Skotlannista tuli Saanan koti
Uusi lehti Saanan, 23, elämässä kääntyi juuri silloin, kun hän tipautti painavan matkalaukkunsa pienen soluasunnon kokolattiamatolle. Mahanpohjassa lenteli koko joukko perhosia, ja kaikki oli kaikkea muuta kuin selkeää ja kotoista, mutta silti Saanaa hymyilytti.
–Se oli syyskuu 2012. Olin juuri muuttanut Aberdeenin kaupunkiin Skotlantiin opiskelemaan englannin kieltä. Ajattelin viipyväni siellä vain vuoden, mutta sittemmin reissu on vähän venähtänyt, Saana nauraa.
Rohkea nainen on haaveillut asuvansa ulkomailla pienestä asti. Kun yhteishaun aika koitti, Saana haki opiskelemaan sekä Suomeen että Skotlantiin. Kohtalo näytti Aberdeenin yliopiston ovea 3000 kilometrin päässä kotoa.
–Olihan se melkoinen irtiotto, sillä olen aina asunut Turussa. Jännitti kovasti, varsinkin diabeteksen takia.
Pumppuvihamielinen maa
Saana selvitti huolellisesti ennen lähtöä, miten diabetesta Skotlannissa hoidetaan, silti yllätyksiltä ei ole vältytty.
–Muuttaessani Skotlantiin minulla oli käytössäni insuliinipumppu ja pian huomasinkin, että uudessa kotimaassani on melko pumppuvastainen ilmapiiri. Insuliinipumppua käyttävä diabeetikko joutuu allekirjoittamaan sopimuksen, jossa hän sitoutuu mittaaman verensokeria neljä kertaa päivässä ja laskemaan pitkäaikaisverensokeria kolmessa kuukaudessa pumppuhoidon aloituksesta vähintään 0,5 yksikköä. Muuten ei pumpputarvikkeita heru.
Saana kuljetti aluksi pumpputarvikkeita Suomesta Skotlantiin. Tavaroiden raahaaminen ja skotlantilaisten lääkäreiden ammattitaidottomuus pumppuhoidon suhteen alkoi kuitenkin pian käydä liian raskaaksi.
–Suomessa diabeetikkoon luotetaan ja häntä kuunnellaan. Skotlannissa lääkärit tekevät hoitomuutoksia, vaikka potilas itse olisi täysin eri mieltä asiasta. He tekivät pumppuuni radikaaleja muutoksia, joiden takia menin yhtenä yönä melkein shokkiin ja toisen kerran sain ketoasidoosin. Sen jälkeen päätin vaihtaa takaisin monispistoshoitoon.
Ilman insuliinipumppuakin Saana on pärjännyt hyvin. Hoitotarvikke ei ole enää tarvinnut hakea Suomesta, vaan Saana on voinut noutaa ne reseptillä skotlantilaisesta apteekista, aivan kuten paikalliset diabeetikot. Skotlannissa hoitotarvikkeista, sen enempää kuin insuliineistakaan, ei tarvitse maksaa.
Sangollinen rohkeutta ja vadillinen kielipäätä
Muutamia viikkoja sitten Saana sairastui mahatautiin, jonka seurauksena hän sai jälleen ketoasidoosin ja joutui sairaalaan. Sairaalareissut vieraassa maassa ovat kerryttäneet Saanalle rohkeutta.
–No sanotaanko näin, että olen oppinut luottamaan itseeni ja omiin vaistoihini. Esimerkiksi kerran hoitaja ei olisi antanut minun pistää insuliinia ollenkaan ruualle, kun verensokeri oli ollut ennen ruokailua matalalla, vaikka olin jo syönyt hätävarankin.
Ohjastaessaan sairaalahenkilökuntaa on Saana tarvinnut hyvää kielipäätä. Televisiosta on ollut tässä tilanteessa yllättävä apu.
–Olen innokas Greyn anatomia -sarjan fani ja sieltä on tarttunut mukaani muutamia hyödyllisiä termejä. Enhän minä muuten tietäisi, mikä on esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta englanniksi.
–Kulttuurin puolesta Amerikkaan olisi ollut ehkä helpompi sopeutua, sillä he ovat aika samanlaisia kuin suomalaiset. Skotlantilaiset, ja ylipäätään britit taas ovat hyvin kohteliaita, eivätkä halua koskaan loukata ketään. Siksi asioita harvoin sanotaan päin naamaa ja ”kiitos” sanotaan kassallakin lukuisia kertoja. Tässä minulla oli opettelemista.
Graniittitaivas
Kulttuurieroista huolimatta Saana on kotiutunut Skotlantiin hyvin. Aurinkoa Saana kuitenkin kaipaa.
–Aberdeenissä tihkuttaa aika usein vettä ja yleiskuva on muutenkin harmaa, sillä kaupunki on tehty kokonaan graniitista. Pidän kuitenkin kaupungin linnamaisesta arkkitehtuurista. Parasta Aberdeenissä on iso hiekkaranta aivan kaupungin ytimessä.
Kaupungin huonoksi puoleksi Saana listaa sen kalleuden.
–Aberdeenissä on älyttömän kallista elää ja asua. Tällä hetkellä asun yksiössä, mutta olen asunut myös solussa ja sinne aion ensi syksynä muuttaa viimeiseksi opiskeluvuodekseni.
Saana valmistuu kielitieteiden kandidaatiksi kesällä 2016, ja haaveena on sen jälkeen palata takaisin Suomeen jatkamaan opintoja. Tulevaisuudessa Saana haluaisi työskennellä Suomessa yläkoulun englanninopettajana.
