Alakouluikäisenä Sara Kärki rakasti tuijottaa Au pairit -ohjelmaa. Haave lähteä hoitamaan lapsia ulkomaille vain voimistui Saran päästessä kaitsemaan serkkujaan ja pikkusisaruksiaan. Kun lukion jälkeen välivuosi siinsi edessä, oli vihdoin aika toteuttaa lapsuudenhaave.

- Tein netissä profiilin au pair -sivustolle ja mainitsin jo siinä, että sairastan ykköstyypin diabetesta, käytän insuliinipumppua, ja että minulta voi kysyä mitä tahansa diabetekseeni liittyvää. Haluan olla avoin sairauteni kansa, se on minusta tärkeää.

Aluksi Sara haaveili au pair -ajasta Uudessa-Seelannissa, mutta koronan vuoksi viisumia olisi ollut hankala saada, joten Eurooppa oli parempi vaihtoehto. Syyskuussa Irlannissa asuva perhe haastatteli Saraa, ja jo muutaman viikon kuluttua he ilmoittivat haluavansa Saran au pairikseen.

- Lähtö tuli todella nopeasti, joten ajattelin, että on helpompi vain pakata kaikki hoitovälineet Suomesta mukaan. Niistä täyttyikin yksi iso matkalaukku, Libreä ja Omnipodia käyttävä Sara naurahtaa.

Saran oli tarkoitus työskennellä au pairina vain kolme kuukautta, mutta nyt perhe on toivonut saavansa pitää Saran luonaan maaliskuun loppuun asti. Toiveen toteutuminen riippuu kuitenkin erityisesti siitä, miten koronatilanne maailmalla kehittyy.

Saapuessaan syyskuun lopussa Irlantiin, ei Saran tarvinnut tehdä mitään koronaan liittyviä toimenpiteitä, sillä tilanne ei ollut silloin vielä kovinkaan kriittinen sen pahemmin Suomessa kuin Irlannissakaan. Tilanne kuitenkin paheni nopeasti, ja Irlantiin julistetiin lokakuussa lockdown eli totaalinen sulkutila, jolloin esimerkiksi kaikki kuntosalit, elokuvateatterit, ravintolat, museot, ja kaupat ruokakauppoja lukuun ottamatta menivät kiinni.

- Pahimmillaan Irlannissa todettiin 1200 uutta tartuntaa päivässä, joten ymmärrän kyllä, että hallituksen täytyi toimia. Oli se kuitenkin todella raskasta aikaa, kun viiteen viikkoon ei päässyt oikein minnekään, ja iso osa au pair -ajastani meni siinä.

Poikkeavasta arjesta huolimatta Sara on saanut paljon Irlannissa asuvia ystäviä au paireille suunnatun Facebook-ryhmän kautta. Ystäviä on sekä Suomesta että muista maista.

- Lockdownin aikana kävimme vain kävelemässä yhdessä, mutta nyt kun rajoitukset poistuivat joulukuun alussa, pääsimme vierailemaan gallerioissa ja museoissa. Olemme käyneet yhdessä myös patikoimassa Howthin kalastajakylässä. Siellä oli upeat maisemat, Sara huokaa.

Sara kuitenkin painottaa, että oli korona-aika tai ei, ei au pairin elämä ole vain pelkkää biletystä.

- Viikonloput ovat vapaat, ja silloin näen kavereita. Muuten au pairina oleminen on työntekoa ja perheen kanssa olemista.

Perheeseen kuuluu suomalainen äiti, irlantilainen isä sekä kaksi pientä lasta. Toisinaan Sara katsoo molempien lasten perään, mutta pääasiassa hän huolehtii 11 kuukauden ikäisestä Henrikistä.

- Aluksi hän vierasti, mutta nyt pitää minusta jo tosi paljon. Myös perheen vanhempi lapsi on hyvin kiintynyt minuun ja huutelee minua aina kun olen poissa, Sara ihastelee.

Pienistä lapsista huolehtiminen on auttanut Saraa tsemppaamaan diabeteksen hoidossa.

- Olen kärsinyt ajoittain eriasteisesta hoitoväsymyksestä. Toisesta ihmisestä huolehtiminen on kuitenkin motivoinut hoitamaan itseänikin hyvin ja tasapainoni on parantunut täällä ollessa huomattavasti. Toki tähän vaikuttaa myös säännöllinen päivärytmi. Toivottavasti pystyn pitämään tasapainoa yllä myös Suomeen palattuani, kahdeksan vuotta ykköstyypin diabetesta sairastanut Sara pohtii.

Saran host-perhe on suhtautunut au pairinsa diabetekseen ihanasti.

- He ostavat minulle aina kaupasta hypoevästä, ja olen myös opettanut heitä kaiken varalta pistämään minulle glucagonia.

Koska Saran au pair -ajan oli tarkoitus päättyä jouluun, ovat hänen hoitotarvikevarastonsa hupenemassa, ja Saran on tultava jouluksi Suomeen. Toisaalta Saraa hieman harmittaa, ettei pääse näkemään irlantilaista joulua, mutta onneksi se ei eroa kovinkaan paljon suomalaisesta joulusta.

- Irlantilaiset ovat myös hyvin perhekeskeisiä ihmisiä, joten jouluna tavataan sukulaisia ja käydään yhdessä erilaisissa joulutapahtumissa. Ainoa ero Suomeen on jouluvalojen paljous. Niitä on täällä aivan valtavasti.

Suomesta Sara kaipaa erityisesti lunta sekä tietenkin läheisiään.

- Joulustani on tulossa melko rauhallinen. Vietän aikaa perheeni kanssa jutellen ja lautapelejä pelaillen. On ihana vaihtaa kuulumisia, kun en ole nähnyt heitä pitkään aikaan, ja alkaahan tässä olla jo vähän koti-ikävä. Ensin täytyy kuitenkin käydä ostamassa heille joululahjat täältä, että saan hankittua jotain vähän erilaisempaa, Sara iloitsee.

Mahdollisen toisen au pair -jaksonsa jälkeen Sara aikoo keskittyä hakemaan jatko-opintoihin kevään yhteishaussa. Erityisesti yhteiskunta-asiat kiehtovat Saraa.

- Vaihtoon olisi mahtavaa lähteä tulevaisuudessa, sitten kun jatko-opintopaikka aukeaa, Sara haaveilee.