintojen aikanakin Jenni on pystynyt hoitamaan diabetestaan hienosti. Jennillä on käytössään monipistoshoito ja sensori, joka lähettää tiedot Jennin puhelimeen.

- Sensori on tosi kätevä, kun pääsen nopeasti ja helposti tarkistamaan verensokerit missä tilanteessa vain.

Jennin koulupäivät kestävät pääsääntöisesti aamukahdeksasta iltapäiväneljään. Koululounaan lisäksi välipala on paikallaan, jotta ajatus luistaa ja verensokeri pysyy hyvässä tasapainossa.

- Meillä on pitkin päivää 15 minuutin taukoja, joiden aikana ehtii hyvin pitämään evästauon. Tunnistan myös hyvin matalat ja osaan mennä ajoissa syömään.

Opiskelua ja oivaltamisen iloa

Lentokoneasentajan koulutus sisältää paljon teoriaa. Luennoilla käydään läpi erilaisia moottoreita, niiden järjestelmiä ja rakenteita, puhutaan alaan liittyvästä vastuusta ja opiskellaan englantia, sillä ala on kansainvälinen.

- Olin yläkoulussa englannissa keskiverto ja se riitti hyvin pääsemään kouluun sisään. Ammattikoulussa oppii kyllä varmasti oman alan ammattisanastoa.

Opiskelusta iso osa kuluu hallissa, jossa työskennellään ihan oikeiden lentokoneiden parissa. Jenni on muun muassa oppinut tekemään koneille päivätarkastuksia ja kasaamaan lentokoneiden rakenteita.

- Olen saanut hirveästi uutta tietoa. On ollut mahtavaa päästä itse miettimään ja oivaltamaan, miten kaikki toimii. Parasta oli, kun saimme koekäyttää koulun lentokonetta ja tehdä sille testejä.

Opiskeluun liittyy myös kahden kuukauden mittainen harjoittelu kolmantena eli viimeisenä opiskeluvuotena. Jenni toivoo pääsevänsä harjoitteluun Patrialle eli puolustus-, turvallisuus- ja ilmailualan tukipalveluita, lentokoulutuksia ja teknologiaratkaisuja tuottavaan yritykseen.

- Toivoisin pääseväni huoltamaan ja korjaamaan Ilmavoimien koneita. Patrialla ei ole niin kauhea kiire koko ajan, joten siellä pystyy hoitamaan diabetestakin hienosti ja pääsee helposti syömään, jos verensokeri laskee.

Lukematta ei pääse läpi

Jenni painottaa, että lentokoneasentajaksi opiskelu vaatii opiskelijalta paljon. Jokaisesta aineesta tulee koe, josta on saatava vähintään 75 % oikein valmistuakseen. Koulun vaativuuden vuoksi osa lopettaa koulun kesken.

- Meidän luokaltamme viisi henkilöä on lopettanut koulun kesken vedoten juuri alan vaativuuteen, pitkiin koulupäiviin ja siihen, että koulupäivien jälkeen on myös opiskeltava itsenäisesti, mikäli haluaa pysyä opiskeluvauhdissa mukana.

Jennille ei ole tullut keskeytysajatuksia, vaan hän aikoo mennä unelma-alaansa kohti siivet levällään. Lentokoneasentajan koulutusta Jennillä on jäljellä vielä vuosi. Sen jälkeen hän haluaa alansa töihin. Tulevaisuudessa myös jatkokouluttautuminen on mahdollista.

- Haluaisin ammattikorkeakouluun opiskelemaan lentokoneinsinööriksi. Alaa voi opiskella Tampereen ammattikorkeakoulussa ja koulutus keskittyy enemmän lentokoneiden ja niiden osien suunnitteluun, Jenni kertoo.

---

Näin insuliinihoitoinen diabetes vaikuttaa ammatinvalintaan

Haaveammattia pohtiessa on ennen kaikkea tarkasteltava omaa kiinnostusta, mutta myös diabetes kannattaa pitää mielessä. Kysyimme Diabetesliiton erikoislääkäri Anu Heikkilältä, miten insuliinihoitoinen diabetes vaikuttaa ammatinvalintaan.

Kehittynyt diabeteksen hoito on mahdollistanut sen, että myös insuliinihoitoinen diabeetikko voi työskennellä esimerkiksi liikunta-alalla, vartijana, lääkärinä tai ensihoitajana. Myös merenkulkualalle ei enää automaattisesti näytetä punaista valoa, vaan hakijan soveltuvuus alalle puntaroidaan yksilöllisesti.

- Ammattiopintoihin hyväksymisessä on pohjalla lainsäädäntö. Opetushallitus antaa ja päivittää koulutuksen järjestäjille suunnattua määräystä, Anu Heikkilä kertoo.

Tilanne elää jatkuvasti, ja esimerkiksi Kanadasta löytyy jo kuusi diabeetikkolentäjää, vaikka alalle ei toistaiseksi voi vielä Suomessa hakeutua. Muita ammatteja, joihin insuliinihoitoinen diabeetikko ei voi ainakaan toistaiseksi Suomessa hakeutua ovat poliisi, sotilas, sukeltaja ja pelastaja. Näissä ammateissa voi joutua tilanteisiin, joissa verensokeritasosta huolehtiminen on mahdotonta.

-Jos savusukeltaessa tulee hypo, joutuu pian itse pelastettavaksi, Heikkilä huomauttaa.

Ammatinvalintatilanteessa tulevaa työnkuvaansa kannattaa tarkastella paitsi oman ja muiden turvallisuuden näkökulmasta myös oman jaksamisen kannalta. Pystynkö edelleen työskentelemään, jos minulle tulisi lisäsairaus, ja jaksaisinko hoitaa itseäni, jos tekisin vuorotyötä, ovat varteenotettavia kysymyksiä. On myös huomioitava, että yksityinen työnantaja voi valita työntekijänsä. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät kaikki alalla olevat työpaikat välttämättä ota diabeetikoita töihin vedoten turvallisuuteen.

- Tästä huolimatta diabeteksesta kannattaa aina olla mahdollisimman avoin. Ammatinvalinta-asiassa tekee itselleen hallaa, jos salaa diabeteksensa. Ihmiset tuppaavat tuntemaan pelkoa tuntematonta kohtaan, ja asiallisella tiedon jakamisella voi vähentää ennakkoluuloja.

Jos ammatinvalinta diabeetikkona askarruttaa, kannattaa asiasta keskustella paisti koulussa myös kotona ja hoitopaikassa lääkärin tai hoitajan kanssa. Jos haaveilet alasta, jolle diabeetikkona ei ole mahdollista päästä, on hoitohenkilökunnan tuki erityisen tärkeää.

- Diabetes tuo moneen asiaan tiettyä suunnitelmallisuuden tarvetta, mutta diabeteksesta huolimatta on elämässä mahdollisuus tehdä niin ammattina kuin harrastusmielessä valtavasti asioita. Tiedän eräänkin diabeetikon, josta ei tullut pelastajaa, mutta hän toimi aktiivisesti vapaapalokunnassa, Anu Heikkilä lohduttaa.